Mykkäelokuva väreissä? Kyllä, kiitos, Pushpak (1987) oli hyvin virkistävää katsottavaa. Se sijoittuu intialaiseen kaupunkimaisemaan ja tarinan kaari kulkee köyhän ja ylikansoitetun kaupunginosan sekä viiden tähden loistohotellin väliä siloittelemattomassa katuvilinässä.

12282_17_Pushpak.jpg

Äänetön elokuva ei suinkaan ollut, ääniraita oli mukavan täynnä musiikkia, kadun melskettä sun muuta päähenkilöiden ympärillä tapahtuvaa. Kommunikointi tapahtui kuitenkin elekielellä taikka sitten katsojan ei annettu kuulla sanoja. Musikaali tämä ei kuitenkaan ole, tanssinumeroita emme saa.

Sankarina tai antisankarina loistaa kerrankin tuiki tavallinen intialainen nuori mies, jota esittää Kamal Hasan. Hän on koulutettu mutta köyhä, itsekeskeinen ja ylpeä valkokaulustyötön. Hän haaveilee naisseurasta ja vaikuttaa elokuvan alussa siltä kuin huolisi tyttöystäväkseen kenet tahansa, mutta tytöt ylenkatsovat häntä. Teetä myyvä katupoikakin ylenkatsoo häntä, koska hänellä ei ole rahaa edes kokonaiseen teekupilliseen. Työnhakujonot ovat masentavan pitkiä eikä etuilu auta, päin vastoin karma läimäyttää näpeille eikä onni ole myötä. Nuorukainen harrastaakin mieluummin näyteikkunashoppailua ja rikkaitten haaveksivaa seurailua.

Elämä muuttuu, kun poju saa kyseenalaisen tilaisuuden. Upporikas alkoholistiliikemies, jonka hän on nähnyt asuvan loistohotellissa, sammuu kadulle. Nuori mies raahaa hänet yhden huoneen murjuunsa meluisassa köyhien kaupunginosassa, sitoo sänkyyn ja käy sitten joka aamu kakattamassa ja pissattamassa, pakkosyöttämässä ja sitten juottamassa alkoholilla uudelleen sammuksiin.

Aamuvelvollisuuksien jälkeen päähenkilömme viettää luksuselämää Pushpak-hotellissa ja ajautuu orastavaan suhteeseen siellä esiintyvän huipputaikurin tyttären (Amala Akkineni) kanssa. Vangitun juopon rahoilla tietenkin. Käy kuitenkin ilmi, että vangilla on vihollinen, joka tavoittelee tämän vaimoa ja ilmeisesti rahojakin. Tinu Anand tekee hersyvän roolisuorituksen palkkamurhaajana.

Pushpakin tyylilaji on komedia, ja pienten kommellusten kautta mukaan saadaan moraalia ja opetustakin, niin hienovaraista, ettei se hypi silmille. Sanattomuuden takia ja universaalin viattoman olemuksensakin puolesta se soveltuu kaikenikäisille katsojille missä tahansa maassa.