Olisi kauheaa muistaa edelliset elämänsä, päättelimme lasten kanssa päivänä eräänä.

Niin paljon me ihmiset suremme omia menneitä tekojamme ja tekemättömyyksiämme, sekä niitä kärsiviä läheisiämme, joitten auttamiseksi emme voi tehdä mitään. Ja kuolleita me vasta suremmekin. Mikä onni onkaan, että tuo suru on yksisuuntaista! Kuolleet eivät sure. Kuolleet unohtavat. Niin menneet tekonsa kuin rakkaansakin. Ja muodostavat seuraavassa elämässään uudet ihmissuhteet.

Tätä havainnollistaa hyvin kertomus siitä miten Krishna herätti henkiin isosisaruksensa. Krishnan eno, tyranni Kamsa, murhasi siskonsa lapset pelätessään että yksi näistä olisi tarpeeksi vahva panemaan pisteen hänen mielivallalleen. Kuten kävikin; Jumalaa hän ei voinut pitää vankina edes silloin kun Jumala oli vauva. Mutta kun isoksi kasvanut Krishna oli vapauttanut vanhempansa Kamsan vankeudesta ja kukistanut tuon pahan enon, äiti pyysi häntä herättämään kuolleet henkiin.

Krishna toteutti äitinsä toiveen ja meni sisarustensa luo sinne, missä he (sielut) nykyään majailivat. Hepä eivät halunneetkaan palata takaisin. Heillä oli uusi elämä, uudet läheiset. Miksi ihmeessä he olisivat halunneet palata menneeseen, edelliseen elämäänsä, jonkun kyynelehtivän ex-äidin luo?!

Kompromissina Krishna toi heidät vain kertomaan äidilleen, että he voivat nykyään hyvin ja antamaan halit. Sitten he saivat palata nykyiseen elämäänsä. Äitikin lakkasi murehtimasta.

Mietimme tarinaa omalta kohdaltamme. Mekin olemme kuolleita joillekuille. Mitäpä jos Shantia ja Anandiakin suree jossakin joku äiti, jolta he kuolivat pois esimerkiksi yhdeksän vuotta sitten? Haluaisivatko Shanti ja Anandi palata hänen luokseen ja jättää minut ja kaiken mitä heillä on täällä? Ei, ei, ei, päättelivät tyttäreni, ja tämän ajatusketjun läpi käytyämme hymyilimme hiljaa uudesta näkökulmasta kuolemalle.


Kristitty ystävättäreni viestittelee isänsä hautajaisista, eri laidalta Suomenmaata. Sellainen omasta mielestäni "oikealla tavalla" kristillinen, avarakatseinen ihminen, jonka kanssa voi keskustella hengellisistä asioista ummet ja lammet ilman että kolkataan Raamatulla ja kehoitetaan kääntymään kristinuskoon. Selitin pyynnöstä, mitä minä uskon hänen isälleen tapahtuvan... Taiteellaan iloa ja valoa maailmaan levittäneelle isälle, joka kuitenkin oli juovuspäissään tehnyt aika paljon pahaa, etenkin lapselleen, tälle ystävättärelleni. Tekstatessani että isä syntynee samanlaiseksi lapseksi kuin ystävättäreni samanlaiseen perheeseen, ja saa valoa ja armahdusta elämäänsä ainakin taiteesta, tajusin, että tätä ei ihan jokaiselle voisikaan kirjoittaa loukkaamatta. Ihan joka iikka ei kestäisi lukea rivien välistä, että sinä olet ollut jossakin edellisessä elämässäsi sellainen kuin isäsi.

Tuo ajatus on meille hinduille täynnä toivoa. Täytyy vaan nöyryyden nimissä suunnata se ajatus itseensä eikä niinkään toisiin: kaikki kokemani vääryydet johtuivat siitä että olen itse toiminut samoin, edellisessä elämässä jos en tässä. Tulevaisuudessa pelastan itseni moisilta kamaluuksilta käyttäytymällä hyvin tässä ja nyt. Levittämällä ympärilleni hyvää oloa ja mieltä, ja estämällä itseäni lisäämästä maailman kärsimyksiä.