Anandi on mustasukkainen lukija. Hän haluaa pitää hyvät kirjat itsellään, eikä antaa siskonkin vilkaista. Shanti tuohtui tuosta kunnolla siinä vaiheessa kun Anandi kuitenkin vain hymyili Dharmapatille kun Dharmapati rupesi suomen opintojensa tueksi lukemaan lastenromaania Mini menee kouluun, jonka Anandi oli juuri lukenut...

Sisarkateus ilmenee siis haluna rajata itselle ikioma valtakunta kirjallisuuden maailmasta. Varmuuden vuoksi Anandi säilyttää kirjastolöytöjään mieluiten painolastina omassa repussaan ettei sisko vahingossakaan lue niitä! No, onneksi kirjastoissa on nykyään enemmän luettavaa kuin kukaan ehtii lukea, ja Shanti on ihan yhtä hyvä löytämään kiinnostavaa lukemista kuin siskokin. Shanti on ruvennut ahmimaan dekkareita eli Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjoja, kun taas Anandille ovat juuri nyt rakkaimpia samaistumisen mahdollisuuksia tarjoavasta pienen koululaistytön elämästä kertovat Tuula Kallioniemen Karoliina-sarja ja Christine Nöstlingerin Mini-sarja.

kirjojapoydalla-normal.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

On meillä ostokirjojakin (pienen asunnon hyllytilaan nähden ihan liikaakin), mutta lapsille tuntuu tuottavan suurta tyydytystä tehdä Äitin kanssa kolmistaan viikottainen kirjastoretki, eikä aina samaan kirjastoon, ja löytää ne hyvät kirjat Ihan Itte ;-) Äiti ei ehdi millään lukemaan yhtä paljon ja niinpä otin viime kirjastoreissulle edellisellä lainaamani kirjan mukaan ehtiäkseni lukea sitä edes lasten seikkaillessa lastenosaston hyllyjen välissä. Viimeksi sain luetuksi loppuun Vish Purin ja kadonneen palvelijattaren arvoituksen, nyt on kesken Viimeinen mies (kirjoittanut Aravind Agida), joka sekin sijoittuu Intiaan.

Onko teillä blogin lukijoilla muistoja sisarkateudesta ja sen ilmenemisestä omassa lapsuudessa? Entäpä muistoja parhaista romaaneista jotka luitte kahdeksanvuotiaina?