Heti aluksi haluan kirkaista että EEEIIII! Miten tämän elokuvan kappale Radha saattoi voittaa Zee Awardsin vuoden parhaan biisin tittelin, vieläpä yleisöäänestyksellä! Kappale on sellaista kaikkein pyhimpien asioitten väärinymmärrystä, että jos kyseessä olisi islam, joku olisi jo langettanut sen tekijöitten ylle fatwan.


Mutta ei mennä vielä syvemmälle siihen. Suosittelen Bollywood-elokuvaa Student of the Year (2012) jokaiselle, joka haluaa tietää, mihin suuntaan Bollywoodin valtavirta on menossa, ketkä nuorukaiset ovat sen tulevia supertähtiä, jotka luultavasti saavat vielä jonakin päivänä vanhan Khan-koplan (Shah Rukh, Salman, Amir, Saif Ali) sekä Akshay Kumarin tehtävät. Sen verran noita nuorukaisia on nyt markkinoitu. Ja kyllähän he työnsä osaavat. He ovat Sidharth Malhotra ja Varun Dhawan. Kuvia ette nyt saa koska Vuodatuksen uudistus on blogilastujen kuvitusominaisuuksien osalta vielä pahasti kesken.


Sidharth esittää Abhimanjua, collegen kaikin puolin lahjakasta ja viehättävää tulokasta, joka haastaa Varunin esittämän Rohanin. Rohan on koulun rikkaimman tukijan poika ja käyttäytyy kuin omistaisi koko paikan, mutta kotonaan hän on onneton isän ja isoveljen kiusan ja vitsailun aihe - äiti kärsii seuratessaan vierestä, muttei puolusta kunnolla kuopustaan. Viisikymppisten sukupolvesta leffan tärkein ja kiinnostavin henkilöhahmo ei kuitenkaan ole kukaan vanhemmista vaan Rishi Kapoorin esittämä dekaani. Hän on yksinäinen kaappihomo joka tiedostamattaan manipuloi nuoria toisiaan vastaan.


Leffan sankaritar on Shanaya, jota esittää Alia Bhatt. Raikkaasti kaunis nuori näyttelijätär joutuu esittämään varsin tyhjäpäistä shoppailijakimulia, enkä vielä leffan lopussakaan ymmärrä, miksi Abhimanju ja Rohan juoksevat juuri hänen perässään.


Kolmiodraama ei kuitenkaan tällä kertaa ole juonen punainen lanka, ja se onkin tässä leffassa virkistävää. Se on nimittäin ennen kaikkea elokuva kunnianhimosta ja nuorten miesten paineista pärjätä ja olla kova joka elämänalueella. Sellaisena se on onnistunut filmi. Nuorilla en viittaa nyt vain college-ikäisiin, vaan vielä vähän yli 30-vuotiaisiinkin aikuisiin. Heitä - tai ehkäpä minun pitäisi 33-vuotiaana sanoakin "meitä" - leffa kosiskelee kehystarinalla, jossa filmin henkilöt tapaavat toisensa ja kaivelevat vanhoja 10 vuotta myöhemmin.


Vain viimeinen, meikäläiselle tärkein taso puuttuu: henkilöhahmojen syvempi kasvu ihmisenä, inspiroiva, ylevöittävä henki, joka koskettaisi ja innostaisi katsojaa tulemaan paremmaksi ihmiseksi.


Eli vaikka filmi oli hyvää, viimeisteltyä työtä, minä olen nykyään näköjään joko liian vanha tai liian joogi. En enää osaa kunnolla syttyä yhdellekään filmille, johon ei sisälly yllämainittua syvävaikutusta. Kun se kerran puuttui, näin ajoittain leffassa lähinnä vain liikaa materialistisia keskenään kilpailevia kakaroita ökyhulppeissa maisemissa, sekä vähän liian monta arvattavaa kliseetä juonessa. Mutta sukupolven vaihtumisen siipien havina kohisi kuitenkin korvissani niin äänekkäänä, että katsoin sen silti loppuun suurella intensiviteetillä.


Tästä leffasta pystyy selvästi näkemään, että se on sukupolvensa kuva, suunnannäyttäjä, elokuva, johon Intian nuoriso juuri nyt samaistuu, josta se ottaa mallia, jonka lauluja se laulaa.


En ihmettele yhtään että laulaa. Biisit ovat kaikki tarttuvia: nuorta maskuliinienergiaa uhkuva Kukkad, esimerkiksi, jää junnaamaan päähän ainakin kuukaudeksi, Ishq Wala Love on kauniin haikea lemmenlaulu ja teema, jollaisia on pitkään kaivannut valkokankaalle lisää, ja Velen sanat pyydystävät opiskelijasukupolven tunnot.


Ja sitten on se penteleen Radha. Tyylillisesti onnistunut yhdistelmä vanhaa ja uutta, mitä musiikkiin tulee, mutta ne sanat.


Teologinen tiedote: kauniina paimentyttö Radhana tunnettu henkilöhän on oikeasti Krishnan rakkain kulta. Yhtä Krishnan kanssa. Sula rakkaus Jumalaa ja sitä kautta koko Hänen luomakuntaansa kohtaan ruumiillistuneena. Maailmankaikkeuden kaikki voima kiteytyneenä yhdeksi - Krishna on se, jonka oma tuo voima on. Radha on Krishnalle rakkain siksi ettei kukaan rakasta Krishnaa niin kuin Radha. Radha on kaikki valaistuneet gurut yhdessä.


No, Student of the Year -filmissä Radhan lauletaan kyllästyvän Krishnaan ja lähtevän tanssimaan ja näyttelemään seksikästä ruumistaan muille. Radhan ideaali vedetään ryminällä alas Shanayan tasolle.


Ehkäpä siinä kiteytyykin se, miksi tulin elokuvasta apealle tuulelle. Kuin myös siinä että collegen aarrejahdissa nuorisolle tulee vasta ihan vihoviimeisenä mieleen etsiä aarretta temppelin kellon luota, vaikka juuri temppelin tai alttarin kilikilikello voisi tulla vinkistä ekana mieleen. Intian hyvissä eli varmaan loisteliaaseen tulevaisuuteen vievissä opinahjoissa on varttumassa sukupolvi, jonka mielestä raha ja maallinen kunnia sekä pinnalliset nautinnot ovat se mitä elämässä pitää tavoitella. Uskonto on näille nuorille jotain vanhanaikaista, jotain minkä voi korvata diskolla, jotain, minkä tullessa puheeksi luokassa voi jättää kuuntelematta ja naureskella rivouksille. Jotain, mikä tulee mieleen vihoviimeisenä, tai itsekkäistä syistä hädän hetkellä, niin kuin silloin, kun koomisesti sähläävä sivuhahmo Jeet saa tasokokeen parhaat pisteet arpapelillä rukoiltuaan apua Durgalta. Minä tiedän paljon tällaisia intialaisia. Heidän Intiansa ei ole minun Intiani. He ovat vielä vähemmistö, mutta tällaiset leffat näyttävät suunnan, johon nekin nuoret intialaiset, joilla ei siihen ole vielä mahdollisuutta, herkästi sitten haluavat kulkea.


Elokuva kyllä osoittaa vaivihkaa syyttävällä sormella ihan oikeaan suuntaan: nuorten vanhempiin, jotka ovat heille nämä arvot siirtäneet. Viisikymppisten sukupolvihan on se, jota voimme syyttää perinteisten arvojen syrjään sysäämisestä sekä ahneuden, pinnallisuuden ja piittaamattomuuden noususta niitten tilalle. Collegen urheiluvalmentajalla, johon dekaani on lätkässä, on pienenä herättävänä yksityiskohtana filmin onnellisin koti. Siellä ihmiset yhä hääräilevät hymyillen alttarin ääressä ja kunnioittavat toisiaan.


Radha on tosiasiassa Radha juuri siksi että Radhan sydän sykkii vain Krishnalle.


Krishna lumoaa koko maailmankaikkeuden.

Radha lumoaakin Krishnan.

Siksi valtiatar Radha on mahtavin koko maailmankaikkeudessa.