Kyllä huomaa että olemme 30-40 -vuotiaita eurooppalaisia. Sosiaalisiin ympyröihimme on taas syntynyt pari vauvaa lisää. Omistan tämän kirjoituksen heille ja vauvakuumeileville ystävättärilleni :-)

jalleensyntyma%20%E2%80%93%20Kopio-norma

Mitä tapahtuu niille, jotka kulkevat hengellistä polkua mutta eivät pääse perille ennen kuin jo kuolla kupsahtavat? Näin kysyy huolestunut Arjuna Krishnalta Bhagavad Gitassa. Entä jos ne henkisen tien kulkijat, jotka ovat ensin luopuneet hauskoista mutta haitallisista tavoistaan ja vaihtaneet ne hengelliseen elämäntapaan, myöhemmin luovuttavat hengellisyytensä kanssa? Eivätkö he menetäkin kaiken - ensin monta "hauskaa" vuotta elämästään ja sitten luovuttajina kuitenkin myös Ylimmän päämäärän?

Ei hätää eikä huolen häivää, vastaa Krishna. Nämä sielut jatkavat hengellisyytensä kanssa siitä mihin jäivät. Sillä kerran hengellistä elämää maistanut tietää jo sisimmässään mitä on autuus eikä voi löytää sitä rauhaa enää muualta. Hän tuntee uudessa elämässään luontaista viehätystä hengellistä kohtaan. Olemalla aidosti hengellinen ei voi menettää mitään, vaan kaikki tallettuu ikuiselle pankkitilille. Sitä paitsi hyvän tekeminen ja pahan karttaminen poikii automaattisesti hyvää.

Aiemmin jo hengelliseksi ryhtynyt sielu saa kuoltuaan ensin levähtää taivaassa ja sitten syntyä uudelleen kotiin, jossa ollaan vauraita ja puhdassydämisiä, niin että hänellä on maalliset puitteet tarttua hengelliseen elämään uudelleen.

Tai sitten hän saa syntyä harvinaiseen perheeseen, jonka jäsenet ovat omistautuneet Jumalalle, meditoinnille ja hengellisyydelle ylipäätään.

Jostain syystä aina kun luen Bhagavad Gitan säkeet 6.37-45, alan kuvitella, että kaikkien läpeensä hengellisten henkilöitten yläpuolella leijuu suoranainen pilvi sieluja, jotka odottavat harvinaista pääsylippua heidänkaltaistensa lapseksi.

Jos nainen ja mies haluavat hengellisistä asioista kiinnostuneen sielun lapsekseen, he voivat kokeilla erinäisiä kikkoja. Lapsen alulle paneminen tulee suorittaa harmonisissa tunnelmissa ja panijoitten tulee toistaa ennen aktia ahkerasti mantraansa tuosta mantrasta pitävien sielujen houkuttelemiseksi. Nainen voi maalata alastomaan ruumiiseensa uskonnollisia merkkejä - niistä tykkäävät sielut houkuttuvat niistä ja tahtovat sisään, kun taas niitä pelkäävät sielut kavahtavat pois.

Jos nainen ja mies yhtyvät silkasta himosta, kummituspoloisille armollinen Shiva saattaapi ystävällisesti sijoittaa levottoman aavesielun naisen kohtuun.

Rauhallisten ja ylevien sielujen sekä levottomina aaveina vaeltaneitten väliin mahtuvat tietysti kaikki tavalliset pulliaiset. Normaali vauvaa rakkaudella yrittävä pariskunta vetää puoleensa itsensä näköisen sielun, jolla on yleensä myös karmisia kalavelkoja, yhdistäviä siteitä vanhempiin jo edellisistä elämistä. Gunillakin on osuutta asiaan. Pääasiassa harmonian tilassa elävät vanhemmat saavat sattvisia lapsia, ja ne, jotka ovat kovia menemään, vetävät puoleensa yhtä aktiivisia ja vilkkaita rajas-lapsia, kun taas paikoilleen jämähtäneille tamas-ihmisille on luonnollista saada sielu joka niinikään viihtyy tamasissa.

Jos hindulaisten kirjoitusten vauvantekojutut eivät jo riitä niin kerron vielä yhden intialaisen kansanuskomuksen:
jos mies haluaa sisimmässään enemmän kuin nainen, syntyy poika. Jos nainen haluaa sisimmässään enemmän kuin mies, syntyy tyttö. Sitä kansanuskomus ei paljasta, puhutaanko tässä halusta saada seksiä vaiko halusta saada vauva. Ehkäpä mikä tahansa himo lasketaan? Tyttö-poika -kaksospareja saanevat sitten vain tasahalukkaat pariskunnat? ;-)

Tämä kansanuskomus ei kyllä kolahda minuun, koska jo nyt olisi kumma jos tällaiset asiat vaikuttaisivat enemmän kuin karma ja kohtalo: kenen kuuluu saada lapsi ja minkäsukupuoliseksi sielun on synnyttävä. Tai sitten karma määrää senkin, millä mielellä lapsentekijät ovat toisiinsa kajotessaan. En silti voi olla muistamatta, että jotkut uskovat näin, kun joka elämänalueella määrätietoiset, vauvakuumeiset ystävättäreni pyöräyttävät tyttäriä. Itsekin tahdointahdointahdoin vauvan ja silloinen mies sanoi "no okei" - ja tuli kerralla kaksi tytärtä.

Vanhemmaksi pyrkiminen on hindulaisuudessa osa perheen dharmaa; liittämällä sukuun uuden sukupolven vauvan vanhemmat maksavat velkaa esivanhemmilleen siitä huolenpidosta ja kaikesta avusta, mitä ovat heiltä saaneet. Hinduna olenkin joskus kovin suruissani lapsenlapsettomien mutta toiveikkaitten kuusikymppisten puolesta: kuinka vanhoiksi ja raihnaisiksi he ehtivät vielä tulla ennen kuin omat lapset alkavat lisääntyä.

Tästä velasta voi pyristellä irti omistamalla elämänsä omalle hengelliselle kasvulle ja kaikkien elävien olentojen palvelemiselle, mutta pyhimyskertomukset tietävät monia tapauksia joissa naimisiin haluamattomat ovat kuitenkin päätyneet naimisiin ja erinomaisiksi puolisoiksi, koska guru käski.

Aivan ensisijaista on hindulaisesta näkövinkkelistä kasvattaa lapsi uskontoon sisään. Ottaa hänet mukaan uskonnollisiin tapahtumiin, teksteihin ja pohdintoihin, kasvattaa hänen tajuaan oikeasta ja väärästä ja huomata, miten omakin uskonnollisuus syvenee kun sen jakaa lapsensa kanssa.