Dattatreya-niminen poika entisaikojen Intiassa puhui niin viisaita, että kuninkaan neuvonantajat puhuivat tämän ympäri kutsumaan pojan hoviinsa. Kuningas huomasikin pojan käsittämättömän viisaaksi ja kysyi tältä, vanhemmiltaanko hän oli niin paljon oppinut. Poika kuitenkin kertoi, että hänellä on paljon enemmän guruja; peräti 24. Tässä heistä 14 ensimmäistä, sopivat myös meditaatiopoluksi:

Äiti maa on ensimmäinen guruni. Hän opetti minut kannattelemaan hellästi kaikkia niitä jotka tallovat minua. Hän opetti minut antamaan kaikkeni ja muistamaan, että se mitä he tekevät on heidän näkökulmastaan luonnollista toimintaa.

Toinen guruni on vesi, elämän ja puhtauden voima. Se pesee kaiken mihin se koskee ja suo elämän sille joka sitä juo. Vesi virtaa lakkaamatta; jos se pysähtyisi, se lamaantuisi. Jatka, jatka liikkumista! on opetus, jonka vesi on minulle antanut.

Tuli on kolmas guruni. Se polttaa kaiken, muuttaa polttamansa liekiksi. Syödessään kuolleet pölkyt tuli tuottaa lämpöä ja valoa. Niinpä opin sulattamaan kaiken, minkä elämä eteen tuo ja muuttamaan sen liekiksi joka valaisee elämääni. Valossani muiden on turvallista kulkea.

Tuuli on neljäs guruni. Tuuli puhaltaa taukoamatta koskettaen yhtä lailla kukkasia kuin okiakin. Milloinkaan se ei silti takerru asioihin, joita se koskettaa. Tuulen lailla  minäkin opin, ettei minun tule pitää kukkasia piikkejä parempina eikä ystäviä vihollisia parempina. Päämääräni on nyt sama kuin tuulen: viuhkoa virkistävästi kaikkia takertumatta mihinkään.

Kaikenläpäisevä, kaikkia syleilevä avaruus on viides guruni. Avaruudessa on tilaa tähdille aurinkokuntineen, ja silti se pysyy koskemattomana ja rajattomana. Minussakin on oltava tilaa kaikille erilaisille olemisen muodoille, ja silti en saa antaa sisältöni kiihdyttää mieltäni. Kaiken näkyvän ja näkymättömän tulee olla oikealla paikallaan sisälläni, mutta niillä ei saa olla voimaa sitoa tietoisuuttani.

Kuudes guruni on kuu, kuu, joka uusiutuu ja hiipuu menettämättä silti tosiasiallista muotoaan. Kuuta katsomalla olen oppinut, että uusiutuminen ja hiipuminen, nouseminen ja laskeminen, nautinto ja kipu, tappio ja menestys ovat vain elämänvaiheita. Niitä läpi käydessäni en silti kadota ymmärrystäni siitä kuka todella olen.

Aurinko on seitsemäs guruni. Kirkkailla säteillään aurinko vetää puoleensa vettä, muuntaa sen pilviksi ja jakaa sen sitten tasapuolisesti sateena. Sadetta saavat metsät, vuoret , laaksot, autiomaat meret ja kaupungit. Opin auringon lailla omaksumaan tietoa kaikista lähteistä, muuttamaan tietoni käytännölliseksi viisaudeksi ja jakamaan sen kaikille suosimatta joitakin vastaanottajia toisten kustannuksella.

Kyyhkysparvi muodostaa kahdeksannen guruni. Kun yksi kyyhkynen putosi metsästäjän verkkoon ja raakkui epätoivoisena, muut kyyhkyset yrittivät pelastaa sen ja jäivät nekin verkkoon. Opin näiltä kyyhkysiltä, että jopa positiivinen puuttuminen asioihin voi saada minut sotkeutumaan satimeen, jos lähden liikkeelle mieltymysteni tai tunnekuohujeni takia.

Pyton, joka pyydystää ja ahmaisee saaliinsa, eikä sitten metsästä lisää pitkään aikaan, on yhdeksäs guruni. Pyton opetti minulle, että kun olen saanut mitä tarvitsen, minun täytyy tyytyä siihen. En saa tehdä olostani viheliäistä säntäämällä kaiken himoitsemani perään.

Meri, kaikkien vesien asuinsija, on kymmenes guruni. Meri ottaa vastaan ja mukauttaa itseensä koko maailman jokien vedet, eikä se silti milloinkaan tulvi yli äyräittensä. Meri opetti minulle, että mitä minulle ikinä tapahtuukaan, ja riippumatta siitä kuinka paljon minua potkitaan ja loukataan, minun on pidettävä itseni kurissa.

Yhdestoista guruni on yöperhonen. Valo vetää sitä puoleensa niin, että se lentää asumuksesta asumukseen uhratakseen lopulta elämänsä liekille. Yöperhonen opetti minulle, että kun näen päivän kajastavan, minun on päästävä pelkoni yli. Minun on kohottava ja heittäydyttävä täydellä vauhdilla tiedon liekkiin ja annettava sen käräyttää ja muuttaa minut.

Kahdestoista guruni on kimalainen, joka imaisee kukkasista vain pienenpieniä mesipisaroita. Ja ennen kuin se suostuu ottamaan itselleen edes niin vähän, se hyräilee, leijailee ja tanssii luoden kukintojen ympärille ilon ilmapiirin. Eikä se vain laula iloisia lauluja; se myös antaa kukille enemmän kuin se niiltä ottaa. Se pölyttää kasvit lentämällä kukasta kukkaan ja auttaa niitä kukoistamaan. Opin kimalaiselta, että minun tulee ottaa luonnolta vain vähän, hyväntuulisesti ja niin että samalla rikastan luontoa joka minua elättää .

Kolmastoista guruni on mehiläinen, joka kerää enemmän mettä kuin se tarvitsee. Se kerää mettä eri lähteistä, nielee sen, muuttaa sen hunajaksi ja kuljettaa sen mehiläispesään. Se kuluttaa vain pienen osan siitä mitä se on kerännyt, ja jakaa loput toisten kanssa. Niinpä minunkin pitäisi kerätä viisautta kaikilta koulu- ja uskontokunnilta ja kehittää saamaani tietoa. Minun on ravittava omaa kasvuani tuolla tiedolla, mutta minun on myös oltava valmis jakamaan kaikki mitä tiedän toisten kanssa.

Näin kerran norsun jäävän ansaan. Kesy, kiimainen naarasnorsu oli syötti. Aistiessaan naarasnorsun läsnäolon villi urosnorsu astui esiin valtakunnastaan ja jäi oksilla ja lehtikeoilla taitavasti piilotettuun ansaan. Ja kun se oli kerran kiinni jäänyt, se kesytettiin niin että muut pääsivät käyttämään sitä hyväkseen. Tuo norsu on neljästoista guruni, koska se opetti minut varomaan kiihkoani ja himojani. Maalliset viehätykset herättävät aistilliset mielijohteemme, ja juoksennellessamme hinkumiemme aistiärsykkeitten perässä mieli jää ansaan. Niin mielestä tulee orja huolimatta siitä miten vahva se on.

dattatreya-normal.jpg

Dattatreya.