Tänä aamuna tuli tekstari: vauva, jonka kanssa Shanti oli heinäkuussa sairaalassa Mauritiuksella, leikataan klo 14 sikäläistä aikaa. Perhe kykeni maksamaan leikkauksen, kiitos pohjoismaalaisten lahjoittajien (pääasiassa suomalaisten mutta moni ihminen muistakin Pohjoismaista osallistui) ja erityiskiitos kuuluu sille nuorelle suomalaisnaiselle, joka paitsi lahjoitti merkittävän summan, myös myönsi perheelle yksityisen lainan ilman virallisia papereita, korkoa ja takarajaa takaisinmaksuajan kanssa. Eikä hän edes ole rikas, hän vain katsoi että koska hänellä on ylimääräisiä tonneja pankkitilillä, olisi synti olla lähettämättä niitä sinne missä niitä akuutisti tarvitaan. Minua hiukan huimaa niin suuri halu auttaa. Se tuo mieleeni pyhimykset, jotka antoivat vaatteet päältään vastaan tulleille ryysyläisille. Minulla on niin huikean paljon oppimista...

Levottomuus tulee siitä jos ei ole vielä tehnyt kaikkea mitä voisi tehdä... kun kaikki oli jo tehty ja saattoi vain odottaa, seurasi mielenrauha, jonka siivin rakensimme eilen lumilinnan parkkipaikan keskellä sijaitsevaan puuriviin, johon aura-autot olivat kasanneet lunta. Sitten leikimme pimeässä illassa lumisotaa meiningillä Dharmapati VS tytöt eli me muut :-) Oli hauskaa ja kastuimme kaikki litimäriksi, sijoitinkin lapset kylpyammeeseen.

Isäni arkistoista löytyi tällainen helmi tyttäristäni vuodelta 2005 :-D