Olen todellakin aamuihminen. Oikeastaan minut olisi paras naksauttaa pois päältä illemmalla. Minusta on ruvennut tuntumaan, että muutun illan koittaessa ihan toiseksi olennoksi.
 
Mitä väsyneemmäksi vuorokauden kuluessa käyn, sitä synkemmältä maailma näyttää, sitä painavammilta velvollisuuksilta ihan tavalliset askareet tuntuvat ja sitä mahdottomammalta yhtälöltä tuntuu lasten kesäloman ja töitten yhteensovittaminen niin ettei omaa aikaa vaan jää (jos tällaisia keskeytyksentäyteisiä pikapyrähdyksiä nettiin ei lasketa), saati sitten aikaa parisuhteelle. Kotityöt ja kokkailut tekisin mieluummin yksin mp3-soittimen viihdyttämänä kuin seurassani viihtyvien hyväntahtoisten ja avuliaitten mutta käytännössä valmiiksi saamista hidastavien ja keskenään kinastelevien lasten kanssa. Kun en keskity yritykseni töihin, tunnen syyllisyyttä sekä huolta rahojen riittämisestä. Kun pakenen kaikkea muuta ja keskityn yritykseni töihin, se kaikki muu kaatuu niskaan heti kun lopetan työnteon. Niinpä tunnen itseni lähes päivittäin neuvottomaksi, saamattomaksi, riittämättömäksi ja avuttomaksi ja haluaisin takertua mieheeni kuin epäkypsä köynnös, mikä on kuitenkin hänestä lähinnä rasittavaa. Päätä tyynylle painaessa mieleni jo isottelee ja sommittelee pahoja ongelmia kaikesta... Onneksi mietteet katkeavat lyhyeen, sillä nukahdan nopeasti kuin nuijaniskusta.
 
Aamulla ihmettelen, miksi ihmeessä tunsinkaan illalla olevani loppuunpalanut, burnoutissa. Kun päivä on vielä nuori, taas uskon täysillä hyvään ja kauniiseen ja elän uskoni mukaan. Ja huomaan niin selvästi että uuvuksissakin olen nykyään jotenkin siunatun irrallani ruumiistani ja mielestäni. En kärsi ihan niin paljon kuin kärsin aiemmin vastaavissa tilanteissa, ennen meditoinnin rytmittämän hengellisen päiväohjelman omaksumista.
 
Pitäisi jotenkin jakaa mielenrauhani lähde eli meditaatio ja muut hengelliset aktiviteetit päivän varrelle eikä keskittyä niihin aamupainotteisesti (eli ennen muun perheen heräämistä) niin että positiivinen vaikutus ehtii ehtyä iltaan mennessä. Löydän guruni päiväohjelmasta myös vastauksen siihen, miksi asiat tuntuvat olevan vinksallaan. Tietenkin siksi, että en ole pitänyt kiinni guruni neuvosta hidastaa ja karsia. Dharmapati sanoo samaa, kuormitan itseäni turhalla huolella ja vastuunkannolla. En vaan itse meneillään olevassa tilanteessa ollenkaan näe, mistä kohtaa voisin pois kitkeä!
 
Vinkkejä ja lukijoitten omakohtaisia kokemuksia vastaavista tuntemuksista otetaan kiitollisuudella vastaan!
 
Meillä on elämää vilkastuttamassa täällä nyt vieraskin, Dharmapatin entinen squash-valmentaja Lontoosta. Tuo puhelias ja mukava musta herrasmies asuu kylläkin hotellissa eikä meillä, mutta tietenkin yritämme Dharmapati etunenässä viihdyttää turistiamme mahdollisimman paljon. Enkä minä pääse pyöräilemään kun hän liikkuu Dharmapatin pyörällä ja Dharmapati minun pyörälläni. Ehkäpä jossain vaiheessa yritän lainata joltain naapurilta pyörää niin että päästäisiin kaikki viisi yhdessä pyörillä liikenteeseen.