Ke 6.8. rv 34+0

Masunympärykseni on 122 cm pulleimmalta kohdalta. Painoa on yli 87 kiloa. Silti ystävät ja sukulaiset sanovat että kasvoni ja raajani ovat hoikistuneet näkyvästi tämän raskauden aikana. Ylimääräinen on siis masussa ja rinnoissa, ja tietysti lantiokin on leventynyt. Jos nyt kuitenkin ihan pelkällä synnyttämällä takaisin alle 80 kiloon päästäisiin...

Täsmämainostavat minulle newbie-vaatteitten kirpputoria, vaikkeivät edes lahjaksi saamani mahdu kätevästi minnekään, niin paljon niitä on.

Olen opiskellut, kuka on Mielikki. Ja sitä suuremmalla syyllä haluaisin antaa tuon väkivahvan nimen lapseni toiseksi nimeksi. Sukulaiseni, Anandikin mukaanlukien, kuitenkin vastustavat, ja nyt Dharmapatikin on liittynyt samaan kuoroon: hänen uudet työkaverinsakin ovat sitä mieltä että Mielikki on lehmän nimi ja lasta kiusattaisiin koulussa ammumalla että möööööö. Vaikka tosiasiassa Mielikki on ihan kalenterinimi, ja lehmillä muinaissuomalainen nimistö säilyi yli pakkokristillistämisen vuosisatojen!

Siteeraan Wikipediaa:

Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästysuskomusten mukaisesti metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi ja imartelevasti Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikkiä pidettiin metsän "taloustöiden" eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen hoitajana. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikin uskottiin myös lepyttävän miestään Tapiota, jos tämä tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.

Harvoin ihmisille näyttäytyessääm Mielikki usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä kuusikossa kulkee höperö vanhus, joka laskee mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa.

Mielikki on taitava parantaja. Hän hoitaa ansoihin jääneet käpälät ja tassut, pesästä pudonneet linnunpoikaset ja metsokukkojen taisteluhaavat. Metsän parantavat kasvit hän kerää huolellisesti talteen, ja niinpä hänellä on sopivia rohtoja myös ihmisten vaivoihin, jos joku vain keksii käydä pyytämässä. Mielikin käyttämiä kasveja ovat muun muassa kanerva ja kataja.

Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä. Pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan kannattaa lausua metsään mennessään: "Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni."

Mielikin nimi juontuu onnea ja kohtaloa merkinneestä mielu-sanasta.


Pe 8.8. rv 34+2

Kaksipäiväisellä työmatkallani olen miettinyt, miten paljon helpompaa onkaan matkustaa yhtään mihinkään vielä nyt, kun vauva on kätevästi paketoituna masussani, kuin mitä se tulee olemaan moneen vuoteen tästä eteenpäin. Miettinyt ajan armotonta kulkua ja sitä että olen jo elämäni puolivälissä ja vanhus kun tämä vauva on minun ikäiseni, ja jo kyvytön saamaan lapsia kun hän on kaksosteni ikäinen.

Mutta eivät nämä surunsävyisiä mietteitä ole. Pohdiskelevia ja hyväksyviä :-)


La 9.8. rv 34+3

Nyt on ensimmäinen syyskuuvauvaryhmämme vauva syntynyt. Suloinen tyttö, jonka kuva herkisti. Tämä oli tosin tiedossa jo etukäteen, sillä äidillensä oli sanottu että jonkin ison ongelmavaaran takia hänen vauvansa keisarinleikattaisiin ulos jo torstaina.

Tämän lisäksi kaikki ryhmän kolme kaksosodottajaa ovat nyt siinä pisteessä että vauvat voivat syntyä milloin vaan, tai kenties ovat jo syntyneetkin. Yhdelle tehdään keisarinleikkaus tiistaina, hän on saamassa pojat, ja kaksi tyttökaksosten odottajaa joutui työmatkani aikana sairaalaan kun meinasivat jo alkaa syntymään - ihan niin kuin minä aikoinani. Huimaavaa kontrastia kun itse vielä pyöräilen päivittäin ja yritän saada duunit tehdyksi isojen lasten koulunalkamiskiireistä huolimatta... Toinen sairaalaan joutunut tuplatyttöjen odottaja huusi isoilla kirjaimilla että VOI V****... siihen minä, joka yleensä inhoan kiroilua (kestokinastelunaiheeni Dharmiksen kanssa, hän kun kiroilee mielellään kaikilla kielillä eikä ollenkaan ymmärrä että miten niin se on mielestäni huono asia ja riitasointu hänen uskovaisessa luonteessaan), totesin että onpas kerrankin tilanne johon tuo veelläalkava sana sopii! ;-) Olihan vitutuksen aihe nimenomaan se että hänen oma veelläalkavansa oli lähtenyt aukeamaan liian aikaisin...


Su 10.8. rv 34+4 

Isojen lasteni koulu alkaakin jo huomenna. Olin koko kesän muistellut että 12.8. mutta muistin väärin! Tämän päivän haaste on että Shantin viimevuotinen koulureppu on paitsi hiukan rikki (ja yksitaskuisuutensa johdosta epäkäytännöllinen) myöskin jostain syystä ihan sulaneessa suklaassa. Olen katsellut hänelle Vahinkopalvelusta merkkireppua parillakympillä mutta halusin hänen sovittavan sitä ennen ostoa, ja hän on ollut isällään ja isovanhemmillaan eikä ole oikein tullut tilaisuutta. sitten vika tilaisuus - ja Vahinkopalvelu on kiinni. No, emmeköhän ehdi sinne huomenna, tuskinpa ekana koulupäivänä tulee niin paljon tavaraa reppuun ettei hän voisi päivästä selvitä jonkinlaisella varalaukulla.

Olen kehittämässä stressiä Lootuksen toisesta nimestä. Mikään ei tunnu yhtä väkevältä ja merkitykseltä vaihtoehdolta kuin Mielikki. Eräät ehdokkaat, esim. A:lla alkavat, karsiutuvat siksi etten halua lapselleni tiettyjä nimikirjaimia. Anandi on ruvennut lobbaamaan Päivötär-nimen puolesta. Se olisi kyllä yhtä väkevä kuin Mielikki ja sopisi hyvin jo valitun aurinkoisen kutsumanimen tyyliin, mutta -tär -päätteiset nimet kalskahtavat korvissani jotenkin hankalilta.


Ma 11.8. rv 34+5

Meillä on upouusi lähikauppa, suuri Siwa vastakkaisessa suunnassa kuin juna-asema, mutta selkeästi lähempänä kuin se asema. Tästäkin syystä siis kiva että sinne suuntaan rakennetaan koko ajan uusia koteja!

Ilmeisesti Siwan paikalla oli aiemmin mehiläisten onnela, koska ärhäkät mehiläiset pörräsivät kaupan oven edessä niin sankoin joukoin. Yksi niistä pisti minua eilen kauppaan tutustumisen yhteydessä. Tunkeutui kaula-aukosta sisään, hätääntyi hihassani ja teki kamikazeiskun työntämällä piikkinsä olkavarteeni, miltei kainaloon. Sattuihan tuo, mutta äitini suvun perinteinen raasta-raakaa-perunaa-ja-sido-pistospaikkaan-kiinni -kikka toimi, pari tuntia sitä käsittelyä riitti ja punoitus katosi. Koko käsivarsi oli kyllä kipeä monta tuntia, muttei niin kipeä, ettenkö olisi pärjännyt ilman kipulääkettä.

No. Episodi esti minua kuitenkin lähtemästä uimaan lapsineni, sillä luin, että jos on raskaana ja mehiläinen pistää, pitäisi lähteä lääkäriin. Minulla meni varmaan tunti puhelimessa jonotellessa ennen kuin kukaan ehti vastata, ja lopulta sain armahdukseni: en joudu lähtemään näin pienen asian takia ruuhkaiseen sunnuntaipäivystykseen toiselle puolelle kaupunkia. Apteekkiin kannustivat kuitenkin menemään, ja kun sellainen sattui olemaan auki sunnuntaisinkin temppelimme lähellä, suuntasin sinne ja sieltä temppeliin mukanani kyypakkaus. En kyllä kajonnut sen sisältöön siitäkään huolimatta että apteekin työntekijä tarkisti kyseisen kyypakkauksen soveltuvan raskauden aikana jos raskaus on edennyt yli ekan kolmanneksen ja jos raskauden aikana ei syödä kuin yhden kyypakkauksen sisältö. Mehiläisenpisto kun parani ilman lääkitystäkin. Onpahan meilläkin nyt sitten kyypakkaus. Minä näköjään lukeudun niihin jotka eivät kovin paljon huomista murehdi kun ei ole aiemmin tullut mieleen ostaa varmuuden vuoksi sellaista lääkekaappiin...

Dharmapati kaarsi pyörällään temppelin keittiöstä uimarannalle kaksosia vahtimaan. Me neljä tapasimme toisemme jälleen temppelissä, missä ilta taas vierähtikin mm. kaikkien kysellessä minulta raskauskuulumisia. Temppeliin menon hengellinen puoli on ollut minulta jo viikkoja jotenkin tavoittamattomissa, kun en jaksa kauheasti osallistua tanssiriehuntaan musiikkiosuuden aikana, ja hengellisen luennon aikana selkäni kipeytyy hyvin nopeasti, jolloin voin joko lähteä jaloittelemaan tai käydä pitkäkseni, ja jos käyn pitkäkseni, nukahdan, joten mieluummin jaloittelen vaivihkaa takavasemmalle. Jäljelle jääkin virallisesta ohjelmasta sitten vain ruokailu, johon toki osallistun kahden edestä!

Stressaa, saanko kaikki työt sittenkään tehdyksi perjantaihin eli äitiyslomaan mennessä. Kirjoittamista olisi työmatkan jäljiltä vielä yhden artikkelin verran ja kahden artikkelin viimeistelyn verran, lisäksi valokuvamateriaalin läpikäyntiä ja tavallista monimutkaisempaa laskutusrulianssia...  Tämäkin päivä tulee menemään ensin koululla ja sitten kaksosten serkkujen ja heidän äitinsä seurassa.


Ti 12.8. rv 34+6

Taas uutisissa on muistutettu siitä kestomielipahastani että sikarikkaat porvaripäättäjät haluavat leikata lapsilisiä, mutta ilmeisesti muutokset astuvat voimaan vasta 2016. Niinpä minä voin kai ilokseni odottaa että syyskuun lapsilisäni tulee olemaan jo hulppeat 366,23 euroa. Kiitos, Kela! Tai no, ehkäpä Kela maksaakin pikkutarkkaan tyyliinsä syyskuun lapsilisän takautuvasti lokakuussa ja vain niiltä päiviltä joina Lootus on ulkona masustani. Tai sitten se alkaa vasta ensimmäisestä kokonaisesta kuusta, jona vauva on eri puolella mahanahkaa kuin nyt. Tämäkin nyt kuitenkin muistuttaa minua siitä miten lähellä vauvani syntymä jo on.

Eilinen metsäretkikin muistutti siitä. Menimme lasteni serkkujen ja heidän äitinsä kanssa ötökkäretkelle. Ötökät olivat helteen takia piilossa muurahaisia, hyttysiä, ampiaisia ja mehiläisiä lukuunottamatta, mutta lapsilla oli silti hauskaa. Minä sen sijaan läähätin Keskuspuiston metsäpolkuja pitkin vaappuessani, jalat kiukuttelivat hirmuiseksi kasvaneen elopainon alla ja jos löysin hetkeksi istumapaikan, kiukutella alkoikin selkä. Kälyn ja pikkuveljen kotiin palattuani nukahdin heidän sohvalleen. Palasimme kotiin liian myöhään, sänkyyn kyllä päästiin ajoissa lasten kouluherätystä ajatellen mutta en ehtinyt vaihtaa montakaan sanaa Dharmiksen kanssa.

Koulukin tosiaan alkoi, kaksoset aloittivat eilen neljännen luokan ja saatoin heidät kouluun. Itku nousi kurkkuun kun näin vilaukselta pikkuisia ekaluokkalaisia valtavine reppuineen ja kukkineen (lasteni koulussa on traditiona että uudet ekaluokkalaiset tuovat ekana koulupäivänään opelle kukkakimpun tullessaan). Eka päivä kesti vain pari tuntia ja käytin ne tehokkaasti kirjoittamalla fiktiota ja lukemalla romaania. Se kostautuu, nyt pitäisi totisesti jo keskittyä vikoihin duuneihin, viime viikon työmatkojen pakettiin kirjoittamiseen. Mieleni on kuitenkin vauvassa eikä työasioissa enää ensinkään. Korkea aika siirtyä äitiyslomalle! Viisasta siis että Kelan mielestä äitiysloman kuuluu alkaa päivänä 35+0, siis huomenna sen kuuluisi jo alkaa. Joskin virallista laskettua ei saa muuttaa jos ultrissa havaittu muutos on vain pari päivää joten perjantaihin täytyy tyytyä.