Taas tuli haaste - nyt Pupuleipomosta. Kaunis sellainen:

"Haastan sinut tekemään tällä viikolla mahdollisimman monta hyvää
ja huomioivaa tekoa 
eläimiä kohtaan ja haastan sinut ottamaan aiheen
käsiteltäväksi 
blogissasi jos sinulla sellainen on. Mitä sinä teet sen
hyväksi että eläimillä on hyvä olla?

Haastan sinut keskustelemaan eläimistä lastesi kanssa.

Ottamaan puheeksi mikä on oikea tapa kohdella eläimiä ja miten kaikkea
elämää kannattaa kunnioittaa.  

Haastan sinut pohtimaan arjen mentaalisen
laatikon ulkopuolelta ja miettimään minkälaisia tekoja sinä teet arjessasi
jotka koskettavat muita eläinlajeja. Teetko eläimille enemmän pahaa
kuin hyvää kenties tiedostamattasi? Voisitko tehdä enemmän? Saamatta siitä
itsellesi muuta kuin tiedon että teet oikein? 

Haastan sinut myös olemaan tällä viikolla aivan erityisen huomioivat
omia lemmikkejäsi kohtaan. Oletko antanut lähiaikoina huollettaville
eläimillesi niin paljon huolenpitoa ja huomiota kuin ne ansaitsivat?

Jos sinulla on tuotantoeläimiä, voit heitäkin hemmotella vaikka vain
vähän aikaa oikein olan takaa antamalla uudet pehkut ja vaihteeksi
ylimääräisen rapsutuksen korvan taakse.

Kiitä myös itseäsi jo niistä hyvistä tavoista ja valinnoista
joita jo nyt teet arjessasi eläinten hyväksi.

Yksikään teko ei ole turha vaikka se tapahtuisi
 vain yhden kerran tai
vaikka vain yhden viikon ajan."


Kannatan.

Ja minun täytyy myöntää että eläinsuojelussani olen tosi pysähtynyt. Oikea kalkkis.

Ryhdyin kasvissyöjäksi rytäkällä kutakuinkin heti kun opin että kasvissyöjiäkin on olemassa, 15 vuoden iässä. Omaksumani hindulaisfilosofisten argumenttien rinnalle ahmin oikeutta eläimille -kirjallisuutta. Liityin Animaliaan ja marssin mielenosoitushautajaiskulkueessa turkiseläinten oikeuksien puolesta. Lapsilleni olen tehnyt erittäin selväksi ettei ketään, pienintäkään, saa tappaa turhaan, ja nostin kovan äläkän, jotta opettaja puuttuisi asiaan, kun kuulin lapsilta että jotkut luokan pojat olivat huvitelleet tappamalla ötököitä ihan turhaan.

Lemmikkejä tai tuotantoeläimiä meillä ei ole, mitä nyt joku vahvoja pesuaineita päivittäin käyttävä siivousihminen saattaisi nimitellä sellaisiksi kotimme pikkuriikkisiä asukkaita. Meillä keittiössä tähän aikaan vuodesta lentelevät banaanikärpäset saavat lennellä rauhassa, sillä tiedän niitten pian taas katoavan ihan itsestään jonnekin. Annan ympäri vuoden kylppärin lattialla öisin vilistävien hopeaisten toukkien vilistää vaan, koska tiedän, ettei niistä ole yhtikäs yhtään mitään haittaa ihmisille. Mielestäni kilttien, harmittomien eläinten tuhoaminen "hygienian" nimissä on vaan väärin, ja älytöntäkin vielä kun miettii että meidät on luotukin elämään muitten eliömuotojen keskellä ja ötökättömät, bakteerittomat, kemiallisesti pestyt kodit ovat noin puoli vuosisataa vanha juttu vasta.

Kyseessä on sokeritoukka, englanniksi silverfish, latinaksi lepisma saccarina. Minusta ne ovat kerrassaan sööttejä. Näin läheltä katsottuna ehkä vähän vähemmän ;-) :

lepisma_saccharina-normal.jpg

Sen sijaan meille pesiytyneet jauhokoisat ovat kokeneet karumman kohtalon. Halusin niin kovin suhtautua niihin samalla tavalla kuin muihinkin elämänmuotoihin nurkissamme, mutta kun yhä useampi ruoka-aine kaapissamme pilaantui, ja kun äitini teki eeppisen iskun niitä vastaan kaikilla aseilla, annoin periksi ja otin hänen syntinsä kantaakseni. Rupesin imuroimaan meillä lentelevät jauhokoisat kun niitä näen. Vähän niin kuin pommikonelentäjistä tappaminen tuntuu vähemmän tappamiselta kun on fyysisesti korkealla tuhon näkemisen yläpuolella, niin minunkin on psyykkisesti helpointa murhata nämä hyönteiset niin etten näe niitten kuolevan vaan voin jopa kuvitella niitten muka pitävän kivaa pölypussissa.

pest_ephestia_kuehniella-normal.jpg

Jauhokoisa, englanniksi mediterranean flour moth, latinaksi ephestia kuehniella, näkyy kuvassa toukkana ja aikuisena ja myöskin rajusti suurennettuna. Tämä ötökkä voi tulla kotiin esimerkiksi kuivattuja hedelmiä sisältävän pussin mukana. Se lisääntyy munimalla jauhoihin (ja kokemusteni mukaan jopa riisiin). Näkyvästi pilaantuneita jauhoja ei tietenkään sen jälkeen voi enää käyttää. Jauhokoisilla on keittiössämme eniten ahkeroivan ihmisen eli mieheni mukaan aivan yliluonnolliset kyvyt päästä jauhoihin käsiksi, sillä kannelliset lasipurnukatkaan eivät tunnu aina riittävän.

Huomaattekos, miten kierrän ja karttelen itse aihetta, sitä, mistä minut on haastettu puhumaan?

Eläinsuojeluni on periaatteellista, mutta kovin pysähtynyttä ja pölyyntynyttä. En ole vuosikausiin tehnyt mitään uutta eläinten parhaaksi. Olen täysin jämähtänyt olemaan laktovegetaristi, joka ei käytä vaan karttaa kananmunia mutta ei täysin ehdottomasti ja ostaa silloin tällöin, kun rahaa sattuu olemaan, kannatuksen vuoksi luomumaitoa. Ihailen vegaaneita, koska tiedän, ettei luomutunnuskaan takaa lehmille niitten ansaitsemaa kohtelua, mutta minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta luopua maidon suurkuluttamisesta ja jokapäiväisestä maitoteestäni. Silloin tällöin osallistun johonkin eläinoikeusaktivistien nettitempaukseen. Ja tällainen olen ollut niin kauan että hämähäkinverkot jo kasvavat.

Kuinka vastaan haasteeseen olla tällä viikolla parempi? Mihin olen valmis? Köh köh. Tunnen itseni ihan surkiloksi. Ajatuskin jostain radikaalista nostaa kaikki defenssini pystyyn ja saa egoni lirkuttelemaan ja parahtelemaan että enkö minä jo muka teekin paljon enemmän kuin useimmat muut, niin että moinen älämölö vie kaikki voimani ja haluaisin heittäytyä voipuneena vuoteeseen pelkästä ajatuksestakin.

Lupaan ostaa pelkkää luomumaitoa loppuviikon.

Sellaista kritiikkiä tekee mieli antaa omia kohtaan, että minusta on ärsyttävää kun jotkut krishnalaiset nauravat vegaaneille. Ja jos heiltä kysyy, eikö vegaanius vasta suurinta eläinrakkautta olekin, he selittävät vastaukseksi, että kun maito uhrataan Krishnalle, huonostikin kohdeltu lehmä hyötyy spirituaalisesti. En mahda mitään sille että pidän tuota mitä ylimielisimpänä vastauksena. Minä juon maitoa, mutta myönnän avoimesti ja pää synnintunnosta painuksissa olevani maidonjuomarina roisto, lusmu ja lehmien kiusa! Juon, koska maitotuotteet pitävät elämäni kasvissyöjänä helppona ja maistuvat hyvältä. Jokainen vegaani on minua parempi ihminen!