To 12.6. rv 26+1

Kun lähtee ulos, reitti pitää rastittaa vessojen mukaan, sen verran usein sellaiseen pitää päästä. Niinpä tässä alkaa kertyä päähän vessatarinoita. Eilen nauroin ensin Stockalla, jonne menin ihan vaan vessaan tavattuani ensin entisiä naapureitani kaupungilla, sillä silmiini osuivat yli tuhannen euron lastenvaunut ja melkein tuhannen euron vauvansängyt. Vink vink, SPR:n Kontista saisi alle viidenkympin... Myöhemmin suivaannuin Tikkurilan Prisman vessan ovella sen maksullisuuteen, ja marssin kuin myrskyn merkki vauvanhoitohuoneen ovelle. Sekin oli lukossa, mutta avautui pelkällä kulmain kurstistuksella. Joku henkilökunnan jäsen jostain kaukaa näki minut ja painoi ovisummeria rupeamatta nipottamaan siitä että lapseni on edelleen masunahkani sisäpuolella, minkä johdosta hoitohuonetta tarvitsee äiti eikä lapsi. Oven auetessa tunsin olevani kuin Sindbad ryövärien luolan edessä lausumassa abragadabraa. Näin isolla mahalla tekee jo ihmeitä!

Ja kun herää ainakin kahdesti yössä vessaan, tämmöinen monta vuotta aamuvirkkua elämää viettänyt tuppaa herkästi kärsimään unettomuudesta sen toisen kerran jälkeen. Tänäänkin kukuin pystyssä 4.20 eteenpäin. Mutta kuten guruni sanoo, unettomuuden voi nähdä myös loistotilaisuutena hengellisiin juttuihin! Meditoituani ja toisteltuani mantraa pyöräilin sateessa, mikä ei haitannut ankkapuvussani (keltainen sadetakki, keltaiset kurahousut, keltaiset kumisaappaat - ja, hih, nykyään keltainen pyöräkypäräkin, mutta se on sattumaa), temppelin aamujumalanpalvelukseen. Tällä kertaa paikalla oli puhujamies Tsekinmaasta, jonka luennosta jäi mieleeni että meidän on hyvä muistaa että monet suurimmat demonit osasivat antaa todella komean kuuloisia hengellisiä luentoja. Hengelliseen kohoamiseen tarvitaan muutakin kuin tietoa, muutoin tieto kasvattaa egoa ja egon paino estää kohoamisen. Egosta on kyse silloinkin jos näkee itsensä suurena hengellisenä luennoitsijana eikä oman gurunsa apusuuna.

Jäinkin miettimään, miten oma guruni opettaa, että ihminen tarvitsee Jumalan luokse päästäkseen kaikkia neljää Bhagavad Gitassa mainittua joogaa: meditaatiota (raja-yoga), epäitsekästä toimintaa toisten hyväksi (karma-yoga), Jumalan rakastamista (bhakti-yoga) sekä hengellisten asioitten opiskelua (jñana-yoga). Nämä ovat kuin ajokkimme neljä pyörää hengen valtatiellä. Jos yksi puuttuu, meno on kömpelöä ja ontuvaa, ja jos kaksi tai kolme puuttuu, ei pääse enää minnekään.

Temppelistä palattuani nukuin pitkät päiväunet, ja kohta lähdenkin lapsuudenystäväni kanssa jonnekin, ilmeisesti museoon, ja sieltä syömään, hän haluaa tarjota minulle ja kuopukselleni illallisen :-) Ja huomenna tulee kylään Easwaranin opeista innostunut suomalainen ystäväni pienokaisensa kanssa, hän asuu niin kaukana ettemme näe juuri koskaan.

Joo, tämä viikko on työnteon kannalta ollut hyvin laiha. Päätin nimittäin etten ainakaan tällä viikolla stressaa siitä ettei työtilauksia ole kuin kaksi loppukesäksi, jos ei oteta huomioon kahta viikonloppuvuoroa sanomalehdelle Helsingin ulkopuolella. Sillä koska viikonlopusta kuitenkin tulee työntäyteinen ja luultavasti tienaan ihan kivasti, voin kai ottaa rennosti sen viimeisen viikon, jona masuni ei vielä juurikaan häiritse liikkumistani, kaikki jo syntyneet lapseni ovat Espanjassa ja Dharmapati koulussa!


Pe 13.6. rv 26+2

Kauhistus. En ollut tullut ajatelleeksi, että synnyttämään meneminen maksaa maltaita! Vaikka Kela korvaakin kuluista 90 %, mistä olen kovin kiitollinen, synnyttäjälle jää siltikin maksettavaksi kolminumeroinen lasku. Omavastuu on melkein 700 euroa ja jo viikon oleskelu synnytyssairaalassa voi maksaa 600 alkavan summan verran. Näin kävi ainakin sille kaverille joka sai toukokuussa pojan, jolle kävin viemässä poikamaisimmat saamamme vaatelahjoitukset... En muista sairaalalaskuista mitään 10 vuoden takaa mutta oletan että silloin omavastuu tuli kyllä täyteen, viruinhan sairaaloissa ennen ja jälkeen synnytyksen yhteensä viidestä kuuteen viikkoa. Silloin minulla oli vakituinen työpaikka ja itseäni hyvätuloisempi mies, joten tämmöiseen ei talous kaatunut...

Liitoskivut ovat alkaneet vaivata nivusia kun vähänkään pitemmälle eli kotoa pois kävelen. Vaapun kuin ankka, töpöttelen kuin pingviini. Pyörästäni on tullut pyörätuolini! Sillä kun liikkuu, ei tunnu ikävältä. Pyöräkypäräni muuten varastettiin viime yönä, jätin nimittäin pyöräni yöksi levottomalle juna-asemalle, mikä ei ole hyvä juttu, mutta näin pääsi käymään kun läksin matkaan julkisilla (eli pyöräilin asemalle) ja palasin takaisin laina-autolla iltakymmenen aikoihin. Lapsuudenystävä tarjosi aivan ihanan illallisen etiopialaisessa Kuningatar Saba -ravintolassa Mechelininkadulla! Sillä välin Dharmapatin pelikaveri pamautti häntä vahingossa squash-mailallaan oikein kunnolla takareiteen kovan pelin tiimellyksissä, mies röhnötti sohvalla reisi siteessä kun palasin kotiin. Hän aikoo kuitenkin pelata uudelleen heti huomenna. Hänen viime kesänäkin Suomessa lomaillut lontoolaiskaverinsa tulee taas, myöhään tänä iltana, ja tällä kertaa miehellä on mukanaan neljä kaveria. Kaikki tykkäävät squashista ja luvassa onkin Helsinki VS Lontoo -turnaus.

Rankkasade on sään nimi toista päivää. Onneksi minulla on läpitunkematon ankka-asuni. Kuinkahan monta viikkoa kirkuvankeltaisen sadetakkini napit vaan vielä mahtavat mennä kiinni...

Ja muuten jee jee, neuvolasta tuli tekstari että sokeriarvoni olivat normaalit: paastoarvo 5.0, tunti rasituksesta 8.8, kaksi tuntia rasituksesta 6.3 :-) Sitä minäkin että ei diabetes-salama kahteen perheenjäseneen voi iskeä. Ihan tarpeeksi tekemistä siinä että saataisiin Shantin verensokeri pysymään haitarissa 4.0-10.0. Rautavarastojanikin luonnehdittiin tekstarissa normaaleiksi, ovat kuulemma 21. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Yleensä mitkään terveysmittalukemat eivät sano minulle mitään, verenpaineistakaan en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Vain diabeteksen numerologia on minulle tuttua tyttären diabeteksen takia. Terveyskirjasto selventää entisestään: "Jos plasman paastoverensokeri on 5,3, 1 tunnin arvo 10,0 tai 2 tunnin arvo 8,6 mmol/l tai enemmän epäillään raskausdiabetesta ja äiti lähetetään lisätutkimuksiin."


Ma 16.6. rv 26+5

Siitä tulee aina hyvä mieli kun opettelee jotain uutta. Tänään opettelin pyykkituvassa käyttämään mankelia. En kyllä tiedä mitä hyötyä tästä taidosta on. Pitäisi mankeloida ojennukseen kerralla koko vaatekomero jotta mankelinkäyttö näkyisi jossain, ja sitä en taida jaksaa yksin tehdä. Pitäisi myös jaksaa pestä ikkunat, siitepöly on ne haalistanut niin että häiritsee, mutta siihenkin kaipaisin aikuisapua. Kaksoset palaavat huomenna. Puhuimme eilen puhelimessa ja he kertoivat miten hauskaa heillä on Espanjassa, olivat pidelleet krokotiilipienokaista sylissään ja katselleet hurjia krokotiilimiesnäytöksiä, ja kiivenneet vuorelle ja syöneet joka keskiyö jätskiä.

Käsitin väärin, ei Dharmiksen kesäloma vielä alkanutkaan vaan vika koulupäivä onkin vasta keskiviikkona. Ikävää senkin kannalta että Lontoon vieraat ovat Helsingissä jo. Tosin se porukka tykkää bailata illat kosteasti ja nukkua aamut eli Dharmis ei viitsisi kovin intensiivisesti heidän kanssaan notkua vaikka se koulun puolesta onnistuisikin.

Viikonloppuna tein paljon töitä ja kävin juhlimassa ensimmäisen kummilapseni nimijuhlaa ja kuulemassa tämän koko nimen. Pikkuinen tuijotteli minua tunnistavin ilmein ja hymyilikin paljon. Lootus tervehti pikku ystävätärtään potkimalla häntä kun hän kelli sylissäni. Erityisen hauskaa ja opettavaista kuultavaa oli ystäväni runomuotoon riimittelemä kertomus nimenannon historiasta Suomessa. Sielunvaellukseen on uskottu etenkin suvun sisällä ja esivanhemmilta onkin pienokaisen nimenvalintavaiheessa odotettu kaikenlaisia merkkejä, jotta selviäisi, kuka vauva on uudelleensyntyneenä. Itse asiassa erittäin hindulaista ajattelua ;-) Suomalaisten ongelmana on ollut että jos päätteleekin tai arvaakin nimen väärin, vauvalle voi käydä köpelösti, esivanhemmat saattavatpi suuttua...

Olisi ihan vimmainen hinku järjestää lastenvaatteet lipastoon, jota en vieläkään omista, laittaa koti hänelle kuntoon kun vielä jaksan ja voin, mutta resurssit puuttuvat. Vähän lohdutti kun sain YEL-vakuutukseni päätetyksi 14.8.2014 lähtien - seuraavasta päivästä alkaa nimittäin juosta Kelan äitiyspäiväraha.


Ti 17.6. rv 26+6

Olihan sinne lempikirpparillemme viimein ilmestynyt juuri sitä mitä etsin :-) Tuovat huomenna kotiin. Otin eteissisustusratkaisun lisäksi vielä 25 eurolla tukevan kapean laatikostohyllyn, joka mahtuu yöpöytänä käyttämäni sänkypöydän tilalle. Sänkypöytä on sellainen korimateriaalista valmistettu pöydäke, jonka voi tuoda vaikkapa sänkypotilaalle ja kattaa hänelle aamiaisen vuoteeseen, mutta meillä sellainen on tässä kodissa ollut siis sängyn vieressä lattialla yöpöytänä. Sormet syyhyävät päästä uudelleenjärjestämään kaikkea, vaikka taitaa kyllä käydä niin että näittenkin ratkaisujen jälkeen kaikki vielä liian isot vauvanvaatteet jäävät nyssyköihinsä sängyn alle. Mutta saadaanpahan vaipat, harsot sun muut jokapäiväiseen käyttöön tulevat vauvanhoitotarvikkeet aloilleen ja eteiseen lisää lasku- / säilytystilaa! Kaksi kunnon huonekalua kotiinkuljetuksella maksoi kirpparilta 85 euroa eli taas keikutaan vararikon partaalla, semminkin kun haluamme mennä juhannukseksi Nastolaan ystäväni veljen lypsykarjatilalle. Se on ollut perinne, jos vain en ole ollut töissä juhannuksena.


Ke 18.6. rv 27+0

Hä hää! Kuten tänne aiemmin tulin kirjanneeksi, sain raskauslääkärintarkastuksesta lähetteen B-vitamiini- ja foolihappoverikokeisiin ilman mitään selvää syytä - nämä eivät ole rutiinikokeita. Päättelin siis lähetteen tulleen minulle vain siksi että olen kasvissyöjä, ja neuvolatäti piti päätelmääni oikeana. Eli testiin vaan koska joittenkin sekaravinnon syöjien mielestä kasvisruokavaliosta ei voi saada noita ravintoaineita tarpeeksi! Minua tervettä ihmistä suututti ajatus paastoamisesta ja labra-aamusta moisesta syystä enkä mennyt labraan, koska olin varma, että jos olen 20 v ollut vege niin kyllä se olisi näkynyt jo vähintään 15 v sitten jos jotain puuttuisi. Neuvolatäti (joka on itsekin vege) puhui minut kuitenkin ympäri niin että nuo kokeet otettiin sokerirasitustestin yhteydessä. Tänään neuvolassa sain tulokset: B-vitamiinivarantoni ovat hyvät ja foolihappovarantoni harvinaisen hyvät. Repiköön lääkäri siitä ;-)

Huonekalutkin saapuivat oikein kolmen raavaan miehen kantamana. Suuren pesänrakennusvietin johdattamana järjestelin vauvanvaatteita ja vaippoja yläkerrassa ja laitoin alakerran vitriinin nätiksi, enkä suinkaan yksin, vaan kaksosista oli mieletön apu. Ehkäpä heihinkin on pesänrakennusviettini tarttunut :-) Rankkasadekin taisi kyllä vaikuttaa asiaan, ketään ei huvittanut lähteä ulos.

huonekalu-normal.jpg

piironki-normal.jpgt

Kun taivaan hanat viimein sulkeutuivat ja aurinko pilkahti esiin, pyöräilimme Tikkurilaa kohti etsimään lapsille pyöräkoreja. Biltemasta lopulta löytyivät neljä euroa kipale. Dharmapatin täytyy vaan siirtää Shantin soittokello toiseen kohtaan, nyt koria ei soittokellon vuoksi saa keskelle ohjaustankoa.

Ostin junalippujakin. Menemme tosiaan juhannusviikonlopuksi pe-su Nastolaan ystävättäreni veljen lypsykarjatilalle. Tajusin että tämä perinne on jatkunut jo noin 15 vuotta, tosin en töitten takia aina ole noudattanut perinnettä juuri juhannuksena, mutta joku kesäviikonloppu on sinne pitänyt päästä. Ajan kulku tuntuu luissa ja ytimissä kun muistan nauttineeni savusaunan lämmöstä siellä muun muassa silloin kun kaksoset olivat masussani. Tilan vanha emäntä kuoli talvella, jolloin kävimme Nastolassa hautajaisissa. Hyvässä seurassa ei harmita, vaikka juhannuksen sääennusteet povaavat melkeinpä lumituiskuja ;-)

Dharmapatin vieraat Lontoosta lähtevät huomenna, ja suomalaiset squash-miehet veivät heidät täksi illaksi saareen iltaa viettämään. Dharmis pitää kaljanhuuruisista illanvietoista vielä vähemmän kuin vaimonsa (minä nimittäin voin viihtyä hyvinkin, vaikka kaikki muut olisivatkin ottaneet, jos vaan kokoontumisen päätarkoitus ei ole alkoholin kittaaminen vaan vaikkapa euroviisut) eikä kylmä ja märkä sääkään houkuttanut illanviettoon meren äärellä, mutta hän ei lontoolaisten läsnäolon vuoksi kehdannut jäädä veneestä pois. Oli niin ihanaa kun hän palasi viimeisen koulupäivänsä jälkeen tänään hetkeksi kotiin syömään kanssamme lounasta ja Shanti roikkui hänessä ja Anandi yritti saada hänet pysymään luonamme saareen lähtemisen sijaan.

Mies oli niin helpottunut, niin helpottunut: enää hänellä ei ole suorittamattomia tenttejä taikka uusintatenttejä, kaikki on nyt läpäisty! Edessä kesäloma eikä tenttiinlukua taikka tylsiä teoriapainotteisia luokkaistuntoja luvassa yli kuukauteen! Ja loman jälkeenkin on luvassa enimmäkseen työharjoittelua.