Tänään tunnen itseni kauhean negatiiviseksi ja itsekkääksi ihmiseksi. Isänmaamme vapautta juhlistavan itsenäisyyspäivän päällimmäisin ajatus on ollut "itsenäistyisivätpä nuo lapset sen verran etteivät vaatisi huomiotani joka toinen minuutti ja että minä pääsisin vapaaksi tästä jatkuvasta möykästä ja älämölöstä". Minusta tuntuu että korvani ovat yliherkistyneet, sillä yhä useammin niissä suorastaan soi eikä 48 neliön asunto tunnu tarpeeksi isolta neljälle. Saati sitten useammalle, sillä tottahan lapsetkin ovat omaksuneet "ovet ovat aina auki ystäville" -politiikkamme.
 
Sitten sitä vielä itsekkäästi toivoisi että lapset palkitsisivat meidät aikuiset kiltteydellä ja hiljaisuudella siitä että olimme antaumuksellisesti stigamäessä taas koko aamupäivän, ja sen jälkeen Dharmapati rakensi vielä toisen lapsen kanssa lumilinnoituksen kaivamalla käytäviä pihan isoimpaan kinokseen sillä välin kun minä leivoin toisen lapsen kanssa maustekakun. Mutta ettäkö hiljaisuutta? Hah! Pikku riiviöt menivät sentään vielä pimeyden jo laskeuduttua takaisin ulos ilman meitä, ja palasivat äsken ulkoa löytyneitten puupalikoitten kera piirrelläkseen ja maalatakseen niistä "soittimen ja lämpömittarin".


 
Taidan olla ylirasittunut.  En ehdi nukkua nykyään alkuunkaan tarpeeksi. Töitä on ollut viime viikkoina paljon, mutta paljon on ollut myös laskuja, eikä palkkaa töistä saa heti tähän hätään, joten rahaa on aivan liian vähän. Talvinen sää hidastaa autoilua niin merkittävästi että muuhun kuin siirtymiseen käytettävissä oleva aika on ahdistavan lyhyt. Luullakseni lapsetkin ovat juuri nyt jossain erityisen haastavassa ikävaiheessa kun lähes joka asiasta nostetaan meteli ja siskokset ovat niin monta kertaa päivässä joko tukkanuottasilla keskenään tai sitten jompi kumpi inttää raivokkaasti vastaan aikuisille... ja valtavaan mekastukseen he lietsovat toisensa tietenkin silloinkin kun heillä on puhtaasti kivaa!
 
Sinnittelen mieluummin hiljaa kuin valitan. Tämmöinen huokailu ei oikein sovi pirtaani. Tiedän myös että energiatalouteni olisi kunnossa jos en odottaisi mitään, kuten hiljaisuutta tai omaa aikaa, vaan ottaisin vain asiat niin kuin ne ovat ja tekisin kaiken mitä pitää yksi asia kerrallaan. Huomaan kuitenkin olevani heikko ja kykeneväni kietoutumaan tällaiseen ihanteelliseen elämänasenteeseen vain jos minua ei jatkuvasti keskeytetä kun yritän hoitaa velvollisuuteni, ja olevani tyyni vain niin kauan kun kukaan muu taloudessamme kirjoilla oleva ei marise ja räyhää. Ärtyneisyys on tartuntatauti!
 
Miten oikeassa ovatkaan gurut virnuillessaan, että erakon on helppo olla pyhimys - totuus paljastuu kuitenkin vasta kun elää ihka oikeitten ihmisten keskellä.
 
Kaiken kukkuraksi joudun vielä katsomaan Sitä Väärää presidenttiä! Mieheni suomen kielen opettaja määräsi Linnan juhlat läksyksi!
 
Mutta nyt lapset tulivat tuomaan ihan omasta aloitteestaan eteeni näkkileipälautasen, jolle on myös leikattu omena. Osaavat ne ihaniakin olla. Ja mies sulki telkkarin koska ei keksinyt yhtään hyvää syytä tuijottaa miten kaksi tyyppiä kättelee puuduttavan pitkää ihmisjonoa.