Itselleni on käynyt itse järjestämäni avioliiton kanssa niin hyvin, että sitä helposti unohtaa pika-avioitumisen vaarat. Olipa kyse sitten kaukosuhteesta tai ihan lähisuhteestakin, pikaista reittiä pitkin pyrkivät kaltaistemme mutkat-suoriksi-koska-tiedän-mitä-haluan -romantikkojen ohella kulkemaan myös narsistit ja parisuhdeväkivaltaan taipuvaiset tapaukset, saadakseen toisen nopeasti valtaansa ja tehdäkseen eroamisesta vaikeata sitten kun totuus paljastuu. Lähipiiristäni on paljastunut tällaisia tapauksia, enkä minä eikä kukaan muukaan olisi ikinä uskonut asianosaisista, että he olisivatkin kotioloissa kotiväelleen vaarallisia. Nyt jännään erään vastarakastuneen ystäväni puolesta, että kaatuukohan suhde alkuunsa. Ilmassa alkaa olla huolestuttavia merkkejä.

Itse menen eniten varuilleni kohdatessani salailua, menneen kätkemistä, sen sijaan että siitä puhuttaisiin avoimesti. Sen verran nokkela osasin olla kolme vuotta sitten, asetuttuani tyrkylle aviopuolisonvälityspalveluun, että ensimmäinen kysymykseni kaikille yhteydenottajille oli "miten ihmeessä voit olla tuon ikäinen ja sinkku?" Yksi mies selitti olleensa liian kiireinen töissä tavatakseen naisia, ja noihin kiireisiin päättyi ainoaksi jäänyt chattituokiommekin. Toinen, eronnut, kimpaantui ja sanoi ettei halua kaivella menneitä ollenkaan. Hänenkin kanssaan lopetin keskustelut lyhyeen.

Dharmapati sen sijaan vastasi loukkaantumatta ja rehellisesti, ettei nuorena halunnut suvun järjestämään avioliittoon kotimaassaan nähtyään ympärillään niin paljon varoittavia esimerkkejä perheonnen puuttumisesta. Sitten, Englantiin opiskelemaan muutettuaan, hän oli aluksi liian köyhä pitääkseen huolta muista kuin itsestään. Sittemmin löytyi töitä ja naisiakin, mutta suhteet menivät mönkään kun ei heillä ollut tarpeeksi yhteistä. Rehellisiä vastauksia. Rehellinen olin itsekin. Hieman paremmin tutustuttamme selitin juurta jaksain mieshistoriani. Dharmis ei kavahtanut kauemmas vaan päin vastoin sanoi että rehellisyyteni sulatti hänen sydämensä. Niin usein naiset vaikenevat, peittelevät tai jopa valehtelevat.

Kun jotkut hänen sukulaisensa motkottivat minusta kuultuaan, ettei eronnutta naista pidä ottaa, hän leukaili takaisin että ei kukaan yli 30-vuotias nainen ole istunut kotona häntä odottamassa ja ne, jotka eivät ole olleet naimisissa, ovat voineet olla ties miten monen miehen kanssa avioliiton ulkopuolella. Rehellinen avioeron kokenut nainen on huomattavasti turvallisempi valinta.

Intiassa varotoimenpiteistä on tullut iso bisnes. Lukemattomat salapoliisitoimistot keskittyvät vakoilemaan naimisiin mieliviä heidän kanssaan avioliittoa suunnittelevien toimeksiannosta. Moni sanoo olevansa raitis ja savuton ja koskematon, mutta eräänkin salapoliisitoimiston asiakkaista 40 % peruu häänsä kuultuaan salapoliisien raportit. "Neitseellä" olikin villit parisuhdehistoriat, ja "raitis" vietti iltansa juopotellen. Miehet myös valehtelevat usein tulonsa ja koulutustasonsa yläkanttiin; yksityisetsivien helpoimpiin työtehtäviin kuuluu selvittää, onko vakoiltava todella opiskellut yliopistossa X vuonna Y vai puhuuko hän palturia. Usein etsivän palkanneita ei niinkään loukkaa se, mitä kumppani on tehnyt, kuin se, että hän on valehdellut. Onhan luottamus kuitenkin avioliiton tärkein asia! Hurjimmat yksityisetsivätoimistot testaavat kihlautuneitten miesten uskollisuutta palkkaamalla mallin näköisen näyttelijättären tutustumaan heihin, kun he viettävät iltaa ulkona miesporukassa... Moni nuori mies on langennut "suhteeseen" tällaisen näyttelijättären kanssa vain saadakseen pakit kihlatultaan. Tai näyttelijän. Osa heteroa esittävistä sulhaskandidaateista on nimittäin homoja, jotka haluavat pitää asian salassa morsiameltaan. Moraalitonta toimintaa salapoliiseilta? Ehkä, mutta jos minä olisin se kihlautunut nainen, olisin ikikiitollinen etsivätoimistolle, jonka ansiosta miehen sitoutuneisuuden oikea laita selvisi!

Ja joskus suunniteltu avioliitto kaatuu yksinkertaisesti siihen, että salapoliisi on perheen entisiä palvelijoita haastateltuaan tullut siihen tulokseen että tuleva anoppi, jonka kanssa miniän tulisi saman katon alla elää, suuttuu pikkuasioistakin ja on väkivaltainen; sellaisessa talossa miniä kokisi luultavasti jatkuvaa henkistä ellei fyysistäkin väkivaltaa.

Pahempiakin huijareita löytyy. Intiassa on miehiä, jotka menevät naimisiin yhä uudelleen saadakseen aina uudet myötäjäiset, ja naisia, jotka niinikään avioituvat yhä uudelleen erotakseen heti ja viedäkseen mennessään puolet aviomiehen omaisuudesta. Lisäksi on miehiä, joilla on perhe länsimaissa, mutta jotka haluavat toisen vaimon kotimaahan - ihan vaan hoitamaan iäkkäitä vanhempia ja tekemään heidän taloustyönsä aviomiehen viettäessä 90 % vuodesta länsiperheensä luona. Kukaan nuori nainen ei tällaiseen avioliittoon tietenkään tietoisesti suostuisi, joten länsiperheestä ei hiiskuta mitään avioliitonjärjestysvaiheessa. Totuuden saavat selville ajoissa vain ne, joilla on pokkaa ja rahaa turvautua salapoliisiin. Intialaisilla salapoliisitoimistoilla on kiitettävästi kontakteja ulkomaillakin, eli tällaiset huijarit jäävät kyllä kiinni kun tutkitaan.

stardetectives-normal.jpg

Tässä on erään intialaisen salapoliisifirman nettisivut :-) Harmi ettei niistä ole akuuttia apua ystävälleni, jonka ongelma ei ole intialainen vaan ihan vaalea kalpeanaama. Epäilyksiä herättävä käytös ja liian mystinen henkilöhistoria kun ovat yleismaailmallisia ongelmia, ja arveluttavia salaisuuksia voi olla naapurinpojallakin.

Olisi hyvin kiinnostavaa saada teiltä lukijoilta kokemuksia ja vinkkejä, millaisia merkkejä teidän mielestänne pitäisi elämänkumppanikandidaateissa varoa!