Aikaamme kuvaa hyvin, että anoreksian sijaan nykyihmisiin iskee yhä useammin ortoreksia. Kuulin tästä kanadalaisesta radiodokkarista, mutta suomenkielinen Wikipediakin on kartalla:

"Tyypillinen ortorektikko saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan valmistamiseen. Ortorektikot voivat myös yrittää käännyttää ystäviään oikeinsyöjiksi, ja he saattavat tuntea ylemmyydentunnetta ”epäterveellisesti” syöviä kohtaan -- -- Ortorektikon ruokavalio voi muuttua niin rajoittuneeksi, että energia ja ravinteet jäävät saamatta, mistä seuraa puutostiloja. Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta."

Tämäpäs alleviivaakin oikein paksusti sitä, mitä tällä hetkellä koen ja tunnen, mistä olen tännekin koettanut viime aikoina ehtiä kirjoittaa: että uskonnollisuus ei saisi eristää vaan sen pitäisi yhdistää ihmisiä. Jos hengellisyyden harjoittaminen vie niin paljon aikaa ettei sitä jää tarpeeksi ihmisille ympärillä, se kuuluu mielestäni - ja Easwaranin mielestä - luostariin eikä perheellisille ja työtä tekeville ihmisille. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisi tehdä mitä tahansa turhaa tai tyhmää toisten kanssa niin ettei hengellisyydelle jää aikaa, vaan sitä, että on aikaa huomioida läheisten todelliset tarpeet.

Hindulainen ortoreksia on sitä, että uskotaan vain täysin sattvisena pidetyn ruoan, jota ei ole maisteltu tekovaiheessa ja joka on uhrattu ensimmäiseksi Herralle, olevan tarpeeksi terveellistä syötäväksi; kovimmillaan vieläpä vain tiukkaa rituaalista puhtautta noudattava henkilö on saanut sen kokata. Terveyshaitta on psyykkistä laatua. Oma mielentila keikahtaa kuulemma vääränlaiseksi jos dieetistä lipsuu ja lankeaa maistamaan vaikkapa salaattia, joka sisälsi häivähdyksen sipulikasvua. Tai haukkaamaan leipää jonka leiponut henkilö ajatteli syntisiä taikinaa alustaessaan.

Kasvissyönti on tärkeää, mutta hyvän sanoman levittämiselle tekee hallaa jos tavalliset ihmiset ympärillä eivät enää kelpaa samaan ruokapöytään edes hyvää tarkoittaneine vegevaihtoehdonvalmistusyrityksineen. Ortoreksiaa mitä ortoreksiaa!