Krishna tolkuttaa tolkuttamistaan, että jos haluaa olla onnellinen, ei saa takertua tekojensa tuloksiin. Toisin sanoen, ei saa muodostaa mielessään kuvaa siitä miten asioitten pitäisi olla ja tehdä töitä ja käyttäytyä muita kohtaan huonosti tai hyvin sen mukaan, menevätkö asiat oman mielen mukaan vaiko eivät.

Tulee olla kuin lootus, kasvaa puhtaana mutavedessä. Tulee olla kuin aurinko, paistaa kaikille riippumatta siitä millaista naamaa he näyttävät takaisin.

Tulee olla oman mielen säänjumala ja pitää ilmatila tyynenä eikä myrskyisenä. Tämä ei onnistu jos ei opeta itseään olemaan ajattelematta silloin kun ajatukset eivät johda mihinkään. Niille voi antaa aikaa tarkastelematta niitä passiivisesti. Äly on luotu käytettäväksi silloin kun älyllä päästään johonkin, ja muulloin mielen valkokankaan voi pitää puhtaanvalkoisena taikka hyvissä ja kauniissa asioissa.

Kuunneltuani automatkalla, mitä ajatuksia Krishnan neuvot lapsissa herättivät (he mm. kertoivat miten eräs tyttö heidän luokallaan lopettaa leikkimisen kokonaan jos asiat eivät mene juuri kuten hän tahtoo, vaikka silloin tyttö vaan itse tulee onnettomaksi - ja minä nielin kommentin että niinhän te itsekin usein teette, mutta koulutovereitten kautta puhuminen taitaa helpottaa asian oivaltamista), tajusin, että minähän syyllistyn koko ajan räikeästi tuohon tekojen tuloksiin takertumiseen ajatellessani, että onpas kurjaa kun en voi toteuttaa unelmiani. Siihen oli hyvä jatko lukea kotitoimistoon tullessa blogikommentit, joissa oli paljon hyviä ajatuksia.

Laitoin pankkiini soittopyynnön, voinpa nyt sentään vähintäänkin tiedustella suoraan, onko yleisissä lainaehdoissa neuvottelunvaraa. Huomasin, että Vantaalla radanvarrella lähellä erään ystävättäreni kotia on jopa puolet halvempia asuntoja kuin täällä missä me majaillaan.