Kun Hanuman oli toimittanut viestin Ramalta Sitalle Sri Lankalle, jonne ilkeä Ravana oli kidnappaamansa Sitan vienyt, vartijat nappasivat hänet kiinni. Apina vietiin Ravanan hovin vastaanottosaliin, sillä Ravana halusi kuulla, mitä viestiä Hanuman oli tuomassa.

Ravanasta oli hyvin huvittavaa, että Raman sanansaattaja oli pelkkä apina. Hän kysyi, missä Hanuman haluaisi istua neuvottelujen ajan.

- Olen pelkkä apina. Riittää kun jossain on oksa, jolla voin heilua, Hanuman vastasi nöyrästi.

Sitten hän kuitenkin jatkoi:

- Mutta koska olen Raman asialla, sinun pitää antaa minulle istuin, joka on yhtä korkealla kuin omasi.

Ravana ja hänen miehensä nauraa räkättivät. Heidän mielestään se oksa sopi apinalle paremmin kuin hyvin istuimeksi.

Silloin Hanumanin häntä alkoi kasvaa. Se piteni pitenemistään ja kiertyi kerälle, ja Hanuman istui oman häntänsä päälle ja kohosi korkeammalle kuin Ravana istuimellaan.

hanumanravan-normal.jpg hanumanravana-normal.jpg

Kymmenpäisen Ravanan mielestä ele oli komea. Hän piti tästä apinasta. Hän päätti yrittää lahjoa apinan puolelleen. Demonikuningas otti kaulastaan taidokkaasti valmistetun helminauhan ja vippasi sen Hanumanille.

Hanuman tarttui helminauhaan apinan otteella, puraisi sitä ja heitti sen sitten olkansa yli ikkunasta ulos kuin syömäkelvottoman pähkinänkuorikasan.

Ravanan alaiset kohahtivat. Ravanakin kysyi pöllämystyneenä, miksi apina nyt niin teki mitä kallisarvoisimmalle lahjalle.

- Maistoin sitä, eikä siinä ollut Ramaa sisällä. Sillä ei ole siis mitään arvoa, Hanuman vastasi.

- Millä oikeudella sinun kaltaisesi apina voi edustaa Ramaa? Ravana kivahti.

- Sillä että rakastan Häntä koko sydämestäni, sanoi apina yksinkertaisesti.

- Millä voit sen todistaa? tivasi Ravana.

Yksinkertaisesti, jälleen: Hanuman tarttui rintaansa kaksin käsin ja avasi sen. Kaikki näkivät, että sydämessä loisti kuva Ramasta ja Sitasta yhdessä.

Kuuntelin tämän tarinan aamuyön askareena guruni suusta, Eknath Easwaranin pitämältä luennolta, jonka hänen seuraajansa nauhoittivat kun hän vielä eli ruumiissaan. Luennon teemana oli nöyryys, josta Hanuman on loistava esimerkki. Oikealla tavalla nöyrä olento ei kuitenkaan hyväksy vääryyttä muita kohtaan, eikä tue sitä teoilla eikä passiivisuudella, vaikkei itsekkäistä syistä tulistukaan.

Me voimme seurata Hanumania myöntämällä, että olemme apinoita kaikki. Ruumiillisesta näkökulmasta katsottuna juuri sitähän me ollaankin; todellisen olemuksemme puolesta, sieluina, olemme kuitenkin Jumalaa ja Hänen palvelijoitaan. Voimme siis kutsua itseämme ihmisiksi ja loistaviksi olennoiksi vain eläessämme ihmisiksi ja levittäessämme hyvää, Jumalan valoa. Tämän sisäistettyämme voimme hyväksyä nöyrinä meihin kohdistuvan kritiikin sen sijaan että antaisimme egomme pullistua ja lyödä takaisin. Nöyryydellä voitamme puolellemme nekin, jotka meitä aluksi inhoavat.

Seuraavaksi Easwaran rupeaa luennollaan nauramaan, että kun hän oli kertonut tarinan Hanumanista ja Ravanasta joukolle lapsia, yksi lapsista oli kysynyt, miten Hanuman parantui sen jälkeen kun oli repinyt rintakehänsä auki.

- Minä ihan mykistyin enkä osannut vastata pojalle mitään. Myöhemmin kysyin vaimoltani, miten tuollaiseen kysymykseen pitäisi vastata, ja vaimoni kehotti vain sanomaan, että "he zipped it up", guru kertoi nauraen.

Olen täällä valvoskellut inhan päänsäryn takia. Tarkistaessani särkylääkkeen pakkausselosteesta erään sopivuustekijän, silmäni pomppasivat sanaan "liivate". Minulle tuli kurja mutta sisukas olo: en haluakaan poistaa kipukarmaani syömällä eläintä, pahimmassa tapauksessa lehmää. Niinpä keitin vain kupin teetä ja sitä hörppiessäni kuuntelin guruni aina niin rauhoittavaa ääntä. Jysäri katosi :-)