7.1.2014 kehoni oli sekaisin ja mieleni sellaisessa tilassa, että katsoin parhaaksi alkaa kirjata tuntemuksiani ylös. Kirjoittaminen kun on aina rauhoittanut minua ja auttanut hahmottamaan paremmin, missä mennään. Eipä kestänyt montaakaan päivää kun varmistui, mikä olikaan pannut rouva Krishnasen kehon ja mielen pyörälle :-) 


Tiistaina 7.1.

Olen tavattoman taitava kuvittelemaan koko kehollani. Niinpä varmaan jok'ikinen kerta kun kuukautiseni ovat olleet päivänkin myöhässä, enkä ole elänyt selibaatissa, olen ollut löytävinäni itsestäni roppakaupalla raskausoireita.

Siksi en ota vakavasti sitä että minulla on ollut viikon sisällä outoja vilunväreitä, väsymystä, nolon runsaita ilmavaivoja, rintojen aristusta, mielialavaihteluitkuherkkyyttä ja mahassa tuntunut kuin perhoset lepattaisivat. Sen sijaan se seikka että tänään on ollut yököttävä olo ja nälkä yhtä aikaa siitäkin huolimatta että olen kipaissut pari kertaa pöntölle oksentamaan panee jo miettimään. En kai minä ihan oikeasti voi kuvitella itseäni yrjöämään? Mutta hei, voiko raskaaksi todellakin tulla näin nopeasti? Vastahan me joulukuun puolivälissä päätettiin että vauva saa tulla jos on tullakseen!

Testin tekemistä panttaan vielä, eiväthän kuukautiseni edes ole vielä myöhässä vaan niitten pitäisi normaalikaavalla alkaa tämän viikon torstaina, perjantaina tai lauantaina. Ja kun vuonna 2004 tein raskaustestin kuukautisten jo ollessa myöhässä ja raskausoireitten ollessa päällä, testi näytti negaa. Siis negaa vaikka masussani majaili peräti kaksi vauvaa. Vajaata viikkoa myöhemmin tuli kyllä silloin sitten plussa uusintatestistä.


Keskiviikkona 8.1.

Pahoinvointi jatkuu. Kehoni tuntuu yhdellä sanalla kuvaillen raskaalta, niin painavalta, että ymmärrän, miksi suomen kielen raskautta kuvaavaksi sanaksi on valittu mikä on. Silti en uskalla vielä olla varma mistään. Mielialani vaihtelee euroviisuvoittajan fiiliksistä silloin, kun pisteenlasku on yhä kesken mutta voitto oman laulun ja toiseksi tulevan laulun ison pistekaulan takia jo varma, kauhunhetkiin, kun pelkään että kuukautiset alkavat sittenkin ja olen vain kuvitellut kaiken ja pahoinvointi sun muut oireet johtuvatkin jostain kauheasta taudista kuten vaikkapa yllätyssyövästä. Asiaa ei auta että eräs päällä olevista potentiaalisista raskausoireista on runsas valkovuoto, ja aina kun lorahtaa, pelästyn ja tarkistan, ettei vaan ollut kuukautisverta.

Kuukletin, että voiko raskauspahoinvointi todellakin alkaa jo ennen kuukautisten tulemattomuuspäiviä. Kyllä voi. Opin, että 80 % raskaanaolijoista voi pahoin, ja että vaikka pahoinvointi alkaakin yleensä 6. raskausviikolla, ei ole epätavallista että se käynnistyykin jo siinä vaiheessa kun missä minä nyt olen. Olen alkanut lueskella ihan liikaakin erästä netin lukuisista vauvakuumeisten naisten foorumeista ja kirjoitella viestejä sinne itsekin, sillä saan lohtua ja tyydytystä lueskellessani plussanneiden kuvailemia raskausoireita, jotka osuvat yksi yhteen omieni kanssa, ja huomatessani palstan hämmentävän tiuhaan päivittyvistä tilastoista, miten moni muu on kuin onkin onnistunut tulemaan raskaaksi ekasta yrityksestä.

Juuri nyt oksettaa. En kuitenkaan ole oksentanut tänään, koska muistiini alkavat palata raskauskokemukset 10 vuoden takaa megapahoinvoinnilla. (Kaksosraskauksissa pahoinvointi on useinkin megalomaanista.) Eli että kannattaa syödä usein, vähän kerrallaan, paitsi että ennen nukkumaanmenoa paranee tankata kunnolla, niin kuvotuksesta ei välttämättä tule niin pakottavaa että pitää yrjötä. Tissejä, etenkin nännejä, aristaa. Sitä yleisenä raskausoireena tunnettua kokemusta minulla ei ollut aiemmissa raskauksissani. (Yksi raskaus meni kesken ennen kaksosia.)

Kiikutin raskaustestin valmiiksi yläkerran vessaan. Teen sen huomisaamuna tietoisena siitä että se saattaa näyttää edelleen negaa siinäkin tapauksessa että olisin raskaana. Miten ihmeessä esivanhempani kestivät ennen nykyaikaisia apteekista ostettavia raskaustestejä, jotka voi tehdä niin aikaisessa vaiheessa?


Torstaina 9.1.

Nukuin eilen iltapäikkärit. Iskin korvatulpat korvaan ja jätin muut perheenjäsenet selviytymään keskenään. Enkä siltikään jaksanut valvoa kovin myöhään kun ystävättäreni pärähti meille iltaseitsemän jälkeen, vaan jätin hänet höpöttämään mieheni kanssa ja kömmin petiin ja tukin korvani korvatulpilla. Enkä kaikesta huolimatta meinannut saada unta ihan siitä syystä ettei mikään asento tuntunut hyvältä kun rintoja aristi ja vatsa tuntui painavalta ja oudolta ja sen sisällä tuntui tapahtuvan kaikenlaista, mitään kipuja ei kuitenkaan ollut. Hoiperrellessani aamuyöllä pissalle tein testin. Se näytti negaa. Ei mitään haamuviivaa, ei vähäisintäkään testituloksen väärintulkinnan mahdollisuutta. Kuten jo aiemmin tuli kirjoitettua, tämähän ei kerro vielä mitään. Ihan turhaan tuhlasin rahani tekemällä testin liian aikaisin.

Herätyskellon panin suosiolla pois päältä ja heräsin lasten herätyskelloon, mutta vaikka nukuin omasta aamuvirkusta mielestäni myöhään, olen ollut väsynyt kuin haudasta ylös kiskottu. Muutkin potentiaaliset raskausoireet, kuten kuvotus, jatkuvat, ja toistaiseksi luotan enemmän näihin tuntemuksiini kuin kovin varhain tehtyyn testiin. Tuntemukset saavat minut myös huolestuneeksi terveydentilastani: mitä tämä sitten on, jos ei raskautta? (No, väsymys voi osittain selittyä silläkin että olen puolittanut päivittäisen kofeiiniannokseni vauvantekoprojektin kunniaksi eikä kehoni ole vielä alkuunkaan tottunut tähän.)

Lohtua vainoharhaisiin fiiliksiin toi pieni nettikatsaus myynnissä oleviin raskaustesteihin. Paljastui, että minun aamuyöllä käyttämäni merkki, "Professorin raskaustesti", ei kuulu niihin herkimpiin. Eli jos olen raskaana, joku tarkempi, 10 mlU/ml -herkkyysluokan raskaustesti saattaisi näyttää plussaa vaikka arvon professori 25 mlU/ml ei vauvaa vielä havaitsisikaan.

Edelliset kuukautiseni alkoivat 14.12. mikä tarkoittaa, että tänään on meneillään vasta kuukautiskiertoni 27. päivä. Samaten on vasta samaiset 27 päivää siitä kun mieheni sanoi toivottavansa vauvan tervetulleeksi. Kaikki tapahtuu kovin nopeasti, mutta nopeakäänteinen on ollut koko meidän suhteemme. Chattiminen alkoi huhtikuussa 2011, ensitapaaminen kesäkuussa 2011, naimisiin mentiin saman vuoden marraskuussa, joskin oleskelulupashown takia yhteenmuutto tapahtui vasta elokuussa 2012. Mies oppi ällistyttävän nopeasti suomen kielen, ja kuukausi siitä kun pääsimme isompaan asuntoon päätimme alkaa yrittää yhteistä lasta.

Numerologiaan kun päästiin, olen ihan pikku pirpanasta pitäen ilman mitään syytä pitänyt numeroista 4 ja 14 ja kokenut ne onnennumeroikseni. Nyt en voi olla ajattelematta tätä siltä kantilta, että sain lapsia vuonna 2004 ja on aivan mahdollista että lisää syntyy 2014!


Perjantaina 10.1.

RASKAANA! Olen todellakin siunatussa tilassa enkä vainoharhainen! :-D

plussatesti-normal.jpg

Tein eilen iltalenkin apteekkiin ja kävin ostamassa herkimmän herkkyysluokan raskaustestin nimeltä "Apteekin oma raskaustesti". Aamupissasta tuli sillä selvä plussa.

Todennäköisin laskettu aika on 20.9. Puoleenpäivään mennessä olin kertonut muutamalle ystävälle sekä äidilleni. Pelkäsin, että hän rupeaisi murehtimaan taloudellista tilannettamme, mutta hän olikin aivan riemuissaan uutisesta. Mies kertoi omalle äidilleen ja tämä oli kovin iloinen. Anopillani ei ole vielä yhtään lastenlasta, kun taas minun äidilleni masuvauvamme on jo viides - olettaen, ettei raskaus mene kesken.

Nyt taas väsyttää. Yö oli huonouninen, sillä tunsin oloni todella painavaksi eikä mikään asento ollut mukava, tuntui että maha miltei muljui sisäisesti ja rintoja aristi aika lailla. Jossain vaiheessa voin niin huonosti että kipaisin alakertaan syömään yöpalaa, ja meditoin sitten samaan syssyyn aamumeditaationi pois alta. En silti nukkunut kuin pari tuntia lisää kun jo pissatti taas ja tein testin. Sen jälkeen oli kauhean vaikeaa saada innostunut mieli hallintaan ja rauhalliseksi ja unen päästä kiinni.

Mutta koska jokainen kiusallinen raskausoire on merkki siitä, että raskaushormonit jylläävät ja pienokainen on elossa, olen kiitollinen niistä. Ne pitävät minut henkisesti hyvällä tuulella! :-D

Mieskin vietti kohtalaisen unettoman yön. Hän miettii sitä karmaa ja dharmaa, jotka hänelle lapsen siittämisestä koituvat, ja kaipaa yksinäisyyttä. Toisaalta hän soittelee vähän väliä sukulaisilleen voidakseen keskustella aiheesta äidinkielellään. Ymmärrettäviä tunteita, annan hänen olla nyt rauhassa :-)


La 11.1. rv (raskausviikko) 3+6

Lisään tästä eteenpäin tähän "päiväkirjaan" raskausviikot niin tätä on helpompi hahmottaa. Hui. Niitä on tosiaan vasta alle neljä. Aina kun ihmiset puhuvat raskausviikoistaan, eka numero on vähintään neljä. Vaan enpä olekaan koskaan ennen plussannut noin herkällä testillä.

Tänään on ensimmäinen ekadasi (hindulainen paastopäivä kahdesti kuussa) vuosiin, jona en ole paastonnut. Päätin, että kun kerran olen raskaana niin paastoamiset saavat nyt jäädä aina siihen päivään asti kun lopetan imettämisen. Tai siihen asti että menee kesken, joka viides raskaushan menee kesken. Keskenmenoista 90 % tapahtuu ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Siksi ihmiset yleensä odottavat ne kolme kuukautta ennen kuin kertovat muille kuin lähimmilleen.

Keskenmenon mahdollisuuskaan ei oikeastaan hirvitä, mutta minun on helppo suhtautua näin, siunattiinhan minua edellisen keskenmenoni jälkeen kaksosilla jotka elää porskuttavat ja voivat oikein hyvin. Juuri nyt olen täysin tyytyväinen jo ihan siihen että raskaaksi tuleminen onnistui niin nopeasti ja tämä todistaa ettei mieheni ole hedelmätön, ennestään lapsettomasta kun ei koskaan tiedä...

En silti kuitenkaan halua vielä kailottaa uutista koko maailmalle. Linjani on, että en salaile tai yritä peitellä tosiasioita, mutta haluan toistaiseksi kertoa ihmisille yksitellen kaikessa rauhassa silloin kun siltä tuntuu. Olen jo päättänyt että tämä "päiväkirja" tulee blogiini, mutta annan sydämeni ja intuitioni päättää, milloin.

Yritin eilen soittaa neuvolaan ainakin 10 kertaa eri aikoina "rekisteröidäkseni raskauteni", kuten asiaa Dharmapatille selitin. Ja lukeehan Helsingin kaupungin äitiysneuvolasivullakin, että mars vaan soittamaan heti kun on plussattu, että saadaan varatuksi neuvola-aika tarpeeksi varhain neuvolatätien kiireisistä kalentereista. Puhelinnumerossa vastasi kuitenkin joka kerta vastaaja, joka valitteli ruuhkaa ja kehotti soittamaan myöhemmin, kunnes kolmelta iltapäivällä puhelinvastaaja oli vaihtanut virttä ja uusi kuului "pitää hei soittaa ennen kolmea". No, eihän tässä mikään kiire vielä ole, eiväthän raskausviikkoni tosiaan vielä ala edes nelosella! ;-) ¨

Touhuissani peruin saman tien kathak-tuntini keväältä, koska jos olen näin väsynyt koko alkuraskauden, ja jos keskiraskauden alkaessa maaliskuussa fyysisesti tosi rankoilla tunneilla käyminen pitää joka tapauksessa lopettaa vauvan terveyden nimissä, niin parempi säästää rahaa ja jäädä pois saman tien.

Olen sittenkin jäänyt, vaikka luulin etten jäisi, koukkuun erääseen samassa lisääntymistilanteessa elävien naisten nettifoorumiin.


Su 12.1. rv 4+0

Raskaana oleminenhan on loistava hengellinen harjoitus: miten olla onnellinen ja kiitollinen koettelemuksista ja epämukavuuksista!

Sehän tulee ihan luonnostaan. Kun tietää, että pahoinvointi, väsymys, kipeät rinnat jne. ovat vain merkkejä siitä että vauva voi hyvin, ne kestää hymy huulillaan.

Sama asenne pitäisi omaksua laajemminkin! Pitäisi luottaa Krishnaan ja uskoa, että kuhmut ja kolhut ovat hyviä uutisia, ellemme kiellä ja torju niitten sisään kätkeytyvää viisautta.