Minulla nyt on ylläni niin mukavat ja taipuisat patiala-malliset housut, etten mitään muita pöksyjä enää koskaan tahtoisi käyttääkään! Lähetti toi siis Intian paketin eilen. Ihmettelin ääneen, miten kaikki tilaamani vaatteet muka mahtuivat sen sisään, mutta ilmatiiviisti kun pakkaa niin näköjään mahtuu. Tässä osa ostoksista (yhdet patiala-pöksyt kiemurtelevat tuossa oikealla käärmeenä):

saapuneet-normal.jpg

Ainoa virhe jonka löysin oli se, että toiset lasten housut olivat eri kokoa kuin tilasin. Sama vaiva riivaa näköjään kaikkia intialaisen kulttuuripiirin vaatekauppoja! Mauritiuksellakin metsästimme vaatekaupasta kissojen ja koirien kanssa sellaista asukokonaisuutta, missä väreistä päätellen yhteen tarkoitetut ylä- ja alaosat olisivat olleet samaa eli kaksosten kokoa... Omia ompelutaitoja vaativan kangaspakkauksen kanssa (toivottu lopputulos näkyy valokuvassa) tulen tarvitsemaan valtavasti apua.

Tilauksen lopullisen hinnan jännittäminen jatkuu vielä, sillä lasku tullikuvioista seuraa kuulemma perässä. Ja minun pitää malttaa viikonloppuun että pääsen käyttämään uusia churidaarejani, koska Anandi komensi niin... hän haluaa että ilmestyn uusissa kuteissani koulun kevätjuhlaan, ja sitten ystävättäreni vauvan puolivuotispäiville :-D

Osallistuin eilen myös erään tutun kotonaan järkkäämään illanviettotilaisuuteen, hänellä kun oli puhuja kylässä suoraan Intiasta. Olin ainoa vieras, enkä sellaisena tainnut vastata kaukaa saapuneen lähetyssaarnaajan odotuksia. Krishnan sanoman perustaso on minulle tuttu ja minulla on jo gurukin, johon olen aivan tyytyväinen, niin etten kaipaa toista tilalle. Mitä luennon edistyneempiin osioihin tuli, 500 vuotta sitten eläneen pyhimyksen elämäntarina on vetosi kyllä historiannälkääni, mutta hengellisesti sytyn silloin, kun puhutaan siitä, miten Krishnan sanomaa sovelletaan vuonna 2013 työ- ja lapsiperhekiireitten keskellä - en silloin kun huokaillaan että enää ei kukaan ole yhtä hurskas kuin se ja se maailmasta kieltäytynyt sannyasi korkealla yläpuolellamme. Puolet illasta meni lisäksi musisoidessa emäntäväen seuraaman guruketjun kaanonin mukaan - mutta kukaan meistä ei ollut erityisen etevä laulaja.

Ilta kirjattakoon silti tänne, koska se oli opettavainen. Kun olin liikenteessä yksin, ehdin napata kiinni tunteeni ja katsoa niitä silmiin. Mitä ilmeisimmin osallistun aika ajoin tällaisiin tilaisuuksiin kannustaakseni järjestäjiä, ylistääkseni Jumalaa muitten Jumalaa rakastavien kanssa ja kuullakseni uusia inspiroivia hengellisiä lauseita ja tarinoita. En osallistu siksi, että minulta puuttuisi jotakin, ettei seuraamassani Easwaranin hengellisessä päiväohjelmassa olisi minulle tarpeeksi. Kun yritän asettua tällaisia tilaisuuksia järjestävien housuihin, huomaan, että minun kaltaiseni vieras, joka viihtyy samalla oksalla mutta tahtoo pysyä eri oksanhaarassa, tuottaa heille herkästi pettymyksen, jopa puolustusreaktion eli "vain meidän haara kasvaa oikeasti Jumalaa kohti" -kommentteja. Täytyypä ilmaista tämä asia tällaisia tilaisuuksia järjestäville ihmisillekin väärien odotusten minimoimiseksi, sillä odotuksethan ihmisen onnettomaksi tekevät.