makaaberia-normal.jpg

Nämä ovat oikeita, täytettyjä eläimiä, joista Walter Potter -niminen mies teki tällaista taidetta 1800-luvulla. Materiaalina lähiseudun kissojen ei-toivotut poikaset. Potter täytti kaikenlaisia muitakin eläimiä, valmisti niille vaatteet ja tarvekalut ja sommitteli ne tekemään ihmisten juttuja. Teoksiaan hän piti näytillä museossa, joka oli viktoriaanisessa Englannissa niin suosittu, että kävijöitä varten piti lisätä yksi juna-asema lisää radan varrelle.

Äskettäin kuuntelemani Stuff You Missed in History Class -potka herra Potterista ja eläinten täyttämisestä palasi mieleen, kun näin kosmetiikkaulkomainoksen, jossa luvattiin yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista ikääntymistä vastaan. Säilöä kuolemaan tuomittu ruumis, saada se näyttämään hyvältä... Tuntuuko kenestäkään muusta että täytetyissä kissanpoikasissa ja jatkuvissa kasvojenkohotuksissa on jotakin yhtä makaaberia? Taidetta ovat eittämättä kumpikin.

Minusta on tulossa tyytyväinen vanhus. Sellainen, joka ei tule protestoimaan nahan löystyessä ja hiusten harmaantuessa. Kosmetiikkaa en omista ja kosmetologilla olen käynyt vain kerran, kun olin vielä huonon itsetunnon ja alemmuuskompleksin vallassa. Toiste en mennyt, niin paljon kosmetologi minua syyllisti kosmetologisesta kokemattomuudestani ja pelotteli, että odotahan kun täytät 30 niin rupsahdat heti (paitsi jos rupeat kanta-asiakkaaksemme). Toistaiseksi näytän vielä, nyt 33 vuoden iässä, ihan samalta kuin silloinkin.

Jälleen kerran paradoksaalisesti, kuten hengellisessä elämässä lähes aina, jokainen tuntemani Jumalan rakastaja näyttää ikäistään nuoremmalta. Siis juuri ne samat ihmiset, joita ei kiinnosta tälläytyä maailmalle eikä kuluttaa aikaansa nuoren ja vetävän näköisenä pysymiseen.

Hihhulit hymyilevät. Jokapäiväinen hymyileminen on parasta ryppyvoidetta, ja (kuten tuoreet tutkimustulokset osoittavat) jokapäiväinen meditaatio yhdistettynä yleiseen auttavaisuuteen ja sosiaaliseen elämään pitää dementian poissa.

Nuori koppavakatseinen malli ei ole kaunis kuin pinnalta, enkä haluakaan katsella moista näkyä kuin pinnallisesti vilkaisten. Vanhan guruni silmistä ja hymystä hehkuu syvällistä kauneutta, jota jaksan tuijottaa ihastuneena päivästä päivään. Minusta on kamalaa ymmärryskapasiteetin haaskausta, jos ihmisen kauneus nähdään vain nuoruutena ja tietynlaisina kasvonpiirteinä ja vartalona - pahimmassa tapauksessa vielä vain tyydytyksen tuomiseen tarkoitettuna käyttötavarana. Todellinen kauneushan on hyvyyttä ja sisäistä rauhaa, sekä kykyä levittää tuota kaikkea muille. Allegoriat, jotka kertovat tuosta hyvyydestä ja rauhasta, ovat nekin minulle puhdasta kauneutta.

Kauneutta on sekin, että on sinut itsensä kanssa ja viihtyy omissa nahoissaan. Tällainen ihminen säteilee juuri sellaisena kuin on. Häntä on ilo katsoa. Vieläkin suurempi ilo, jos hän vielä hymyileekin.

Ne, joitten mielestä kauneuden tarkoitus on tuottaa heille tyydytystä, eivät näe kuin pikkiriikkisen pilkahduksen kauneudesta. Esimerkki lukioajoiltani. Eräs tyttö pääsi myyjän töihin. Hän pyrki olemaan ystävällinen kaikille asiakkaille, hymyilemään, kohtaamaan asiakkaat ihmisenä vaikkakin vain maksutapahtuman vaatiman minuutin ajan.

Jotkut miesasiakkaat sitten tulkitsivat tämän ystävällisyyden niin, että tyttö haluaa heidän kanssaan sänkyyn ja rupesivat ehdottelemaan. Yäääääk.

varikaskrishna-normal.jpg

Kaikesta huolimatta, Krishna antaa jotain niillekin, joilla on kehittymätön kauneudentaju. Nimi Krishna merkitsee muun muassa Kaikkien Mielestä Viehättävää. Siksi Krishna näyttäytyy erilaisena eri ihmisille, ja kaikki hurmaantuvat. Mielenkiinto on herätetty, Jumalan kauneus myönnetty edes kauneuden pinnallisimmalla tasolla. Sitä voi alkaa syventää.