Isoäitini luona tunnen aina itseni ennen pitkää Barbie-nukeksi.

Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että hän harrastaa kirpparivaateshoppailua ja pukee minut vaatteisiin, jollaisia en muuten osaisi ajatellakaan päälleni. Nytkin ylläni on oikein jänskä villatakki eilisen äitienpäiväreissun jäljiltä. Se sopii minulle hyvin, vaikka se tuskin olisi edes hypännyt silmiini jos olisin itse sen ohi vaateostoksilla kulkenut.

Toiseksikin Barbie-fiilikseni syntyy siitä, että isoäitini aina vaan kutsuu aviomiestäni Keniksi.

barbie-and-ken-black-normal.jpg

Aviomieheni 12-kirjaiminen etunimi on niin hankala, että kaikki sen kuulleet älähtävät tai parahtavat "siis mitääh?" Siitä väännetyn lempinimenkin, joka muistuttaa etäisesti Keniä, unohtaa useampi kuin joka toinen, kunnes on kuullut sen useaan kertaan. Joten annan pisteet 1920-luvulla syntyneelle isoäidilleni mutkien suoristamisesta ja muistisäännön luomisesta!

Mieheni kotiväki kutsuu häntä toisella lempinimellä, joka ei vähääkään muistuta virallista etunimeä. Mauritiuksella tämä on yleinen käytäntö; sanoisin että neljällä viidestä on käytössä kutsumanimi joka on erittäin kaukana virallisesta nimestä. Niinpä olen jatkuvasti helisemässä kun uudet sukulaiseni popsahtelevat keskusteluun ja tietokoneen yhteydenpitopalveluihin milloin milläkin nimellä, joita en osaa yhdistää toisiinsa.

Virallisen etunimen valitsee usein pappi. Ainakin pappi valitsee vauvan horoskooppiin nojaten alkukirjaimen tai -kirjaimet, ja vanhemmat puolestaan valitsevat (tai pyytävät pappia valitsemaan) sen mukaisen ylevän uskonnollisen nimen. Minun horoskooppini mukaan minun nimeni kuuluisi alkaa Pu-. Lapseni nimesivät minut tämän kuultuaan täten Pullaksi.

Koska ylevän uskonnollinen nimi on usein jotakin todella pitkää ja mahtipontista tyyliin Parvatidevi tai Maheshrajsingh, ja koska maallistuneitten hindujen mielestä kaikki tuo kuulostaa niin perin vanhanaikaiselta, he antavat lapsilleen lempinimen ihan toisesta maailmasta. Se maailma kiertää yleensä filmitaivasta. Ihmisten kutsumanimet ovat useinkin suoraan Bollywoodista, monesti Hollywoodistakin. Moni myös kulkee koko elämänsä vauvaikänsä lempinimellä Baby tai Sweetie.

Tämä vesittää hindulaisen nimenannon alkuperäisen tarkoituksen. Se on Jumalan voimallisen nimen ääneen lausuminen rakkaudella mahdollisimman usein, vaikkakin sitten rakkaudesta lapseen :-) Olen kiitollinen anopilleni, että hänen pojalleen valitsemansa lempinimi, suomeksi Valo, on sentään sanskriittia. Olisihan hän voinut paiskata lastaan jollakin sellaisella yleisellä lempinimellä kuin Rocky!