Nuori nainen karkaa kotoa kaupunkiin tullakseen filmitähdeksi. Intia on tällaisia tarinoita surullisen täynnä. Reshma on kuitenkin päättäväisempi ja nokkelampi kuin suurin osa noista nuorista, ja hänestä tulee tähti. Hän tajuaa pelin hengen: jos haluat eteenpäin, käytä seksuaalista vetovoimaasi estoitta, käytä perääsi kuolaavia miehiä porrasaskelmina tähteyteen. Reshmasta tulee Etelä-Intian ykkösseksisymboli taiteilijanimellä Silk, mikä onkin hänen oma nimensä englanniksi.

dirty-picture-vidya-balan.gif

Dirty Picture vuodelta 2011 on aivan erinomainen filmi, joskin niin rankka ja seksuaalisesti latautunut, ettei sitä halua katsoa lastensa kanssa. Leffa sisältää viiltävää ja tarkkanäköistä yhteiskuntakritiikkiä, harvinaisen hyvää näyttelytyötä sekä dialogia, ja mukana ovat myös ne tämän päivän Bollywoodissa niin usein pois tipahtavat loisteliaat musiikki- ja tanssikohtauksetkin! Ja kerrankin päärooli on selkeästi naisen, Vidya Balan sähköistää valkokankaan, kaikki miehet ovat vain statisteja.

Glamour on hohdokasta vain pinnalta. Lyhyt salasuhde naimisissa olevan vastinnäyttelijän kanssa on Silkille henkisesti niin koetteleva, semminkin kun se tuhoaa hänestä lapsuudenuskon ja kyvyn kokea viatonta iloa, ettei hän pysty myöhemmin muodostamaan tervettä ihmissuhdetta hyvienkään miesten kanssa. Tai pystyisi varmaan jos ei alkoholisoituisi.

Eräs koskettavin asia elokuvassa oli se, miten köyhä täti-ihminen, joka alussa piti Reshmalle seuraa ja antoi tälle neuvoja, vain hiljaisesti katosi elokuvasta, ja pienet merkit antavat viitteitä ettei se katoaminen tädistä johtunut. Tilalle tuli pullojen koristama yksinäisyys hulppeassa luksuskodissa.

10943336.cms

Vidya Balan.

Paljastan juonesta näinkin paljon koska se on periaatteessa tuttu valtaosalle leffan katsojista ennestään. Perustuuhan Dirty Picture ihan oikean ihmisen, eteläintialaisen Silk Smithan, elämäntarinaan. Leffassa on jopa siloteltu totuutta. Oikea Silk joutui taloudellisista syistä jättämään koulut kesken jo kahdeksanvuotiaana. Hänet naitettiin lapsena, mutta mies ja tämän perhe kohtelivat häntä niin huonosti, että hän karkasi tätinsä luokse Chennaihin. Siellä hänestä, aika lailla Dirty Picturessa kuvaillulla tavalla, tuli tähti, jota kriitikot väsymättä panettelivat ja jonka yhteiskunta tuomitsi. Dirty Picture tuokin hyvin esiin kuinka törkeän tekopyhää moinen on, kun ylistetyt elokuvamaailman rikkaat ihmiset ovat paljon syntisempiä tapauksia. He vain piilottavat omat paheensa Silkin kaltaisten taakse.

smitha.jpg

Silk Smitha.

Oikea Silk hirttäytyi 35-vuotiaana 450 filmin jälkeen taloudellisissa vaikeuksissa ja alkoholisoituneena, epäonnistuttuaan työnkuvan vaihdoksessa. Hän olisi halunnut siirtyä älyllisempiin hommiin filmialalla. Häntä jäivät kaipaamaan miljoonat katsojat, jotka usein tulivat leffateatteriin vain nähdäkseen Silkin tanssinumeron, muulla leffalla ei ollut väliä.

Suomalaisena näen Silkin tarinassa jotain samaa kuin Kikassa. Lahjakas, upealla lauluäänellä varustettu Kikka pääsi pinnalle laulamalla harvinaisen hyviä tuhmia lauluja - tarttuvia, nokkelia, hyvällä maulla ja naisen näkökulmasta kirjoitettuja. Kun hän kuitenkin olisi halunnut laulaa muutakin, hän ei onnistunut, hänessä oli jo tuhman tytön leima, hänen ympärilleen oli lyöty raamit. Kikka ei tehnyt itsemurhaa, mutta nuorena hänkin kuoli, terveysongelmiin, joihin aiemmalla päihteidenkäytöllä ja uramasennuksella oli vaikutusta.

Kikka_M%C3%A4+haluun+viihdytt%C3%A4%C3%A

Kikka.

Uskovaisena näen kaikissa tällaisissa surullisissa tähtitarinoissa sen, miten tyhjää on elämä huipullakin ilman Jumalaa. Ne ovat myös terveellinen muistutus kaikenlaista ylimielisyyttä vastaan. Minusta ei olisi Silkiksi eikä Kikaksi, ja näkisin omat tyttäreni mieluummin vaikkapa kirjastotäteinä kuin uusina Silkkeinä tai Kikkoina. Silti rakastan Kikan musiikkia, ja piristyn Silkin kaltaisten intialaisten tähtien tanssinumeroista ja ihailen heidän taitojaan. Kysyntä synnyttää tällaiset tähdet, näin ollen, minäkin olen heitä osaltani luomassa.

Siksi vähintä mitä voin on toivoa ja rukoilla heille pelkkää hyvää.