Upanishadit ovat usein mystisiä oppilaitten ja opettajien välisiä keskusteluja, jotka joku on joskus muinaisina aikoina raapustanut muistiin. Tässä filosofisessa Upanishad-katkelmassa pohditaan, mikä on itse. Sanskriitin sana itse merkitsee myös sielua, ja itsen oivaltamisella viitataan sen oivaltamiseen että todellinen olemuksemme on tuo itse, kuolematon sielu, osa pyhää elämää joka on läsnä kaikkialla, Jumalan persoonatonta ilmentymää Brahmania. Niinpä olemme kaikki yhtä ajallisten, vaihtuvien ulkokuoriemme alla.

Upanishadit kannustavat ritualistisen uskonnollisuuden ja pelkän kirjaviisauden tankkaamisen sijaan meditoimaan ja tutustumaan oman sisimmän syövereihin.


Oppilas kysyy:

"Kuka saa kieleni puhumaan?
Kuka täyttää ruumiini elinvoimalla?
Kuka panee mieleni ajattelemaan?
Kuka on se näkymätön joka kuulee korvillani ja näkee silmilläni?"

Opettaja vastaa:

"Itse on korvan korva, silmän silmä, mielen mieli, sanojen sana, elämän elämä. Nousemalla mielen ja aistien yläpuolelle ja luopumalla olemassaolostaan erillisinä olentoina valaistuneet ovat oivaltaneet kuolemattoman itsen.

Häntä eivät silmämme voi nähdä,
eivätkä sanamme ilmaista;
mielikään ei voi häneen tarttua.
Me emme tiedä, emme voi ymmärtää,
sillä hän poikkeaa siitä mikä on tiedossa
ja hän poikkeaa siitäkin, mitä ei tiedetä.
Näin olemme valaistuneilta kuulleet.

Se mikä saa kielesi puhumaan,
mutta mistä kielesi ei voi puhua;
tiedä sen olevan itse.
Tuo itse olet sinä eikä kukaan muu.

Se mikä saa mielesi ajattelemaan,
mutta mitä mielesi ei voi ajatella;
sepä juuri on itse.
Tuo itse olet sinä eikä kukaan muu.

Se mikä panee silmäsi näkemään,
se mikä panee korvasi kuulemaan,
mutta mitä silmäsi eivät voi nähdä eivätkä korvasi kuulla,
juuri se on itse.
Sinä ole tuo itse etkä kukaan muu.

Se joka saa keuhkosi vetämään henkeä,
mutta jota et voi vetää henkeen;
se juuri on itse.
Tuo itse ei ole kukaan muu kuin sinä itse.

Jos luulet tuntevasi itsen, et häntä tunne.
Et voi kuin nähdä hänen ulkoisen hahmonsa.
Jatkapa siis meditoimista."


Oppilas toteaa:

"En luule tuntevani itseä,
enkä toisaalta voi väittää etten häntä ollenkaan tuntisi."


Opettaja jatkaa:

"On vain yksi tapa tutustua itseen:
oivaltaa hänet itse.

Tietämättömät luulevat, että se voi tapahtua älyn avulla.
Valaistuneet tietävät kuitenkin itsen olevan
tietäjän ja tiedetyn kahtiajaon tuolla puolen.

Itse oivalletaan korkeammassa tietoisuudentilassa,
jossa olet päässyt virheellisen minäkäsityksen yläpuolelle,
käsityksen,
jonka mukaan olisit ruumiisi,
joka syntyy ja kuolee.
Itsenä oleminen merkitsee menoa kuoleman tuolle puolen.

Oivalla siis itse, elämän loistava määränpää!
Jollet, on pelkkää pimeyttä.
Näe itse kaikessa,
ja mene kuoleman tuolle puolen."


Oppilas huudahtaa:

"Opeta minulle lisää tätä hengellistä viisautta!"


Opettaja virkkoo:

"Jaan kanssasi täydelleen sen minkä tiedän.

Meditointi,
aistien ja intohimojen hallinta
ja kaikkien pyyteetön palveleminen
ovat tämän viisauden vartalo
ja pyhät tekstit sen raajat
ja totuus on sen sydän.

Ne jotka oivaltavat Brahmanin
päihittävät kaiken pahan
ja pääsevät ylimpään tilaan.
Totisesti he pääsevät ylimpään tilaan!

Om shanti, shanti, shanti!"