Jumalankuvia tulee meille sisään ovista ja ikkunoista...

Tänä aamuna kaikki meni nappiin :-) Ensinnäkin mieheni Unikeko heräsi ennen minua ja hoiti autosulatus- ja lumestavapautusshown puolestani. Minäkin heräsin ennen kellon soimista pieniin epätavallisiin ääniin, joita hereillä hiippailevasta ihmisestä lähtee, ja ehdin vaikka mitä ennen kuin herätimme yhdessä lapset tavallista aikaisemmin. Aamu oli ihastuttavan kiireetön ja miellyttävä. Autossa Dharmapati leikki lelulla, jota en tiennyt hänen omistavan, nimittäin mp3-soittimen johdannaislaitteella, jolla voi pistää pystyyn piskuisen radioaseman ja komentaa langattomasti autoradion sitä soittamaan. Olikin herkullisen runsas biisikattaus automatkalla käytössä :-D

Kuuntelin loppuun mieheni gurun luennon, jonka tiedostonimi kovalevylläni on "Rasa Dance 8.mp3" ja siitä jäi mieleen eritoten Narada Mahashreen lausahdus "Krishna on tila kahden ajatuksen välissä." Tämä selittää paljon :-) Meditoidessani pyhiä tekstejä olen kauan sitten jo huomannut pääseväni syvemmälle jos kykenen keskittymään tilaan sanojen välissä enkä niinkään itse sanoihin. Se on vaan varsin vaikeaa.

Oma guruni puhui tänään FB:ssä tämmöisiä:

"Tiedät varmaankin iskulauseen 'Ihminen on sitä mitä hän syö.' Minä korjaisin kuitenkin: 'Ihmisruumis on sitä mitä se syö. Sinä olet sitä mitä ajattelet.' Aivan niin kuin ruumis rakentuu ruoasta, mieli on tehty mietteistä, kaikesta siitä mitä me ajattelemme, tunnemme ja päästämme viiden aistin kautta sisäämme. Kaikki me haluamme ravitsevaa ruokaa. Luulenpa, ettei kukaan todella halua elää tuotteilla, jotka heikentävät ruumista, vaikka ne kuinka näyttäisivät hyviltä ja säilyisivät hyllyssä syömäkelpoisina kymmenen vuotta. Samalla tavoin mielikin tarvitsee ravitsevia ajatuksia - hellyydestä, ystävällisyydestä, myötätunnosta, hyvästä tahdosta. Mieli tarvitsee kokemuksia, jotka vahvistavat ja hienostavat sitä, muovailevat sitä joustavammaksi. Kaikki se mitä mieli päästää sisään tulee osaksi luonnettamme ja tietoisuuttamme. Se mitä me olemme on loppusumma tästä kaikesta.
 
On äärimmäisen merkityksellistä, että meillä on jotain sanavaltaa siihen mitä tietoisuudessamme tapahtuu. Ei vain ruumista voi täyttää roskaruoalla; mielellekin on olemassa oma roskaruokansa. Tästä pääsemmekin massamediaan. Tänä päivänä viihdeteollisuus valmistaa ja tarjoilee suurimman osan mielemme nauttimasta ravinnosta. Menin kerran ystäväni kanssa katsomaan leffaa, jota luulimme harmittomaksi komediaksi. Se osoittautui raa'aksi ja väkivaltaiseksi ja sen yritykset naurattaa olivat minusta nöyryyttäviä. Kun lähdemme leffateatterista tällaisen kokemuksen jälkeen, luulenpa, että useimmat meistä tuntevat olevansa pikkuisen huonompia kuin ennen leffaa. Moiset näytökset kuluttavat mieltä - niistä ei takuulla ole mielelle hyötyä. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella se mitä näin omaksumme alkaa näkyä käytöksessämme. En tarkoita että me kirjaimellisesti lähtisimme kadulle imitoimaan sitä mitä näimme valkokankaalla, kuten lapset usein tekevät. Todelliset vaikutukset iskevät syvemmälle. Meistä tulee yhä enemmän valitsemiemme esimerkkien kaltaisia."
 
- katkelmia Eknath Easwaranin kirjasta Strength in the Storm, vapaa suomennokseni.

Guruni on toki teknisessä mielessä kuollut, jo vuonna 1999, mutta minulle hän on mitä suurimmassa määrin elävä tyyppi joka kommentoi elämääni runsaalla tuotannollaan reaaliajassa osuvammin kuin mitä sattumalta olisi mielestäni tilastotieteellisesti todennäköistä ;-) Tunnen hänen hymyilevän minulle silloin kun onnistun seuraamaan häntä.

Meditoidessa ei pitäisi ajatella, muttajotenkin kuitenkin erityisesti silloin mieleen nousee hyviä ajatuksia, tänään semmoinen, että miksikäs en kääntäisi pieniä katkelmia oman guruni sanomisista blogiin.