On hyviä elokuvia, ja on tosi hyviä elokuvia. Ja sitten on vielä niin hyviä elokuvia, ettei maailma näytä enää entiseltään ne katsottuaan, elokuvia, joita jää pohtimaan, jotka tulevat uniin, jotka vaan jättävät johonkin tunnetilaan.

Eilen R&A -festareilla katsomani Wadjda kuuluu noihin kaikkein parhaimmanlaatuisiin elokuviin.

wadjda3-normal.jpg

Saudiarabialaisen naisohjaajan Haifaa al-Mansourin Wadjda kertoo Wadjda-nimisestä 10- tai 11-vuotiaasta sauditytöstä Riadin lähiössä. Koska Wadjda on tyttö, hänen oletetaan piiloutuvan kainosti miesten katseilta pitämällä mustaa kaapua tavallisten vaatteittensa päällä ja rajoittamalla elinpiiriään. Hän käy tyttökoulua, jossa joutuu rehtorin puhutteluun pienestäkin moraaliseksi rikkeeksi katsotusta teosta. Hänen äitinsä on Saudi-Arabian naiset-eivät-saa-ajaa-autoa -lain takia riippuvainen pahantuulisesta siirtotyöläisautokuskistaan, joka on onneton, joutuuhan hän elämään kaukana Intian suunnalla asuvasta perheestään. Isä on Wadjdan mielestä ihana, mutta isää ei juurikaan näy, koska isän sukulaiset haluavat että tämä saa pojan, eikä Wadjda-tytön äiti voi saada enempää lapsia terveydellisistä syistä. Äiti onkin henkisesti koko ajan muualla isossa ja yltäkylläisessä kodissaan, hermoilee, ottaako Wadjdan isä saudiarabialaiseen tapaan toisen vaimon...

wadjdanperhe-normal.jpg

Isä pelaa. 2000-luvun perhe-elämä on lopultakin tosi tuttua Saudi-Arabiassakin.

Tämä kaikki tuodaan esiin eleettömästi, ohimennen, lapsen silmin. Elokuvan tunnelma ei kuitenkaan ole ollenkaan synkkä. Wadjda viettää oikeastaan varsin hauskaa ja itsenäistä elämää, leikkii naapurin Abdullah-pojan kanssa ja kyseenalaistaa ja rikkoo surutta sääntöjä, joita ei ymmärrä. Tyttö päättää ostaa polkupyörän, vaikka ei koskaan ole nähnyt tyttöjen sellaista ajavan kuin telkkarissa, ja alkaa kerätä viattomilla, huvittavilla tavoilla rahaa tehdäkseen unelmastaan totta. Sitten tulee jymypotti: koulu julistaa koraaninresitoimis- ja pyhäkoulutietämyskilpailun. Vaikkei Wadjda ole ollut aiemmin järin kiinnostunut uskonnosta, nyt hän päättää voittaa kilvan ansaitakseen siten rahat omaan polkupyörään.

wadjda2-normal.jpg

wadjdakoulussa-normal.jpg

wadjdapyhakoulussa-normal.jpg

wadjda-abdullah-normal.jpg

Wadjdaa näyttelevä Waad Mohammed on loistava työssään, todella aito lapsi. Aivan samanlainen kuin omat lapseni, ymmärsin hänen käytöstään ilmeitä myöten oman äitiyteni (ja omien lapsuuskokemusteni) puolesta sataprosenttisesti. Mikä muu todistaisikaan ihmiskunnan ykseydestä paremmin kuin se, miten samanlaisia lapsoset ovatkaan niin Saudi-Arabiassa kuin Suomessakin!

Wadjdan parhaalla kaverilla Abdullahilla on niin paljon aikuisten antamia askareita, että sukupuolitetun yhteiskunnan kolikon kääntöpuolikin tulee hyvin näkyviin. Jos tytöt eivät saisi tehdä melkein mitään, poikien on tehtävä liikaakin.

Elokuva tuo selittelemättä vaivihkaa saudiarabialaisen moraalisäädöstön niin lähelle, että minä ja ystävättäreni koimme katsomossa todella hätkähdyttäviä tunteita, kun noita säädöksiä sitten hetkeksi rikottiin. Wadjdan äidin ystävätär vaihtaa työpaikkaa sairaalan respaan, ja juttelee siellä iloisesti mieskollegansa kanssa niin että koko naama näkyy eikä pelkät silmät, vaikka hän on aikuinen nainen! Kohtaus tuntui hetken suorastaan riettaalta, vaikkei siinä todellakaan tapahtunut muuta kuin että nainen ja mies nauroivat työasioille keskellä isoa ihmisjoukkoa! Tunnemyräkkää seuraa epäuskoinen "mikä ihme sai minut ajattelemaan noin!" -itsetutkiskelu ja jälleen lisäpistekeon antaminen leffan tekijöille. Mikä taikatemppu. Mikä maaginen kyky imaista meidät Saudi-Arabian todellisuuteen.

wadjdajapyora-normal.jpg

Tämän sanavalmiin sauditytön haluan ehdottomasti esitellä omille tyttärilleni. Ostan taatusti DVD:n.