Asia, jonka oivaltamisen kanssa olen viime aikoina paininut kiivaimmin, on se, miksi (kaikenikäiset) ihmiset äyskivät ja kiukuttelevat ja käyttäytyvät huonosti ja mitä asialle voisi tehdä.

Se ei nimittäin ainakaan auta, vaan vain pahentaa tilannetta, että äyskii, kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti takaisin.

Tilanne tuntuisi katkeavan kuitenkin ällistyttävän tehokkaasti ystävällisyyden saksilla. Niissä peukkureiän nimi on Myötätunto ja etusormi puolestaan pujautetaan Kehuihin.

Eli sen sijaan että motkottaisi ja syyttelisi väärin toiminutta ihmistä, onkin kärsivällinen. Ei lähdekään mukaan tämän negatiiviseen tunnekuohuun, vaan astuu syrjemmälle ja antaa kuohulle tilaa rauhoittua. Ja kun myräkkä on ohi, ja on aika taas puhua, etsiikin ihmisestä vaikka väenvängällä jotain hyvää sanottavaa. Antaa hänelle tunnustusta virheitten luettelun sijaan.

Jokainen ihminen haluaa uskoa olevansa hyvä tyyppi. Jos joku häntä sellaisena kohtelee, ja arvostaa ja jopa ihailee, hän tahtoo ihan luonnostaan ilahduttaa ja palvella tuota jotakuta.

Tätä strategiaa hyödynnetään perinteisessä hindukulttuurissa. Perheenjäsenet kohtelevat toisiaan deveinä ja devoina - siis pieninä jumalina. Kukapa haluaisi luopua jumaluudestaan, joutua palvojiensa hylkäämäksi? Heitä kaueammas ajavat negatiiviset tunteenpurkaukset ja pahat tavat ovat omiaan vähenemään pitkässä juoksussa.

Tai ehkä sellaisessa perheessä niitä on vähän alun perinkin. Sillä mitä muuta äyskiminen, kiukuttelu ja huono käytös lopultakaan on kuin kovistelua, jolla peitellään sydämen arkuutta ja haavoittuvaisuutta? Mitä muuta kuin pelkoa, etteivät muut rakastakaan, hyväksykään, arvostakaan?

Sellainen pelko syntyy huonoista kokemuksista, ja niitten kolhiman ihmisen luontainen psykologinen suojautumismekanismi on kovettua ja uskotella itselleen ja muille, ettei tässä mitään rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta kaivatakaan.

Siksi positiivisten kokemusten tarjoaminen tilalle, äkäpussin rakastaminen, hyväksyminen ja arvostaminen, toimivatkin niin tykillä. Ampuvat piikkisuojamuuria siihen, mistä se eniten horjuu.