Ja taas hinduja mustamaalataan. Yksi opettaja (jonka pätevyydestä repii huumoria mm. elokuva Oh My God) sanoo jotakin ääliömäistä ja heti joku vetää sellaisen johtopäätöksen että kaikki vähänkään hindulaisuuteen päin kallellaan olevat ryhmät ovat samaa mieltä ja tällä perusteella Puotilan kartanoakaan ei saisi antaa krishnalaisten käyttöön. Ihan yhtä lailla minä voisin samalla logiikalla nyt olla vaatimassa jokaista kirkkoon kuuluvaa suomalaiskristittyä tilille kaikesta mitä paavi Benedictus XVI opettaa. Hindulaisuuskin on maailmanuskonto, jonka riveihin mahtuu monia mielipiteitä ja ryhmittymiä.

Puhumme tietenkin Delhissä tapahtuneesta, uhrin kuolemaan johtaneesta väkivaltaisesta joukkoraiskauksesta bussissa, joka olikin viimeinen pisara intialaisille: ihmiset Intiassa ovat todella sankoin joukoin ryhtyneet vaatimaan muutosta asenteisiin ja turvaa naisille. Sekä raiskaajien hirttämistä.



Ja itämaisena pisteenä iin päälle vielä sitäkin, että naiset pukeutuisivat varmuuden vuoksi oikein peittävästi ja epäseksikkäästi.

Mitä hindulaisuus sitten ihan oikeasti opettaa seksuaalisesta väkivallasta ja sen ennaltaehkäisystä?

Ensinnäkin se opettaa, että väkivalta on väärin, ja että ihmisen pitää olla himojensa hallitsija eikä toisinpäin eli niitten orja. Itsekäs himo saada jotakin vaikka muita sattuisi on kaiken pahan alku ja juuri - uskontomme idean voisi kiteyttää sanoihin "miten päästä eroon itsekkäästä himosta". Raiskaus on toisin sanoen hindulaisuuden mukaan niin väärin kuin olla ja voi, eivätkä raiskaajat millään muotoa puolustettavissa.

Miehekäs mies on sellainen kuin Shiva. Kykenisi mihin vaan, mutta ei kuitenkaan tee mitään, mistä ei ole hengellistä hyötyä ja apua maailmankaikkeudelle.

Seksuaalinen vetovoima on silti luonnonlaki, joka kannattaa ottaa vakavasti. Jos nainen ja mies (heteroita) viettävät aikaa yhdessä kahden kesken, varsinkin jos tätä tapahtuu säännöllisesti ja asianosaiset ovat sopivassa iässä, on suorastaan epätodennäköistä, etteivät he ihastu, rakastu tai ainakin ala himoita toisiaan - tai sitten sama puoliksi, eli nämä tunteet heräävät vain toisessa osapuolessa. Vaikkei mitään fyysistä koskaan tapahtuisikaan, voi siltikin käydä niin että jotakuta sattuu sisältä. Tulee sydänsuruja. Pahimmillaan ne saavat ihmisen ottamaan etäisyyttä hyviin asioihin vain siksi että nuo hyvät asiat tuovat mieleen ihmisen, jolta ei herunut vastarakkautta.

Itse arvelen että jos kumpikin osapuoli on täysin tyytyväinen elämäänsä, ja osaa hallita mieltään ja tunteitaan, vaara ei ole kovin suuri - mutta harva ihminen on oikeasti tyytyväinen elämäänsä ja moni jopa huijaa itseään. Siitä mielen ja tunteitten hallinnasta puhumattakaan. Hindulainen väittämä siitä että tunteet ja mieli olisivat hallittavissa eivätkä hallitsemattomia, kun vaan tekee lujasti töitä asian eteen (esim. meditoimalla säännöllisesti), on kuitenkin uppo-outo useimmille länsimaalaisten kulttuurien kasvateille....

Ja se hinduoppi vasta vastarintaa lännessä herättääkin, että pitäisi harjoittaa itsekuria ja rajoittaa omien mielihalujen täytäntöönpanoa! Mutta juuri tästähän raiskauksessa on kyse, eli palaamme jälleen perusongelmaan, itsekkääseen himoon. Jokainen raiskaaja on pohjimmiltaan ihminen, joka ei pidä rajoja tarpeellisena, ei ainakaan itselleen. Hän haluaa olla nauttija ja kingi. Hänen mielestään maapallon ja naissukukunnan tarkoitus on taata hänelle nautinto. Iljettävän suuri joukko miessukukuntaa kuvittelee asioitten olevan tuolla lailla ja palvoo omia himojaan.

Hyvää parisuhdetta etsivän naisen kannattaa kiertää kaukaa miehet, joiden itsekurin on korvannut moinen asenne... Ei tarvitse mennä seksijuttuihin asti, riittää kun tarkkailee, onko miehellä itsekuria muissa asioissa ja kuinka usein hän haluaa olla epäitsekäs ja pyyteetön.



New Delhi, jota tämän kuvan tilastot käsittelevät, on Intian vaarallisin paikka naiselle.

Entä saako nainen pukeutua paljastavasti? Niin kuin sanottu, raiskaus on aina väärin eikä naisen syy. Sahataanpa siis raiskausaihe nyt kokonaan irti seuraavista mietteistä!

Täysin riippumatta siitä ovatko kelpo kavereita tai raiskaajia, heteromiehet syttyvät herkästi tuleen nähdessään kauniin vähäpukeisen naisen - hyvässä ja pahassa. Haluammeko tällaista ihailua? Miksi haluamme tällaista ihailua? Hindulainen näkökulma pukeutumiseen ja kaikkeen muuhunkin on tiedostaa tosiasiat, ja miettiä omat valinnat vastuullisesti, tietoisena siitä millaista maailmaa on valinnoillaan luomassa. Haluammeko siis väenvängällä herättää haluja ja tehdä maailmasta entistäkin seksualisoituneemman paikan? Mitä me siitä saamme? Egonpönkitystä ja kenties materiaalista turvaa? Ihailijan, joka ihailee meitä siksi että menee aina sinne minne tienviitta jalkojen välissä osoittaa?

Tunnustan pukeutuneeni parina edelliskesänä useinkin seksikkäästi, ja istuneeni erään työjuhannuksen jälkeen miettimään, miksi teen näin. Suomalaisena ja raittiina minun ei tarvinne pelätä päällekarkausta. Helpompia ( = hyväksikäytettävään tilaan humaltuneita taikka ihan mielellään seksiseikkailuihin lähteviä) naisia riittää kyllä niille miehille, jotka ovat päättäneet saada seksiä tavalla tai toisella. Itsetutkiskelun jälkeen päättelin, että pukeutumiseni taustalla on saada oma mieheni sekaisin ja tuntemaan kukkomaista ylpeyttä siitä ettei ruumiini ole kenenkään muun kuin hänen. Sen lisäksi miesten huomion herättämisestä miellyttävällä ulkoasulla on apua duunissa, miehet ovat erittäin yhteistyöhaluisia. Johtopäätökseni oli, ettei tämä jälkimmäinen peruste pääse dharman seurasta läpi, ja että jos jatkossa pukeudun niin, pukeudun vain silloin kun varmasti olen mieheni seurassa eikä muita motiiveita kuin hänen ilahduttamisensa varmasti ole. Mutta vielä parempi olisi levittää ympärilleen harmoniaa ja sellaista iloa jonka kanssa seksuaalisuudella ei tarvitse olla mitään tekemistä. Ja antaa tämän asenteen näkyä myös pukeutumisessaan.

Seksuaalista väkivaltaa näyttäisi tapahtuvan eniten siellä, missä ilmapiiri on jatkuvasti seksualisoitunut ja ihmisillä tuhmat mielessä... ja toiseksi eniten siellä, missä ihmiset tukahduttavat seksuaalisuutensa väkisin, kunnes paine käy liian hirveäksi ja tapahtuu rikos. Tällä viittaan muun muassa katolista kirkkoa sekä joitain munkkeutta kunnioittavia hinduyhteisöjä ravistelleisiin pedofiliaskandaaleihin. Guruni Easwaran opettaa, että kaikista himoista seksinhimo lähtee meistä vihoviimeisenä, ja ani harva meistä on oikeasti luontainen munkki tai nunna, joten onnellinen avioliitto onkin hyvä päämäärä. Kun se yhdistetään itsekuriin, pyrkimykseen hallita omaa mieltä ja tunteita sekä väkivallattomuuteen, ihminen ei tasan tarkkaan syyllisty raiskaukseen.