Turun Sanomat ja Iltalehti julkaisivat Pirkko Brusilan suuhun sijoitetun väittämän, jonka mukaan "hindulaisuudessa [raiskauksen]  uhria pidetään automaattisesti syyllisenä, sillä nainen on vietellyt miehen tekoon." Automaattisesti? Uskonnollisista syistä? Ihan käsittämätöntä puppua.

Eräs artikkelista mielensä pahoittanut kaveri totesi, että tuollaista kaikkea selittävät yleensä ne helluntailaiset, jotka eivät voi hyväksyä sitä, että muualta kuin heidän uskonnostaan voisi tulla mitään hyvää. Tällaisten kiihkokristittyjen mielestä usko sielunvaellukseen tarkoittaa automaattisesti ettei kukaan tunne myötätuntoa ketään kohtaan, kaikkihan on vain omaa karmaa.

Tietämättömyys on vahingollista, ja ennen kaikkea vahingollista on haluttomuus ottaa syvällisesti asioista selkoa.

Minä olen hindu. Se tarkoittaa, että omien kärsimysteni kohdalla pyrin ajattelemaan "tämä on omaa karmaani ja Krishna on sitä luultavasti aika lailla keventänyt." Se on ymmärtääkseni ja oman kokemukseni perusteella paras suoja lamauttavaa katkeroitumista ja masentumista vastaan. Toisten kärsimysten kohdalla pyrin niinikään keskittymään omiin tehtäviini. Muistamaan, että minut on luotu korjaamaan eikä rikkomaan, parantamaan eikä satuttamaan; minun on tarkoitus antaa elinaikanani enemmän kuin otan. Siispä pyrin auttamaan kärsivää miten kuten kykenen, koska Krishna haluaa minun toimivan niin. Hän rakastaa jokaista. Toimiva apu ei ole mitä tahansa vaan sellaista, joka voimaannuttaa kärsivän lähtemään sisäisestä jumitilasta eteenpäin. Sellaiseen suuntaan, jossa kauhukarmaa ei ainakaan kerry lisää. "Yritä auttaa muita auttamaan itseään", vetoavat hindupyhimykset meihin.

Seksuaalisuuteen hindulaisuus suhtautuu realistisesti ja siksi pidättyväisesti sekä ehkä hiukan paradoksaalisestikin: jos haluat seksiä, 1) opettele elämään ilman sitä ja 2) yritä samaan aikaan hakeutua avioliittoon samanhenkisen ihmisen kanssa. Raiskaaminen, pettäminen ja vastuuttomat pikasuhteet ovat varma tapa pilata omat mahdollisuudet hyvään seuraavaan elämään. Varmuuden vuoksi, ettei isoja kiusauksia tule tai kenenkään sydän vahingossa säry, on parasta varoa ettei vietä huvin vuoksi luppoaikaansa yksin vastakkaisen sukupuolen seurassa. Itseä seksuaalisesti viehättävää sukupuolta edustavat ystävät tulee yrittää mieltää sisaruksiksi, vanhemmiksi tai omiksi lapsiksi. Fantasiointi muista kuin omasta armaasta nähdään haitallisena mielen likaamisena, sillä toimintaa edeltää aina ajatus toiminnasta. Kaikkein vaarallisinta on tulla riippuvaiseksi vastakkaisen sukupuolen edustajien positiivisesta huomiosta, silloin ainakin kerjää ongelmia.

Tätä on hindulaisuus. Ajatukset eivät ole vain omiani vaan Herran ja gurujen sanaa, eikä hindujen enemmistö ikimaailmassa ajattelisi "siitäs sai" jos joku raiskataan, kuten Brusila antaa artikkelin mukaan ymmärtää.

Muuan hinduopettaja kertoi hiljan mp3-soittimessani kauniin tositarinan siitä miten uskovaiset eivät raiskauksen uhrin syrjimisen kaltaiseen hirmutekoon sorru.
 
Intialaisen pikkupaikkakunnan nainen kidnapattiin ja raiskattiin. Hän pääsi lopulta pakoon, mutta lähestyi kotiaan arastellen koska tiesi, että niillä seuduilla jotkut perheet olivat hylänneet vastaavan kohtalon kokeneita naisia.
 
Kotiovella naisen aviomies sanoi: "toista Raamin nimi kolmesti niin olet puhdistunut." Riemuissaan nainen henkäisi "Raam!" - mutta ei ehtinyt sanoa sitä toistamiseen, kun appiukko köpötteli ovelle huutamaan "Seis!" Sekä nainen että aviomies kalpenivat. "Vai että kolme Raamin nimeä puhdistaa nainen? Kehtaatkin!", vanhus ojensi poikaansa. "YKSI RAAMIN NIMI ON AIVAN TARPEEKSI!" vanha mies huusi ja ohjasi kovia kokeneen naisen hellästi takaisin kotiin.

Uskontomme ei siis ohjaa syyllistämään raiskauksen uhreja. Ei naisten ympärileikkauskaan ole osa islamia, vaikka jokusessa Itä-Afrikan muslimimaassa sitä harjoitetaankin. Niissä maissa sitä tekevät kristityt ja luonnonuskontojen harjoittajatkin tyttärilleen. Samalla tavalla joissain osissa Intiaa ja sen naapurusmaita, ulottuen Lähi-Idän puolelle, elää sellainen käsitys ettei mitään likaista saa pitää kotonaan tai kaikki saastuvat ja paha onni heidät perii. On olemassa perheitä, jotka pitävät raiskattuja naisia tällä tavoin saastaisina, eivätkä ne ole halunneet päästää raiskattua perheenjäsentä takaisin kotiin - jälleen kerran perheitä kaikista uskontokunnista.  Tähän viittaa tuo puhdistamisen tarve ylle kirjatussa tarinassakin. 

Minä sanoisin että noissa demonisissa perheissä halutaan muutenkin päästä eroon naisesta, esim. jotta tilalle voitaisiin ottaa uusi muija ja uudet myötäjäiset. Juuri tuollaiset perheet heittävät lesketkin Benaresiin ja hylkäävät sinne loppuelämäksi. Tekopyhät ensimmäisten kivien heittäjät selittävät sitä, että hylkäävät seksuaalirikoksen uhrin sen sijaan että auttaisivat tätä, sillä että itse Jumala, Raam, erosi vaimostaan Sitasta kun tämä oli elänyt kidnapattuna Ravana-demonin luona Sri Lankalla, ja kansa juoruili, että Sitalla oli ollut Sri Lankalla ihan kivaa, eikä enää pitänyt Raamia uskottavana johtajana. Raam ei epäillyt vaimonsa uskollisuutta eikä halunnut erota, mutta piti kuninkaan työtä velvollisuutenaan, jonka piti mennä henkilökohtaisten tunteitten edelle.

Niillä, jotka Raamia tässä asiassa matkivat, ei näytä kiinnostavan,  miten tarina jatkuu. Koko episodihan on varoittava esimerkki siitä, miten kenenkään ei pidä toimia!

Sita on eron hetkellä raskaana ja myöhemmin hänen lapsensa kohtaavat ja kukistavat Raamin, Jumalan, tietämättä että tämä on heidän isänsä. Koko luomakunta on Sitan puolella. Raam katuu ja pyytää Sitaa takaisin, mutta Sitapa pyytääkin maata nielaisemaan itsensä ennemmin kuin huolii miehen takaisin. Raam on onneton ja tahtoo elää ilman naista koko loppuelämänsä. Toisin sanoen itse Jumala neuvoo omilla toimillaan ihmiskuntaa: älä toimi näin, tai kaikki menee pieleen.

Jos (kiihkokristityillä) eurooppalaisilla onkin käsittämättömät käsitykset intialaisista hinduista, niin osataan Intiassakin. Hyvin moni desi-miehen (eli intialaisesta kulttuuripiiristä tulevan miehen) eurooppalaismorsian on saanut tuta tällaisen rasismin: vain intialainen miniä on kunnon miniä. Me länsimaalaiset naiset olemme yliseksualisoituneita alkoholisteja, jotka vain leikkivät desi-poikien tunteilla ja polkevat pyhiä arvoja.

Bongasin tämän videon alunperin stereotypioista kärsivän naisen blogista. Hän kysyy, millainen kohu siitä nousisikaan jos joku tekisi vastaavan videon toisinpäin, eli valkoinen mummo vastustaisi ajatusta valkoisen pojan intialaisesta morsiamesta!



Ilokseni haluan vielä todeta, että minun Anoppini on aivan ihana. Tulemme loistavasti toimeen keskenämme. Hänkin oli aluksi, ennen kuin tiesi minusta juuri muuta kuin että olen hänen poikansa ihastus ja eurooppalainen yksinhuoltaja, sitä mieltä ettei minuun voi luottaa koska valkoiset naiset ovat kuin tuuliviirejä mitä tunteisiin ja sitoutumiseen tulee. Ymmärrän hyvin, miten pelottavalta suhteemme kaukaisen saaren sukulaisten korvissa täytyi kuulostaa, enkä pahastunut vaan matkustin Mauritiukselle olemaan oma itseni. Totuus puolustaa itse itseään, ja meistä tulikin Anopin kanssa nopeasti oikein läheiset :-) Oikein diggailemme toisiamme. Solmin lämpimät suhteet useimpiin muihinkin sukulaisiini.

Desi-poikaystävien perheitten tapaamista jännittäville kavereille sanon, että ei kannata pitää loukkaantuneena tai varautuneena etäisyyttä ihmisiin, joiden ennakkoluuloisuutta pelkää. Pelkokin on ennakkoluulo, pelkuri ei ole siis sen parempi kuin ne joitten reaktioita pelkää! Paras tapa päästä ennakkoluuloista on olla ystävällinen ja auttavainen kaikille, ja jos se ei riitä, silloin hapannaamat ansaitsevatkin jäädä omaan arvoonsa.