Myötätunto, tuska toisten kärsimyksistä, voi ottaa monenlaisia muotoja.

Käärme- tai ampiaistaktiikka on purra / pistää ahdistuksen iskiessä. Olla pahalla tuulella ja mollata, heitellä koviksen kommentteja. Näin yritetään kimmota kipeä tunne pois sydämestä, ja kun sen sivelee vielä ylpeydellä, kimmoisuus kasvaa. Tämä voi olla lähellä olevista vaikeaa, mutta oloa helpottaa, kun tajuaa, että ärtyneen ihmisen aggression taustalla on yksi hienoimmista tunteista, myötätunto. Myös uskontokuntien puhemiehet, esimerkiksi saarnaavat papit, ajautuvat usein purenta- ja pistostaktiikkaan, koska heidän sydämensä on niin täynnä maailmantuskaa etteivät he kestä sitä kauempaa.

Seuraava askel olisi kehittää kipukynnystään ja oppia polttamaan myötätunnan tuskaa sisällään niin, etteivät liekit leimahtele lisätuskaksi muille.

Minä opettelen täällä sitä kun tuntuu ettei missään ole nyt mitään järkeä. Kälyni löysi parisen kuukautta sitten netistä puolisonhakupalvelusta miehen S, joka on kälyn mukaan tosi mukava, luotettava, oikeaa ikäluokkaa, perheestä haaveileva ja lisäksi ujo. Naimatonkin vielä, koska pitkäaikaisen ex-tyttöystävän perhe ei S:ää hyväksynyt eikä morsian jaksanut loputtomiin tapella perhettään vastaan vaan valitsi sitten perheensä eikä tätä miestä. Käly ja S ovat puhuneet hempeitä joka päivä ja käly on ihan lätkässä. Tämä on paljon parempaa kuin edellisen netistä löytyneen miehen N kanssa, edellinen viritys kyllä keskusteli ummet ja lammet anoppinikin kanssa ja puhui paljon tulevaisuudesta, mutta keskusteli samaan aikaan toisenkin morsiankandidaatin kanssa, ei löytänyt aikaa matkustaa kälyäni tapaamaan vaikka muualle matkustikin, ja selitti, ettei hän eronneena miehenä sitten kaipaa mitään lisälapsia vaan pelkkää hauskanpitoa loppuelämäkseen ja uudesta vaimosta seuraa siihen, niin että käly lopulta päätti antaa N:n olla. Kyllähän netissä vaimoa etsiviä, luonteeltaan sopivampia miehiä riittää.

Olin kaikella varovaisuudella aluksi onnellinen kälyn ja S:n puolesta, tiedänhän, ettei kälylläni koskaan ole ollut rakkaussuhdetta, vain epäonnistunut järjestetty avioliitto. Oli niin piristävää seurata miten käly hehkui onnesta. Miehen S pitäisi ilmestyä kälyä tapaamaan tänä viikonloppuna ja viettää kaksi viikkoa hänen kanssaan, ja niiden aikana kuulemma tulemme puhumaan paljon puhelimessa S:n kanssa ja tutustumaan häneen ja huomaamaan miten oivallinen mies S on. S, S, S. Kukaan muu kuin käly itse ei ole iiiiihanan S:n kanssa vielä puhunut, mutta miksi meidän pitäisi epäillä hänen sanaansa ja ihmistuntemustaan?

Siksi, että saimme kuulla S:n pyytäneen kälyltäni rahaa. Kuulemma siksi että miehen bisnekset sujuvat juuri nyt huonosti.  Ja vaaleanpunaisten unelmien pilvien peittämä kälyni myi korujaan ja lähetti rahaa. Eikä mitään pikkusummaa, vaan summan, jolla meidän perhe eläisi kuukauden täällä tyyriissä Suomessa. Itse asiassa pankki kieltäytyi moisesta ja käski hänen miettiä uudestaan, mutta hän meni vaan toiseen pankkiin. Sielläkin varoitettiin, mutta hoidettiin kuitenkin homma. No, tuorein käänne oli että rahat saatuaan S oli pyytänyt lisää rahaa. He eivät vieläkään ole tavanneet kasvotusten, eikä käly vastaa, kun kysyn, milloin sen miehen kone tarkalleen laskeutuukaan. Sekä hengellisestä että länsimaalaisesta näkökulmasta noin ei vaan tehdä, mutta anoppi ja käly ajattelevat tätä ilmeisesti intialaisen kulttuurin nurjaan puoleen ihan turhaan alistuen, myötäjäisjuttuna. Eikö edes anoppia hirvitä? Ei, hänhän käväisi astrologin luona kysymässä, kannattaako tähän mieheen panostaa ja astrologi sanoi että kyllä!

Omakin ikävä ojassa, tietysti. On jo selvää ettei koko ikänsä kotisaarellaan viettänyt anoppi ole päässyt matkustuspelkonsa yli eikä hän ole lentämässä luoksemme syyskuussa lapsenlapsensa kunniaksi kuten uhosi. Käly puolestaan pilasi matkustusmahdollisuutensa lähettämällä matkarahansa virtuaalipoikaystävälleen.

Dharmis kärsii varmaan kaikkein eniten. Hän on tarkkanäköinen ja yrittää antaa ajoissa hyviä neuvoja, varoittaa ja kieltää, mutta eihän kotiväki häntä ole monesti ennenkään kuunnellut. Dharmis yritti aikoinaan estää kälyn järjestetyn avioliitonkin, koska päätteli ainoana aivan oikein, millainen tuleva aviomies oli luonnoltaan, mutta hänen mielipiteestään ei piitattu.

Vaarallisimpia ovat tosiaankin äänet, jotka haluamme kuulla. Niin kuin tarinassa siitä, miten säikky peurakin voi olla gurumme. Intialainen peura kuuntelee korvat höröllä kaikkia ääniä ja säpsähtää ja pakenee niitä. Silti se kävelee itse omaan kuolemaansa kuullessaan metsästäjän viekottelevan huilunsoiton. Me ihmiset olemme ihan samanlaisia. Yleensä suhtaudumme varauksella kuulemaamme paitsi milloin se mitä kuulemme on se mitä olemme haaveilleet kuulevamme. Meillä naisilla on taipumusta rakastua keneen tahansa, joka meille tarpeeksi lepertelee, ja vain sydänsäryn tuoma elämänkokemus opettaa suurempaan varovaisuuteen. Kälyni on fiksu, työssäkäyvä nainen, ja anoppini oikea unelma-anoppi, kummatkin meille tosi rakkaita, mutta se ei estä heitä toimimasta täysin päinvastoin kuin ikinä itse tekisimme. 

Nettipalvelu, josta rahankerjääjämies löytyi, oli se sama, josta minä ja Dharmiskin toisemme löysimme. Sinne ei voi kirjautua maksavaksi asiakkaaksi skannaamatta passiaan eli periaatteessa väärällä henkilöllisyydellä olisi vaikea esiintyä (jos ei maksa, ei voi keskustella kuin niitten kanssa, jotka ovat maksaneet, mikäli maksaneet tekevät aloitteen, eikä kälyni ole maksanut, joten S on siis investoinut tähän ja pannut siis passinsakin likoon). Mutta ei kai mikään laki estä olemasta röyhkeästi Auervaara omalla nimellään. Ei ole rikos houkutella toista lähettämään rahaa omasta vapaasta tahdostaan. Mutta vaikka tähän ei edes liittyisi mitään petosta vaan käly saisi kaiken vielä pennilleen S:ltä takaisin, Dharmis kysyi, voiko suhteella olla tulevaisuutta jos kaukosuhteen kummallakaan osapuolella ei ole rahaa matkustaa minnekään. Tämä ei ole kysymys jonka rakastunut pikkusisko haluaa kuulla. Peura luikkii viidakkoon eikä halua puhua.

Tässä toivoo vaan koko sydämestään olevansa väärässä epäilyksineen. Että viikonlopun aikana kälyn luokse lentää todellakin mukava ja luotettava prinssi, että hän ja käly ovat ikionnellisia yhdessä ja menevät pian naimisiin ja muuttavat yhteen ja sittenhän rahat ovatkin yhteiset eikä näin ollen ole mitään väliä jos yhteistalous perustettiin jo ennen ensitapaamista. Niin vahvasti kuitenkin pelkään kälyn sydämen särkymisen puolesta rahallisten menetysten päälle, että kyynelehdin aamupalaani. Lupaan kertoa hyvät uutiset jos niitä tulee.