Olemme käyneet luistelemassa nyt kutakuinkin jok'ikinen päivä, ja Dharmis on viihtynyt sen lisäksi vielä lasten kanssa lumisotasilla. Eilen rakensimme lumilinnaa kun sää salli.

Tajusin, että yhteinen lapsi toisi kaikelle tälle jatkoaikaa. Me kun tykkäämme, ehkä se johtuu raittiudesta, tehdä vapaa-ajallamme asioita jotka Suomessa mielletään herkästi "lasten jutuiksi". Niin kuin vaikkapa luistelu, mäenlasku, lumilinnat. En tiedä montako vuotta menee ennen kuin kaikki tämä normaalina arkena päättyy kaksosten osalta, kun he kasvavat isoiksi ja kiireisiksi ja alkavat tehdä omia juttujaan, mutta yhteinen lapsi tietäisi touhuille yli 10 vuoden lisätekosyytä. Koska mieheni täyttää tänä vuonna 40 vuotta, näen jo sieluni silmillä hänet 50-vuotiaana pulkkamäessä :-) Ja sittenhän ehkä tulisikin jo lastenlapsia...

Dharmapati on käynyt luistelemassa vaikka yksin silloin milloin kukaan ei ole ehtinyt mukaan. Hänestä on jo tullut varsin nopea ja hän pysyy tasapainossakin jo ihan eri tavalla kuin vaikkapa vielä tämän talven alussa. Olemme ikionnellisia siitä että kivenheiton päässä kotoamme on isompi luistinratakompleksi kuin missä aiemmin olemme luistelleet, ja se on vielä täysin ilmainen. Pukukoppitilaakin on niin ettei tarvitse törmäillä.

Tänään aukeaa virallisesti uusi temppelitilamme. Olemme käyneet siellä auttelemassa, Dharmapati varsinkin, mutta kovin usein hänelle ei olekaan löytynyt hommia... auttajia kun riittää! Harmi kun avajaiset alkavat vasta kello 19, saapi nähdä kauanko siellä voidaan olla kun herätys on pitkän koulumatkan johdosta aina viimeistään 6.30. Malminkylän kartano osoitteessa Latokartanontie 9 on kyllä tullut jo niin tutuksi että fiilis on melkein kuin toisessa kodissa tai lähikirjastossa kun sinne astuu... ei siis haittaa vaikka avajaistohinat jäisivätkin suureksi osaksi kokematta.