Autoradio aamulla: Sun villakoirasi nimi oli Rin Tin Tin, typerä piski joka murisi mulle. Hölmöksi tunsin minä itsenikin: vaikka kaikesta halusin puhua sulle, mä vaan häntääni heilutin.

Shanti: Äiti, mistä toi laulaa?

Äiti: Tää on mun mielestä aika viisas ja syvämietteinen laulu, semmonen varottava esimerkki miehestä joka on naimisissa ja haaveilee silti ensimmäisestä tyttöystävästään joka sillä oli sillon ku se oli vielä itte iso lapsi. Sillon se vaan pussaili sitä tyttöä ja esitti kovista vaikka se ois halunnu puhua sille kaikenlaisista hienoista ajatuksistaan, mut ei se osannu puhua ja siks ne varmaan eroski. Ja nyt ku se on ymmärtänyt että naiset tykkää ku niille puhutaan niin sen sijaan että se puhuis nykyselle vaimolleen se vaan haaveilee että oisko kaikki sittenki paremmin jos se ois saanu sanotuks ne asiat sille ekalle tyttöystävälleen. Ei kannata. Jos vaan haikailee menneitä jää vaan jumiin tamasiin eikä saa mitään aikaan.

Anandi: Ehkä sitä vieläki jännittää puhuminen.

Äiti: Ehkä sen kannattais opetella puhumaan puhumalla vaimolleen, vaikka jännittääki, koska eihän ihminen ikinä opi ellei se pakota itteään opettelemaan.

Anandi: Niin! Muaki joskus jännittää hypätä korkeelta isoon patjakasaan, mutta sitte ku mä vaan hyppään niin sitä ei voi enää perua ja mä onnistun.

Äiti: Mun pitäis varmaan tehä samoin laulamisen kanssa, alkaa vaan laulaa eikä tehdä niin kuin eilen kun pyysin H:ta esilaulamaan ettei mun vaan tarttis.

Eilen illalla meillä oli täällä samanhenkistä seuraa ghee-tuikku-workshopia leikkimässä ja laulamassa Damodarastakamia kanssamme. Jumala siunaa minua juuri nyt töitten puolesta hiljaisella viikolla, ja Pikkusisar poikakavereineen lupasi hakea ja tuoda kaksoset iltiksestä tullessaan, joten ehdin eilen mainiosti tehdä suursiivouksen ja laittaa ruokaa, ihan yksinkertaista mutta paljon: daalia, riisiä, raitaa, korianteritomaattichutneya, omenaraastetta, intialaista teetä ja glögiä. Jälkiruoaksi avasin laiskana paketillisen saudiarabialaisia taatelikeksejä ja tuputin sen särpimeksi kaikille karamellejä joita meillä oli liikaa Karwa chauthin jäljiltä (paastoajan piti täyttää 10 kulhoa karkeilla ja jakaa ne sisarille ja tyttärille; tämän eukon tyttäret kiittivät eivätkä edes jaksaneet syödä kaikkia). Kaupaksi menivät syömiset ja hauskaa oli, ja jo mainittu neiti H temppeliltä vielä luki iltasaduksi Damodarasta kertovan lastenkirjan meille kaikille - kaksosille, minulle ja kuudelle muulle vieraallemme :-)

Minulle illan kohokohta oli kun Shanti halusi H:n jälkeen toimia esilaulajana, eli hän lauloi ensin ja kaikki muut perässä. Voiko olla mitään niin liikkistä :-D Oma-aloitteisella Shantilla on tosi kaunis lauluäänikin. Tulee isoäiteihinsä, kumpikin tykkää ja osaa laulaa ja esiintyä.

Ja vaikken minä itse esilaulamaan uskaltautunutkaan niin yhden ennakkoluulo-pelkoni yli sain viimein hypättyä. En ole aiemmin rohjennut kutsua ihmisiä meille ensisijaisesti virsiä veisaamaan, vaikka mieli on tehnyt, ja sekin jännitti, mitä joku temppeliaktivisti minusta ajattelee kun olen oma itseni ja esim. tarjoilen mustaa teetä. Ei minua kukaan tuominnut, päin vastoin oli kaikin puolin oikein herttaista ja hauskaa.

Karthik-kuukautta on vielä jäljellä, joten ensi viikolla voisi ottaa uusiksi joku ilta, varmaan perjantaina, koska muut illat ovat aika täynnä jo... Luvassa on äitini taidenäyttely, diwalihulinaa, torstai-iltana tanssia kuten aina, ja te ipanat haluaisitte jonakin iltana koulun jälkeen päästä lempiluokkatoverinne luokse kylään.

Tänä aamuna teitä kouluun viemästä palatessani en kuunnellut enää iskelmäradioasemia vaan mp3-soittimesta inspiroivaa pyhimyselämäkertaa. Perhe näki nälkää ja nuori Swami Vivekananda esitti lähtevänsä kavereitten luo, mutta piiloutuikin meditoimaan koko illaksi jotta sisarukset saisivat enemmän syötävää. Kun miettii miten paljon pyhimykset Vivekanandasta Jeesukseen suostuivat kärsimään niin sellaiset minua kiusaavat asiat kuin vaikkapa mieheni poissaolo asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Vuodatukseen lähetetyt kuvat eivät taaskaan toimi, tosin onneksi tällä kertaa jo (kesällä iskeneen salaman jälkeen) lähetetyt kuvat eivät kadonneet. Ja minulla kun olisi juuri nyt ollut aikaa siirrellä tänne jotain - esimerkiksi kadonneet kuvat vanhempiin kirjoituksiin takaisin.