Hindulaisen hyvän elämän käsityksen mukaisesti jo sillä voi päästä hengellisellä tiellä käsittämättömän pitkälle, että on hyvä puoliso. Tätä oppia kuvitetaan mielestäni aivan rakastettavilla tarinoilla, joiden pääosissa ovat kiistattomasti naiset. Aviomiehet, jotka ihmepelastuvat sankarillisten vaimojensa ansiosta, jäävät sivurooliin; tämän seuraavan tarinan aviomiehestä en tiedä edes nimeä!

Muinaisina aikoina eli Ansuya, täydellinen vaimo. Hän rakasti miestään yli kaiken eikä ajatuksissaankaan tätä pettänyt.

Kerran iltasella Ansuyan mies suututti vahingossa taikavoimaisen tietäjäjoogin. Vihapäissään joogi kirosi hänet: kuolet kun aurinko nousee.

Jos tämä tuntuu lukijoista epäreilulta, niin sitähän se onkin, paitsi kun ottaa huomioon, että edellisten elämien karma vaikuttaa kaikkeen erityisesti hindulaisessa mytologiassa. Ansuyan miehen osaksi koitunut kirouskin oli seurausta hänen aiemmasta pahasta teostaan.

Ansuya ei täydellisen rakastavana vaimona kuitenkaan miehensä menneisyyttä miettinyt eikä turhan filosofisia pohtinut. Tämä hurskas nainen veteli viivat suoraksi: tärkeintä on tehdä kaikkensa rakkaan puolison vuoksi. Ansuya julisti, että asianlaitojen ollessa niin kuin mies vaikeroi niitten olevan, aurinko ei enää saisi nousta.

Eikä aurinko noussutkaan. Auringonjumala ei onnistunut nousemaan taivaalle vaikka mitä yritti. Niin suuri oli uskollisen, rakastavan vaimon voima, niin vastaanpanematon hänen tahtonsa!

Luonnonjumalien kuninkaan Indran piti tämä ongelma ratkaista. Hän keksi juonen: jos täydellinen vaimo tekee jonkin synnin, hän ei enää ole täydellinen eikä hänen hurskautensa enää riitä pitämään maailmaa pimeydessä. Nainen piti siis saattaa shakkilaudalta tuttuun haarukkaan, tilanteeseen, jossa tämän olisi pakko tehdä vastapuolta auttava virhesiirto.

Hyveellisen perheenemännän etikettiin kuuluu vieraanvaraisuus. Varsinkin hengenmiehille ja naisille. Eli jos esimerkiksi nälkäinen munkki saapuu hänen ovelleen, hänen on ruokittava munkki. Indra komensi Ansuyan ovelle kolme kuuluisaa tietäjämunkkia ruokaa kerjäämään. Kun Ansuya alkoi kattaa heille lautasia, munkit ilmoittivat (Indran käskystä), ettei heitä voisi ruokkia kukaan muu kuin alaston nainen.

Jos Ansuya ruokkisi vieraat miehet alasti, niin munkkeja kuin he olivatkin, se luettaisiin dharmisten lakien mukaan siveettömyydeksi. Silloin Ansuya ei olisi enää täydellinen vaimo.

Ja jos munkit jäisivät nälkäisiksi Ansuyan luona käytyään, silloinkaan Ansuya ei olisi enää täydellinen vaimo, koska hän ei olisi täyttänyt vieraanvaraisuuden vaatimuksia. Indra Taivaassa käkätti: tästä pinteestä ei Ansuya selviytyisi!

Suuri olikin Indran ketutus, kun Ansuya ilmoitti munkeille, että hän tarjoilee kaikin mokomin heille alasti, kunhan he vaan ensin muuttuvat vauvoiksi.

Joko Ansuyan maagisten aviollisten täydellisyysvoimien ansiosta, taikka siksi, että munkkejakin risoi Indran ketkuus, he todellakin nuortuivat vauvoiksi. He huusivat "wääää!" ja Ansuya ruokki heidät kaikki. Ei mikään taivaallinen säädyllisyyskoodisto voi tuomita naista, joka näyttäytyy alasti vauvoille.

Tämän jälkeen Indran ei auttanut kuin laskeutua poimimaan vauvat hoitoonsa. Hän pääsi kokeilemaan, millaista on olla kolmosten lapsenvahti. Siitäs sai kun häiritsi vanhurskasta naista.

Lopulta tilanteeseen puuttui Brahma, Luoja. (Tässä vaiheessa aurinko ei ollut noussut kolmeen vuorokauteen.) Brahma pyysi, että Ansuya antaisi auringon nousta sillä ehdolla että Brahma pelastaisi tämän aviomiehen hengen.

Ansuya suostui. Ja aamulla, kun Auringonjumalan pakkoloma päättyi ja kauan odotettu lämmin valopallo viimein pääsi taivaalle, Brahma oli Tuonelanherra Yamaa vastassa. Yama yritti irrottaa Ansuyan aviomiehen sielun tämän ruumiista, mutta saikin Brahmalta löylytyksen. Yaman ei auttanut kuin luovuttaa ja jättää mies henkiin.

Sitten Ansuya ja mies elivät pitkän romanttisen elämänsä onnellisina yhdessä loppuun.