Taas yksi hyve, jota vauva hoitajissaan kasvattaa: kohtuullisuus noin niin kuin turhamaisuuden vastakohtana!

Olen pitänyt itseäni oikein epäturhamaisena ihmisenä, kun en meikkaa enkä käy kampaajalla taikka paljon piittaa vaikka letti olisikin pörröllä ja hapsottava. Pukeuduinkin kuin minskiläinen torimummo, isääni lainatakseni lukiovuosiltani; löysin oman tyylini vasta noin 30. ikävuoden kohdalla. Täytettyäni sillä vaatekaappini olen ostanut itselleni mitään harvoin.

Ravistuinpas hereille. Vauvaa hoidellessani tajusin tässä päivänä eräänä, miten erilainen mielentilani on nyt kuin se oli raskausaikana. Raskaana marisin jatkuvasti ettei minulla muka ole tarpeeksi päälle mahtuvia vaatteita. En taatusti mennyt minnekään silittämättömissä kuteissa.

Vauvan synnyttyä minulla olikin yllättäen entistäkin vähemmän päälle mahtuvia vaatteita, johtuen siitä, että se "minun tyylini" käsitti pitkähelmaisia paitoja ja tunikoita ja kokovartaloleninkejäkin. Ensinnäkin niitten kääriminen ylös imettämisen ajaksi on tukalaa ja säädytöntäkin. Toiseksikin rintani ovat kokeneet semmoisen kasvupyrähdyksen etteivät normkivaatteeni mahdu päälleni niitten kohdalta, vaikka masu onkin kutistunut tieltä pois.

Mutta haittaako tämä minua? Ehei. Aivan tyytyväisenä kiskaisen aamuisin päälleni ihan mitä sattuu ylle mahtumaan, tietenkin silittämättä, koska minulla ei ole sylivauvani vaatimuksilta aikaa silittää. Samat kledjut kiertävät koko ajan yllä. Aivan erityisen kovassa käytössä ovat ikivanhat pitkähihaiset aluspaidat, joita olen vuosikaudet käyttänyt lähinnä yöpaitoina ja lyhythihaisten tai hihattomien tunikoitten alla talviaikaan. Ne kun saa käden käänteessä käärittyä pois tissien päältä. Mainiosti pärjätään. Ihan hävettää tuo vaatepaljous.

Mutta tiedän että jos minulla olisi aikaa tätä asiaa harmitella ja shoppailla, alkaisin himoita uusia vaatteita aivan niin kuin kaappini ja vaatehuoneeni olisivat oikeasti liian tyhjät niistä. Turhamainen kuin mikä!

Eilisen vierailun inspiroimana (meillä kävi kylässä viisikuinen vauva äiteineen, mammatreffit) yritin kuitenkin löytää netistä imetystunikaa. Ystäväni yllä kun oli aivan ihana yksilö, ostaisin samanlaisen jos löytäisin!

Arunkylassa-normal.jpg

Ystäväni poikavauva pyysi useaan kertaan tyttäreni kättä - syödäkseen sen.

Maitotytön kivat ja värikkäät ovat kuitenkin niin verkkokaupassa kuin käytettyjen palstallakin minun koossani loppu. Muut toistaiseksi löytämäni imetystunikat ovat karsean värisiä (minä rakastan värejä enkä kyllä tuhlaa rahojani mustaan ja harmaaseen!)

Ai miksen käytä imetyspaitoja? Sain niitä lahjaksikin ihanan kassillisen. Yksi on käytössä, muissa on muodikkaasti ja valitettavasti liian avonaiset kaula-aukot ja palellun, lukuunottamatta sitä jossa on liian lyhyet hihat ja palellun.

Vauvan synnyttyä olen palellut paljon, lämpöpatteri kun poistui mahasta.