Tänään on Raman syntymäpäiväjuhla. Sen vietämme temppelissä, kunhan koulun varainkeruumyyjäisistä irti pääsemme.

Ideaalimiehenä pidetty Rama kokee kovia. Hän joutuu elämään metsässä maanpaossa demoneita metsästelemässä. Ravana-demoni kidnappaa Hänen rakkaan Sita-vaimonsa.

Ravanan kymmenen päätä kuvaavat sitä miten moninaisissa muodoissa itsekäs himo meissä ilmenee. Tiedättehän, sellainen addiktio, että sen tyydyttämiseksi ei enää piitata, millaista vahinkoa tyydyttämisprosessi saa aikaan. Kun nainen tiuskii lapsensa kerta kerralta etäämmälle saadakseen omaa aikaa. Kun lapsi polttaa savukkeen. Kun mies ostaa seksiä ihmiskaupan uhrilta.

Jos emme poikkaise kaikkia päitä kerralla, niitä putkahtaa kohta lisää tyhjistä kauloista meitä kiusaamaan. Tämän tietää jokainen joka on nähnyt yhden himoaddiktion vaihtuvan toiseen. Toivottavasti vähemmän harmilliseen, kuten niissä tapauksissa kun alkoholistista on tullut himourheilija.

Mutta kuka muka pystyy nirhimään kymmenen irvistelevää naamaa yhdellä kertaa? Ei kukaan muu kuin Itse Jumala, ja ihmishahmon ottanut Jumala Rama onkin. Me pienet ihmiset voimme onneksi kutsua Dhanurdharaa, pyhää Jouskarimiestä, jatkuvasti toistamalla Hänen nimeään: Rama, Rama, Rama. Riemu, Riemu, Riemu.

Kun käännymme sisäänpäin ja annamme sydämemme täyttyä yhä enemmän Riemulla, itsekäs himo mahtuu sydämeen yhä huonommin, viihtyy siellä aina vain kehnommin.