Toisin kuin miehen seksiaddiktio, naisen seksiaddiktio ei oikeastaan ole kovin fyysinen juttu. Pikemminkin kuin elimellinen mielihyväaddiktio se on addiktio miesten palvovaa mielenkiintoa ja siihen liittyviä kohteliaisuuksia ja etuja kohtaan. Se on addiktio sitä egon hyväilyä ja hetkellistä valtaa kohtaan, jota seksisuhde miehen kanssa tuo - addiktio siksi, että nainen lähtee niihin mukaan yhä uudelleen siltikin vaikka älyllisesti tiedostaisi, ettei kannattaisi.

Tällä hetkellä niin moni nainen kaveripiirissäni on epäonnisten, kuluttavien, masentavien miessuhteitten kierteessä, että minusta tuntuu välillä kuin olisin antiikin Kreikan Kassandra. Näen mitä kamalaa on tulossa, mutta sanojani ei uskota. En tarkoita että minussa itsessäni olisi jotain erityistä näkijänlahjaa: kuka tahansa joka ottaa minkä hyvänsä uskonnon opit vakavasti pystyy ennustamaan saman kuin minä. Että tuhon tielle itse astutte kun lähdette leikkiin.

Ja tämä on vähän niin kuin alkoholi. Jos homma ei mene täysin överiksi, asianosainen ei itse halua uskoa, että hänellä on ongelma. Seksin ollessa kyseessä överiksi ja tukiryhmään ohjaamisen arvoiseksi addiktioksi kutsutaan vain sitä kun ihminen on irtosuhdekierteessä eikä kykene olemaan uskollinen kumppanilleen.

Iso osa Suomen sinkkunaisista on puolimatkassa. Tuntemattomien sänkyihin he eivät lähde, mutta FB-tuttavuus, vähäinen lirkuttelu ja vaivannäkö riittää siihen että nainen lähtee suhteeseen, jolla ei ole tulevaisuutta. Lähtee vaikka aina vakuuttaa kaikille, että oikeasti hän haluaisi vain turvallisen ja vakaan parisuhteen täynnä rakkautta.

Ja Kassandra sen kun toistelee että virheitä tekevät kaikki eikä emämokankaan takia kannata itseinhoon vaipua, mutta virheistä pitää oppia, ettei toista samoja uudestaan.



Toivon rintani kipeäksi, että jos eivät ystävättäret niin ainakin omat tyttäreni uskovat.