"Kun meditaatiosi syvenee, suuttumus saa sinut edelleen välillä valtaansa, mutta kykenet samalla tarkkailemaan mitä mielesi laboratoriossa tapahtuu. Aivan kuin olisit lasipohjaisen veneen kyydissä merellä tutkimassa millaisia olentoja vaanii pinnan alla; näet kaunahaiden ja ahnasrauskujen parvien kilpailevan siitä, kuka herättää pahinta pelkoa. Hitaasti opit nousemaan sen verran mielesi yläpuolelle, että pystyt tarkkailemaan sen tapahtumia, keräämään tietoa ja panemaan sitten kaiken oikeaan järjestykseen."

Guruni on niin lohdullisen positiivinen! Tiedän, mistä hän puhuu, tunnen ja havaitsen sen itsessäni, mutta itse tulisin kuvailleeksi samaa epätoivoisin sanakääntein. Oman veneeni alla uiskentelee yliherkkiä lyhytpinnatappajavalaita, jotka syöksyvät paikalle hermot jyräävänä aallokkona jos vain haistavat lajitovereitaan lähistöllä. Mielenrauhani tuppaa pakenemaan hengenhädässä paikalta heti jos joku muu on pahalla tuulella lähelläni. Paikalla on myös ylpeitä kuristajanokkamustekaloja ottamassa nokkiinsa ja heittelemässä lassolonkeroitaan jonkun kaulan ympärille. Joko sen joka minua arvostelee, taikka ihan omani.