Nyky-Suomessa tai ainakin Helsingissä on huomattavasti helpompaa olla tyttö kuin poika. Tytöille sallitaan kaikki, ei ole sellaista sukupuolinormia eikä edes moraalikoodia jota uhmatessaan hän voisi enää tosissaan järkyttää ympäristöään. Everything goes. Sen sijaan poika, joka tahtoo usein poiketa sukupuolinormeista esim. kokeilemalla hameita ja leikkimällä barbeilla, kohtaa syrjintää ja sen sijaan että päiväkodissa puututtaisiin syrjintään, siellä saatetaankin pitää puhuttelu poikkeavan pojan vanhemmille! (Tämä on tositarina 2000-luvulta.)

kaameetprinsessat-normal.jpg

On onni, ettei sentään tyttölasten tarvitse taipua ja puristautua tarjottuihin sukupuolimuotteihin. Tarjolla niitä silti on. Tytöille tuputetaan pinkkiä ulkokuorikeskeistä maailmankuvaa vaippaiästä asti. Alkaen vaikkapa inhokkilehdestäni. Sen nimi on Prinsessa. Lehti sisältää lasten älyä aliarvioivia typeriä tehtäviä, joita yhdistää ulkonäkökeskeisyys. Se antaa ymmärtää, että elämän tarkoitus on kaunistautua ja löytää rikas mies. Että hyvä nainen keskittyy käsitöihin ja (tämä on sentään positiivista) olemaan kaikille kiltti ja ystävällinen ja ottamaan suvaitsevaisesti kaikki huomioon ja mukaan.

Lapsiinikin tuo upposi täysillä, kunnes lukijan (eli allekirjoittaneen) negatiivinen hapatuspapatuslukutyyli puri saaden heidät huomaamaan, että koko lehti on tavallaan tietyn maailmankuvan mainos, eikä se maailmankuva ole ollenkaan paras mahdollinen.

Yksi minulle tärkeimmistä asioista, joihin olen kasvattajana panostanut, on ollut istuttaa lapsiin kriittinen suhtautuminen mainoksiin sekä valmiisiin malleihin ja maailmankuviin. Koen onnistuneeni siinä. Nimittäin kun näemme mainoksen, nyt 8-vuotiaat lapseni alkavat heti pohtia, mitä se yrittää myydä ja kuka saa rahaa jos tottelemme mainosta. He suhtautuvat automaattisesti sillä varauksella ettei mainoksen lupaileva teksti luultavasti ihan pidä paikkaansa. Samalla asenteella he tarkastelevat nykyään myös lehtiä ja koko yhteiskuntaa. Uskontoakin. Suhde Jumalaan ja pyhiin kirjoihin jää kuolleeksi ja voi jopa muuttua vaaralliseksi jos nielee jonkin tietyn tulkintatavan purematta ja käytännössä kokeilematta. Toimivan uskonnon muodostaa jokainen meistä ihan itse!

Minulla on muuten kummallisen naiselliset tyttäret. Kummallisen ottaen huomioon sen, millainen itse olin lapsena: tukka takussa poikien kanssa taisteluleikeissä ulkona kirmaava sottapytty joka ei piitannut ulkomuodostaan, saati sitten siroista ja sievistä käytöstavoista, sen enempää kuin ne pojatkaan. Yökkäilin My Little Ponyjen kaltaisille söpöilyjutuille. Niitten sijaan kärtin vanhemmiltani He-Man -ukkeileita. Rakastin legoja. Olen syvästi järkyttynyt siitä että nykyään legotkin on jaoteltu tyttöjen ja poikien legoihin ja tietenkin se tyttöjen legojen värimaailma on ällönpinkki.

Tyttäreni ovat kuitenkin ihan pienestä pitäen olleet luontaisesti hyvin kiinnostuneita vaatteista ja kampauksista, koruista ja söpöilystä, huolenpidosta ja ylipäätäänkin niin kutsutuista tyttöjen leikeistä. He yökkäilevät "poikien jutuille". He suuttuvat jos meinaan ostaa heille "poikien värisen" vaatteen. Tilasin vuoden verran Prinsessa-lehteä nimenomaan heidän toivomuksestaan. Tämä kaikki siitä huolimatta että minä olen elänyt yksin heidän kanssaan valtaosan heidän elämästään ja olen näin aika ylivoimaisesti heidän tärkein mielipidevaikuttajansa... Minkä lisäksi kaksosuus on selkeästi aiheuttanut sen että toisten lasten mielipiteitten vaikutus heihin on vähäisempi kuin keskivertolapseen. Pikemminkin heillä on usein niin vahva yhteinen mielipide että kaveritkin sen omaksuvat.

Biologiaa, biologiaa. Käyttäytymistutkijat sanovat että ihminen on sopeutuvainen otus ja vaikka yksittäisen yksilön hormonitasapaino voikin olla poikkeuksellinen niin että hän ei tähän raamiin sovi, valtaosa naisista kokee naiselliset jutut luontevina, kuin myös valtaosa miehistä. Kulttuuri voi jonkin verran vaikuttaa siihen mikä on milloinkin naisellista ja mikä miehekästä, mutta pohjalla kulkee kuitenkin selvä biologinen kulttuurista riippumaton virta. Lapsi lähtee kuitenkin uimaan virtaa vastaan jos vertaisjoukko, johon hän identifioituu, on eri sukupuolta. Minäkin leikin poikien, usein vielä itseäni nuorempien poikien (kuten pikkuveljien kavereitten), kanssa lapsena kun tytöt hylkivät poikkeavaa ADHD-heiluria.

En enää ole huolissani, vaikka tyttömäiset tyttäreni viihtyvät Top Model -lehtiöitten äärellä piirrellen langanlaihoille malleille vaatteita päälle. Tärkeintä on, että he ihan itsenäisestikin jo ymmärtävät ettei kannata ihailla moniongelmaisia julkkiksia eikä imitoida anorektikoita. Ja ettei tyhmyyksiä tarvitse tehdä vaikka ihmiset ja mainokset ympärillä antavatkin ymmärtää että tyhmyydet ovat cool.

On suuri surunaiheeni, etteivät kaikki lapset opi tiedostamaan kriittisesti ympäristöään, kun ei ole opetettu. Ettei kukaan tarjoa heille mediamaailman tyrkyttämiä julkimoita kummempia elämisen malleja.

Äiti on tietysti aina tyttärensä ykkösmalli, alitajuisesti varsinkin. Mutta äidit tekevät virheitä, paljon virheitä. On kauheaa jos mitään Äitiä ylempää auktoriteettia ei ole, sellainen tilannehan jättää Äidin tuuliajolle Ylpeyden merelle ja tyttären aivan neuvottomaksi elämän vaikeina hetkinä.

Elämisen ylimmiksi malleiksi otettakoon ne, joiden luonne on ihailtavasti hyveellisempi kuin omamme. Krishnan sanaan ja pyhimyksiin voi aina nojata jos tuntee olevansa eksyksissä. Minusta on mahtavaa kun lapseni joskus pysäyttävät minut kun teen hölmöyksiä toteamalla, että muistatkos Äiti mitä gurusi tästä on sanonut.

Minna_Canth-normal.jpg

Minna Canthin päivä muistutti minua siitä, mistä oma hyvän vahvan naiseuteni malli taitaa olla peräisin. Se on kai sitä suomalaisinta suomalaisuutta minussa.

Suomessa nainen on itsenäinen niin henkisesti kuin taloudellisestikin ja pärjää ja kasvattaa poikasensa tarvittaessa ilman miestäkin. Hän on lukutaitoinen ja kriittinen ja muodostaa itse mielipiteensä. Naisetpa juuri opettivat kaikki suomalaiset lukemaankin ennen kouluja. Eikä hän katso hilijaa vierestä epäkohdan nähdessään vaan avaa suunsa ja puhuu sen puhtaaksi. Suomalainen työlaisnaisen ideaali ei anna miesten kävellä ylitseen. Toki hyvä mies on oivallinen lisä ja jos sellainen löytyy, on oltava valmis antamaan miehelle valtaa ja tilaa. Vahva nainen ilman nöyryyttä lähimmäisiään ja Jumalaa kohtaan on helposti onneton nainen.

Tällaisen hyvän naisen mallin minä kai olen omaksunut ja tahtonut tyttärilleni siirtää.