Eiliset naiseusjutut kommentteineen sysäsivät miettimään lisää syntyjä syviä. Ei aivan sielutieteellisiä (sielulla ei itse asiassa ole sukupuolta!) vaan aika biologisia tällä kertaa.

Kuuntelin hiljattain podcastin Irlannin 60-luvun ehkäisykeskustelusta. Aitoja radiohaastatteluja ajalta, jolloin Irlannissa keskusteltiin, pitäisikö ehkäisyvälineet sallia lailla.

thepill-normal.jpg

Irlannin kansa oli huolissaan, muuttuuko yhteiskunta jos ehkäisyvälineet tulevat kauppoihin. Heidän pahin painajaisensa oli vapaa seksuaalisuus ja sen tuomat yleiset, yleisesti hyväksytyt irtosuhteet, joitten he tiesivät olevan jo todellisuutta muissa, ehkäisyvälineitä kaikille kauppaavissa maissa. Laki meni kuitenkin lopulta läpi, sillä ihmiset ymmärsivät, että ehkäisy on inhimillinen vaihtoehto jos vaikkapa köyhässä perheessä on jo monta lasta ja uupuneet vanhemmat. Sitä paitsi ihmiset jo aika yleisesti hamstrasivat ehkäisyvälineitä ulkomailta ja kauppasivat eteenpäin verottomasti.

Lain myötä vapaa seksuaalisuus muutti Irlanninkin.

Ennen kuin joku vetelee vääriä johtopäätöksiä niin ilmoitan että minä en missään tapauksessa vastusta ehkäisyvälineitä. Olen kuitenkin miettinyt, mitä pahaa ne ovat psykologisesti väärinkäytettyinä ihmispsyykelle tehneet viime vuosikymmeninä.

Yli 99 % historiastaan ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, alistuivat joitakin inhimillisiä tragedioita aiheuttaneita yksilöitä lukuunottamatta siihen että jos on heteroseksuaalinen parisuhde, kohta on luultavasti perheenlisäystäkin. Kunnon ihminen siis sitoutuu. Tälle oli biologinen pohja. Rakastumishormonikoneistommekin hyrrää tältä samaiselta pohjalta.

Nyt kun ehkäisyvälineet ovat vapauttaneet meidät sitoutumispakosta, ollaan tultu siihen että kuka tahansa voi kohtalaisen helposti pitää toista ihmistä seksisuhteessa suostumatta sitoutumaan mihinkään. Koska se on niin tavallista, sitä voi ihan vaatia. Vapauden huuma vangitsee. Kun aina olisi lisää mitä voisi kokea, jotkut eivät osaa lopettaa ja pysähtyä ollenkaan.

Biologiamme ja siihen sidottu psykologiamme ei ole muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa miksikään. Niinpä lukemattomat ja taas lukemattomat ihmiset, sekä miehet että naiset mutta varsinkin naiset, kärsivät siitä että heiltä on evätty sitoutuminen ja sen tuoma turva, turvan tuoma mielenrauha ja mielenrauhan suoma mahdollisuus kääntää fokus parisuhdekriiseilystä ja seksuaalisesta hurman hausta johonkin ylevämpään.

Perhe on ihmislajin luonnontila. Perhe tarkoittaa toisiinsa sitoutuneitten ihmisten yhteenliittymää. Toimivia perhemalleja voi toki olla monenlaisia, mutta kaikkialla maailmanhistoriassa ennen ehkäisyvälineitä sitoutuminen perheen yhteiseen hyvään liittyi kunniallisina pidettyihin suhteisiin. Sellaisissakin kulttuureissa, joissa isän käsitettä ei tunneta vaan naiset kuuluvat vain äidilleen ja tämän suvulle, miesten odotetaan sitoutuvan sisarensa ja tämän lasten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ei prostituution tuomitseminen kunniattomana alunperin liittynyt niinkään seksuaalisuuden rajoittamiseen kuin niihin ihan järkyttäviin inhimillisiin tragedioihin, joita ilotytöt (ja jos heidät oli siepattu, heidän omaisensakin) joutuivat käymään läpi. Jokainen ilotalon asiakas tuki ja oli näin vastuussa kauheasta instituutiosta. Ilotyttöjä ehkäisyvälineet ovat toki auttaneet suunnattomasti. Paitsi psykologisesti.

Ne naissukupolvet, jotka länsimaissa ekana ehkäisyvälineitä rupesivat käyttämään, ovat yhä elossa ja valittaneet painostusta. Kun ne kapistukset kerran olivat olemassa, naisia painostettiin seksiin. Monesti parisuhteessakin raskauden mahdollisuuden eliminoiminen on aiheuttanut vaatimuksia miehiltä naisille: ole aina valmiina kun minä haluan. (Rakastunut ja mieheensä tyytyväinen nainen saattaapi haluta aina ollakin valmiina, mutta miestä, jonka mielestä seksuaaliseen nautintoon ei saa liittyä vaateita eikä sitoumuksia, tuskin kiinnostaa yrittää pitää naistaan rakastuneena ja tyytyväisenä.)

HIndulaisessa filosofiassa mitään asiaa itsessään ei tuomita pahaksi. Asettahan voi käyttää puolustautumiseen ja alkoholia vaikkapa desinfioimiseen ;-) Intiaanit osasivat käyttää tupakkaakin järkevästi, hengellisesti. Kun Bhagavad Gitassa puhutaan himosta ja sen tuhoamisesta, viitataan mihin tahansa niin itsekkääseen himoon, että ihminen on valmis satuttamaan muita ja itseään jos ei sitä saa. Ei siis rajatusti juuri seksuaaliseen himoon. Ihminenhän voi olla haitallisesti koukussa melkein mihin vaan, vaikkapa kuntoiluun! Siis sillä tavalla, ettei huomaa lähimmäistensä tarpeita koska on aina niin kiire tuijottaa omaa ruumista ja kuntoilla enemmän.

Seksi voi kuitenkin olla ja monelle onkin tällainen ongelma. Ihminen onkin vastuussa siitä että hallitsee seksuaalisuuden tulta sen sijaan että se hallitsisi ihmistä. Jälkimmäisellä tavalla ovat marjat jos ihminen katsoo olevansa oikeutettu seksiin, vaikka se vaatisi pakottamista tai ihmiskaupan tukemista.

Jos tätä lukee nyt joku vannoutunut ehkäisyvälineitten mahdollistamien irtosuhteitten harrastaja, hän älähtää, että ei kai häntä nyt rinnasteta johonkin tuollaiseen kauheaan, ja mitä tekemistä hänellä on koko tämän kirjoituksen kanssa. Ei toivottavasti mitään. Pidän kuitenkin hindulaisen filosofian valossa harmillisen todennäköisenä, että sitoutumattomien suhteitten lähellä viihtyvät myös pikaisen ja hetkellisen onnen tavoittelu ja pitkäjänteisyyden karttelu, ruumis- ja ulkonäkökeskeinen minäkuva, toisten elävien olentojen näkeminen mielihyvän tuottajina, joille emme ole vastuussa teoistamme tai tekemättömyyksistämme, levottomuus ja loputon vaihtelunhalu sekä varsin seksuaalikeskeiset ajatukset. Kaikki nämä vievät ihmistä kauemmas tyynestä mielestä ja hengellisestä kasvusta. Sitä kautta ne ovat haitaksi, vaikkei ketään vapaasti sekstaillessa todella sattuisikaan.