Kiintymys horjuttaa mielenrauhaa. Kun vietän viikonloppua pitkästä aikaa yksin, huomaan sen kouriintuntuvan konkreettisesti. On niin helppoa elää kuin enkeli, kun ei tarvitse ottaa huomioon muita ihmisiä. Kun oma ego ei kolaroi ja kolhiudu toisten egojen kanssa. Kun on aikaa.

Kerrotaan tarinaa joogista, joka oli jo joogannut itselleen huimat taikavoimat. Hän ei kestänyt muita ihmisiä. Ihmiset häiritsivät hänen joogaamistaan. Hän asettui veden alle ja istui siellä tyytyväisenä rauhaansa.

Eräänä päivänä hän kuitenkin, silmät auki meditoidessaan, jäi katselemaan kaloja. Isäkalan, äitikalan ja lapsikalojen idylliltä näyttävä kalaparvi sai hänet älähtämään: miksi ihmeessä minulla ei naista jonka kanssa nauttia, ja komeaa jälkikasvua? Mitä minä täällä joen pohjassa teen? Olen niin mahtava tietäjä, että minulla on oikeus vaikkapa mennä pyytämään kuninkaalta vaimoksi hänen tytärtään!

Näin tietäjä sitten tuohtuneen intohimon puuskassa tekikin. Vaan voitte arvata miten ihanalta näyttää ja tuoksuu mies, joka on istunut vuosikaudet liikkumatta veden alla! Kuningas kauhistui. Hänellä oli 50 tytärtä. Jos hän ei antaisi heistä ketään haisulijoogille, joogi kiroaisi hänet. Diplomaattisesti kuningas kehotti joogia marssimaan tytärten palatsiin ja kysymään itse, kuka tytöistä saattaisi olla kiinnostunut ottamaan hänet miehekseen.

No eipä tasan tarkkaan kukaan. Jo matkalla palatsiin joogi huomasi, että  kaikki naiset kavahtivat ja nyrpistivät vaistonvaraisesti nenäänsä hänen lähestyessään. Ukko tajusikin pian, ettei hän saisi ikinä ketään vapaaehtoisesti vaimokseen omana itsenään. Mutta mies joka pystyy istumaan veden alla hukkumatta pystyy paljon muuhunkin. Hän taikoi itsensä näyttämään maailman komeimmalta mieheltä, karpaasien karpaasilta. Sitten hän marssi prinsessalinnaan.

Vastaanotto oli imarteleva. Hemmotellut prinsessat ilmoittivat kaikki 50 haluavansa komistuksen omakseen. Heille tuli kissatappelu, jonka tiimellyksissä joogi lupasi naida heidät kaikki. Kuningas ei voinut, kirouksen pelossa ja itsekin moniavioisena miehenä, muuta kuin suostua ja tehdä hullutuksesta totta.

Eipä aikaakaan kun joogi oli auttamattomasti naimisssa 50 eripuraisen vaimon kanssa ja vastuussa heidän ja kasvavan jälkeläisarmadan hyvinvoinnista ja aivan epätoivoinen. Miksi, voi miksi hän niin kiintyikään ajatukseen ihmissuhteista ja omasta perheestä!

Tällaisiin ongelmiin perustuu hindulaisissa teksteissä kiintymyksen tuomitseminen. Tämän takia jotkut valitsevat elämän munkkina tai nunnana, erakkonakin.

Pyhät tekstit eivät kuitenkaan suinkaan tarkoita, etteikö perhettä pitäisi perustaa ja lähimmäisiään rakastaa. Kiintymysvaroitukset koskevat ymmärtääkseni seuraavanmoisia asioita:

  • Kukaan ei kuulu sinulle. Kenenkään ei kuulu olla mielihyväautomaattini, statussymbolini, turkis kaulani ympärillä, koriste jolla kerään arvostusta niiltä jotka statussymboleita arvostavat. Turkikseksi muutettu rakas voi huonosti ja kuristaa kaulaa ja mielenrauhaa.
  • Kaikki muuttuu koko ajan. Toisiin ei pidä takertua niin, ettei voi kestää eikä hyväksyä luonnollisia muutoksia heissä ja ihmissuhteissamme heihin. Niin kuin vaikkapa eri suuntiin vieviä kohtaloita, varttumista ja ikääntymistä.
  • Epäitsekäs, aito rakkaus ei silti tarkoita, ettäkö toisen pitäisi antaa tehdä mitä vaan. Jos tämä toimii itseään ja / tai muita vahingoittavalla tavalla, aidosti rakastava menee väliin, ja irtisanoutuu syntisistä touhuista itse, vaikka ristiriitaan ajautuminen läheisen kanssa kuinka hirvittäisi.
  • Terve itsekkyys ei ole itsekkyyttä. Itseäänkin pitää rakastaa ja hoitaa, jotta jaksaa rakastaa muita. Ei oman kallisarvoisen ihmisruumiin ja -mielen laiminlyönti ole hurskautta, vaan Jumalalta saamiemme lahjojen loukkaavaa laiminlyöntiä.
  • Sydämeeni mahtuu sitä enemmän rakkautta, mitä vähemmän siellä on itsekkyyden haitallista lajia.
  • Tilanteessa, jossa ihmisuhde ei ole terve, vaan toiseen ihmiseen pitäisi ottaa etäisyyttä oman jaksamisen tai tämän jaksamisen vuoksi, aimo osa siitä mitä kutsumme rakkaudeksi, onkin yleensä jotain ihan muuta. Kuten:

- Pelkoa: ei uskalleta päästää irti terävästä kahleesta, koska kahle on kuitenkin kaunis ja helisee kivasti, eikä meillä välttämättä ole koskaan ennen ollut mitään niin ihanaa, asiat ovat aiemmin voineet olla vieläkin kurjemmin. Kyse on itsetuntovajeesta pitemmin ilmaistuna.

- Laiskuutta: nykytilanne tarjoaa kaikessa epämiellyttävyydessään kuitenkin materiaalisia iloja jotka olisi vaikea saada pitää jos olisi yksin.

- Virheellistä identiteettiä: samaistumme ruumiisiimme ja tätä kautta ruumiimme biologisiin jatkeisiin, mukaanlukien kansakunta, johon kuulumme. Se johtaa pelkoon siitä että jos toimii liian eri tavalla kuin nuo jatkeet, jatkeet alkavat hylkiä meitä ja minuus alkaa voida pahoin ja tehdä kuolemaa.

Hyvä, epäitsekäs, toisen parasta silloinkin kun itseä sattuu ajava rakkaus onkin aivan eri maailmasta kotoisin oleva tunne kuin itsekkyyteen ja tietämättömyyteen pohjautuva, takertuva kiintymys.

Siinäpä taas roppakaupalla asioita, joiden julistelu blogissa on noin miljardi kertaa helpompaa kuin niiden käytännön toteutus!

Lohdutun guruni sanoista. Easwarania naurattaa, kun joku haaveilee omasta rauhassa lootusasennossa joenpohjassa. Sillä Jumala ei ota vakavasti kenenkään hurskautta ellei se kestä käytössä, aidoissa kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa! Sitä paitsi. Moni erakko haaveilee kumminkin salaa sisimmässään, vähintäänkin alitajuisesti, ihmissuhteista. Siksipä jopa joenpohjan joogi meni aivan sekaisin kaloja katsellessaan. Padotut, piiloon puserretut sosiaaliset toiveet tulevat ennen pitkää aina kuitenkin esiin, ja seuraukset voivat olla paljon pahemmat kuin mihin rehellisyys itselle olisi heti alussa johtanut!

Vedenalaisen joogin tarina sisältää vielä sellaisenkin opetuksen, että älä hemmetissa nai sellaista ihmistä, joka kiintyy sinuun siksi koska haluaa omakseen komeutta / kauneutta.