http://www.youtube.com/watch?v=r5berql0JgQ

Aah, tämä laulu kiteyttää niin hyvin tuntemukseni :-) (Mutta miksi suomalaiset mainokset kiusaavat minua jo jopa hindihittejä Youtubesta luukuttaessani...)

Tänään on Shani Jayanti, Saturnuksen päivä. Saturnus eli Shani on hindulaisessa mytologiassa kovan onnen jumala, postimies, joka tuo perille sellaisen karman, jota emme haluaisi saada, jonka haluaisimme unohtaa - ja yleensä olemmekin unohtaneet, sillä edellisessä elämässä ansaittu kauhukarmahan näyttää perille saapuessaan usein yllättävältä ja epäreilulta ja poskettoman suurinumeroiselta laskulta! Harras hindu ymmärtää kuitenkin, että mikään ei ole epäreilua, että karman laki antaa meille juuri sen mitä ansaitsemme ja Krishna juuri sen verran kuin tarvitsemme. Toimimalla fiksummin, rakastavammin ja epäitsekkäämmin nyt, saamme tulevaisuudessa miellyttävämpää postia!

Shania palvovat ne, jotka kokevat olevansa huono-onnisia eli että kaikki mihin he ryhtyvät menee elämässä pieleen. Erityisen uskollisesti Shania palvovat ne, joilla on "huono horoskooppi". Shanin eläinmaskottina (onkohan Disney varastanut idean pakollisista eläinmaskoteista hindulaisesta mytologiasta!) on lintu, koska sanotaan, että Saturnus vie onnen mennessään niin kuin linnut jotka varastavat ruokaa. Seuraavan kerran kun ahnas lokki lentää kohdalle, suokaapa siis ajatus Shanille! Ja nyt kun Disney mainittiin niin taidanpa seuraavan kerran myös kovaonnisen Aku Ankan nähdessäni suoda ajatuksen Shanille.

Shani the Troublemaker ei ole missään nimessä mikään ilkeä tyyppi joka viskelee ihmisiä summamutikassa pahan tuurin nuolilla! Hän on vain se heppu, jonka työksi on osunut kantaa epämieluisa lykky perille. Vähänkös mälsä duuni, no, rankkaa lienee pyöveleilläkin... Ihan itse ansaittua kurjaa karmaahan se Shani siis perille tuo. Shanin palvojat kuitenkin vakuuttavat, että kun hänen kanssaan kaverustuu, Shani näkee kovastikin vaivaa, pysäyttää lastinsa ja armahtaa. Hän toivoo kaikille hyvää ja erityisesti hän toivoo että hankaluudet, joiden kuskiksi hän on joutunut, saisivat ihmisten ajatukset kääntymään Shivaan / Vishnuun ja omaan hengelliseen kasvuun.

(Selvennykseksi kerrattakoon, että hindulaisuudessakin on olemassa Jumala isolla Jiillä, ja usemmat niistä tuhansista muista ovat pikku- eli puolijumalia ja jumalan (pienellä jiillä) osa on heille virka, työpaikka. Pikkujumalten on synnyttävä uudestaan ja jotkut meistä nyt maata tallovista ihmisistä saattavat syntyä tulevaisuudessa heidän vapauttamilleen paikoille samoihin hommiin. Pikkujumalia palvovat ne, jotka haluavat itselleen jotakin, tai välttyä joltakin. Ylintä Jumalaa palvovat puolestaan ne, jotka haluavat päästä irti itsekkäistä maallisista riippuvuuksista ja rakastaa ja palvella Häntä.)

Terkut hyväntahtoiselle Shanille, mutta meitä ei nähdä hänen temppeleissään tänäänkään. Menemme hinduhäihin ja sitä ennen kirjastoon. Kirjastoon pääseminen on tosin aika haasteellista koska äimistyksekseni edes pääkirjasto ei ole kesälauantaisin auki... Keskustan ja Itäkeskuksen kirjalinnoituksiin sentään huolitaan tänään kävijöitä jos oikeina tunteina sisään osuu.

Olemme ottaneet kaupungin haltuun pyöräilemällä parina päivänä ihan mahdottomasti. Helsingin keskusta on tullut niin lähelle, sinnehän polkaisee tuosta vaan alle puolessa tunnissa. Ja äkkiä minusta tuntuu etten halua muuttaa yhtään minnekään vaan pysyä täällä, ylivoimaisesti parhaassa paikassa, puitten ja metsäpolkujen keskellä rauhallisella asuinalueella kivojen naapureitten kanssa, parhaitten pyöräreittien varrella ja niin lähellä menoa ja meininkiä kuin vain voi olla ilman että joutuu kärsimään ulkona kännäävien raukkojen möykästä ja löyhkästä. Kuinkahan monta vuotta tässä tynnyrikämpässä voisi vielä notkua ennen kuin lasteni pitenevät raajat kerta kaikkiaan kasvaa rysäyttävät ikkunoista ulos?

Shani-deva vielä kerran.