Kuten noin 101 kertaa on tullut mainittua, asumme todella ahtaasti. Tämä asunto, johon muutin avioeroni jälkeen kahden pikku taaperon kanssa, oli sopiva silloin, mutta kahdelle kasvavalle ja itsenäiselle koululaiselle sekä kahdelle aikuiselle sovitettuna kämppä natisee liitoksistaan. Olen hermoillut asiasta tarpeettoman paljon ja turhaan energiaani haaskaten näin syksyn koittaessa, kun pyykkiä ei enää voi kuivattaa partsilla, lämpimiä vaatteita ei voi enää säilyttää poissa tieltä kellarissa eikä perhe elä, kirmaa ja urheile puoliksi ulkoilmassa.

Mieheni nauroi hermoiluilleni eilen ja syytti minua siitä etten luota tarpeeksi siihen että Krishna kyllä aina järjestää asiamme, kun Stadin Asunnoista tuli tekstari että menehän lukemaan sähköpostisi, meillä on teille asunto tarjolla. Erittäin lupaavalta vaikutti asunto. Se on melkein Vantaalla asti mutta kuitenkin Helsingissä, melkein tuplasti tilavampi kuin tämä nykyinen ja peräti kahteen kerrokseen levittäytyvä pienkerrostaloasunto. Kaupunginosa ei ole kuulu rauhallisuudestaan, mutta konsultoituani kolmea läheistä, joilla on omakohtaista kokemusta alueesta, opin, että juuri se osa tuota asuinaluetta, jolla tämä kämppä on, on rauhallinen perhealue. Iltalevottomuuksistaan kuulu vilkas juna-asema ei ole liian lähellä, muttei toisaalta liian kaukanakaan eli nopsasti pääsee liikkumaan! Lasten koulumatka ei tule ajallisesti pitenemään kuin viitisen minuuttia. Vuokrakaan ei ole kovin paljon suurempi kuin mitä maksamme nyt.

Näin pääsinkin sitten hermoilemaan ihan muita juttuja. Eilinen meni tarvittavien tulo- ja veroselvityskaavakkeitten toimittamisessa kaupungin vuokra-asuntotoimistoon. Se on minulle ainainen ahdistuksen paikka, sillä viralliset kaavakkeet herättävät minussa aina halun pötkiä pakoon ja laukata käpälämäkeen, ja yrittäjänä minun on vielä tavallista vaikeampi kahmia kaikki tarvittavat asiakirjat kasaan! Jännäsin täysin turhaan, vaadittaisiinko meiltä lisäselvityksiä ja kompastuisimmeko jostakin kohtaa asuntotarjouksen lauseeseen "asuntotarjous on ehdollinen kunnes yllä mainitut liitteet on toimitettu Stadin asunnoille, tarkastettu ja todettu asuntohakemuksen mukaisiksi". Emme kompastuneet, äsken tuli ilmoitus että kaikki selvää, menkääpäs pikapuoliin sopimaan asuntoyhtiön kanssa asunnon näytöstä.

Ellei meille tarjotussa uudessa kodissa ilmene mitään yllättävää epäkohtaa, edessä on muuttohermoilu. Se saa minut hermostumaan itseenikin koska elämään kuuluvat ajoittaiset epämukavuudet eivät ole itseään kunnioittavalle joogille hyväksyttävä syy hermoilla!

Suurin huolenaiheeni on kuitenkin lasten reaktio. He ovat kovin kiintyneet tähän paikkaan missä nyt asumme. Ja toinen lapsista on saanut itkukohtauksia jokaisella niistä kolmesta kerrasta, kun heidän isänsä on muuttanut eromme jälkeen paikasta toiseen. Typykkä on kuitenkin viettänyt isänsä luona vain joka toisen viikonlopun (ja lomilla vähän enemmän aikaa). Kuinka paljon suurempi ja kurjalta tuntuvampi muutos tuleekaan olemaan muutto pois siitä kodista, jossa hän on elänyt ylivoimaisesti suurimman osan elämästään, jonka kulmat ja kivat paikat ja kaikki naapurit ja liikenneyhteydetkin hän siskoineen tuntee kuin omat taskunsa! Sellainen kotiseuturakas ja muutosvastarintainen murehtija on Anandi, Shanti taas on joustavampi ja putoaa muutosten tuulissa jaloilleen nopeasti kuin kissa. Siinä hän tulee äitiinsä.

Minäkin olen siis muuntuvainen kissa, mutta kyllä tämä Käpylä on silti ainoa asuinalue, johon koskaan olen todella kotiutunut. Synnyin täällä (tai siis vanhempani asuivat täällä kun synnyin ja varhaisimmat muistoni ovat siksi kotoisin Käpylästä). Täällä on kaunista. Täällä on rauhallista. Tämä on lähellä kaikkea, sillä täältä pääsee ripeästi ja vaivattomasti joka puolelle Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua ja ystävät pääsevät tulemaan ja ovat tulleetkin samaten ahkerasti ja vaivattomasti meille. Rakastan naapureitani. Täällä haluaisin pysyä. Ei vaan ole varaa. Pikkuinen vuokrakämppä on ainoa missä täällä voi minun tuloillani asua.

No, sen verran nopeasti tähän asuntotarjoukseen pitää reagoida, että tämä käy joogaharjoituksesta: pidä Krishnan viisaista sanoista kiinni niin muutoksen ärhäkät äkkituulet eivät sinua kaada. Meillä ei ole edes kuun loppuun aikaa harkita, otammeko. Käytännössä heti kun olemme tehneet "tupatarkastuksen" siellä pitää vastata että kyllä vai ei. Asunto vapautuisi jo 9.11. Takuuvuokra ja mahdollinen pakko maksaa tuplavuokra hirvittävät. Onneksi kuulun niihin etuoikeutettuihin joilla on luottokortti, ja auton myytyäni olen pikku hiljaa kyennyt maksamaan entistä luottokorttivelkaa poiskin niin että nyt voin taas panna ranttaliksi ja visan vinkumaan :-P

Bhagavad Gita ja aina niin tyynesti elämänmuutoksiin suhtautuva Dharmapati eivät anna armoa: Krishna rakastuu niihin, jotka ponnistelevat ja pyristelevät jotta eivät kiintyisi mihinkään niin paljon etteivät kestä elää ilman. Meidän ei tule liimautua itsekkäästi tapoihimme, eikä ihmisiin, eikä paikkoihin. Oikeat ripustautumiskohdat ovat Krishna ja dharma. Perheenjäsenien rakastaminen, kodin temppelinä kohteleminen ja aktiivinen osallistuminen naapuruston tilaa kohentavaan toimintaan on dharmaa ja vie meitä lähemmäs Krishnaa, mutta jos perheenjäsen kuolee tai kotikonnuilta pitää muuttaa pois, dharmaa ja lähemmäs Krishnaa vievää toimintaa on hyväksyä se ja sopeutua.

Tuntuu oudolta että olen jo kertonut asumisasioittemme saamasta käänteestä useille ystäville ja lähisukulaisilleni, mutta en vielä lapsilleni, joita asia koskee. Dharmapati pyysi että kertoisin aikaisintaan tänä iltana, koska tunnekuohut voisivat muuten häiritä arjen aikataulua ja koulunkäyntiä. Tosin eilen aamullahan tämä asuntotarjous meille vasta tulikin...

Tämä blogilastu on kirjoitettu uudella näppikselläni, se vanha tosiaan vammautui pysyvästi teekupin hyökkäyksestä. Nyt soitan Hekan siihen yksikköön joka vastaa todennäköisen uuden asuinalueemme isännöinnistä ja sovin milloin päästään sinne Dharmapatin kanssa.