Aloitimme matkamme sunnuntaina 21.7. raahaamalla kaksi isoa matkalaukkua (josta toinen sisälsi teltan), neljä reppua ja neljä makuupussia Sija Symphonylle. Laivan lähtö ja saaristomaisemat olivat miehelleni elämys.

risteilylla-normal.jpg

Auttamattomasti tunsimme kuitenkin, maisemakannelta laivan uumeniin laskeuduttuamme, olevamme pudokkaita UFO:sta kaiken sen alkoholin ja uhkapelaamisen keskellä. Dharmapati piiloutui Play Station -luolaan pelaamaan yksin- tai kaksinpelejä tuntemattomien poikalasten kanssa. Omat tyttäret viihtyivät kyllä hyvin pallomeressä, tax free -karkkiostoksilla ja laivan diskossa. Minä ja he nukuttiin hyvin halvimmassa mahdollisessa perhehytissä laivan alimmassa kerroksessa, mutta Dharmapatia melkein hytin seinän takana hurisseet laivan moottorit häiritsivät.

Aamupäivällä 22.7. raahasimme kaksi hepulissa pelleilevää lasta, kaksi isoa matkalaukkua, neljä reppua ja neljä makuupussia metrolla ja kahdella junalla Södertäljen kuntayhtymään kuuluvaan Järnaan. Siellä varmistimme, ettei mitään julkisen liikenteen kulkuyhteyttä 9 km päähän perille Almviks Gårdiin ole olemassakaan. Hyppäsimme taksiin.

Bankkort maskin fungerar inte, selvisi perillä Almvikissä; datayhteys periferiassa oli liian heikko! Taksikuski, joka osasi sujuvasti suomea koska sattui olemaan ruotsinsuomalainen, kuljetti minut takaisin Järnan kylälle ja pankkiautomaatille. Sekään ei antanut minulle rahaa. Onneksi toinenkin suomalainen nainen oli matkalla Järnasta Almviks Gårdiin. Hän tuli kyytiin ja maksoi minunkin laskuni.

Niin olimme täten saapuneet määränpäähämme, 9 km päähän kaupoista sun muusta sivistyksestä vailla lantin lanttia Ruotsin rahaa...

Camping-kyltti osoitti paikkamme. Telttamme nousi tällä kertaa pystyyn puolet vikkelämmin kuin kotipihalla harjoitellessa - siis noin puolessatoista tunnissa ;-) Seuraavan kahden vuorokauden aikana se oli vähän väliä ihan lysyssä, niin kova tuuli Almvikissä kävi. Mieheni taisteli kuitenkin urheasti Vayudevaa (tuulenjumalaa) vastaan junttaamalla teltan narut metallipiikeillä yhä uudelleen yhä syvemmälle maahan.

Almvik%20004-normal.jpg

Loput lomamuistot eivät sitten ole aikajärjestyksessä vaan sekavaa tajunnanvirtaa. Mitäs läksin tähän aakkosleikkiin! 

Dinabandhu Das (kuvassa mikin takana) oli kaikessa huumorintajuisuudessaan suosikkiluennoitsijamme. Myös hänen vetämänsä kirtanat eli vauhdikkaat hindulaiset virrenlaulusessiot uhkuivat ja tihkuivat sellaista antaumusta että vesi tuli silmiin.

Almvik%20019-normal.jpg

Dharmapati kuunteli Dinabandhun ja lukuisten muitten henkisten opettajien filosofisia luentoja päivät pitkät, kun taas minä osallistuin festivaaliohjelmaan vain harvoin ja katkonaisesti. Sitä nimittäin luulisi että sujuvasti englantia pälättävät kahdeksanvuotiaat neidot pärjäisivät kyllä jo missä vaan. Nooh, festarien mainostama lasten ohjelma osoittautuikin umpiruotsinkieliseksi, sillä omien ipanoitteni lisäksi paikalle oli tullut vain yksi ruotsin kieltä taitamaton lapsi! Niinpä minun tyttöni osallistuivat lasten ohjelmaan lähinnä silloin kun tekeminen ei vaatinut kielitaitoa (niin kuin musisointityöpajaan). Muutoin he olivat kimpussani eli minä vietin heidän kanssaan aktiivimaaseutulomaa lehmiä halien, uiskennellen ja mustikoita poimien. Onneksi Almvik Gårdista löytyi ideologisista syistä sinne muuttanut ja nelilapsiseksi kasvanut suomalaisperhe - lähinnä tuon perheen tytärten ansiosta kaksoseni jättivät minut välillä rauhaan niin että saatoin keskittyä aikuisten ohjelmaan! Iltaisin nautimme kirtanoista eli yhteislauluista Krishnalle perinnesoittimilla ja isolla joukolla. Tanssiakin saimme kylliksemme, oikein ekstaattisesti.

Eläinkuntaa Almvikissa oli hyönteisten ja hämähäkkien sukukuntia lukuunottamatta yllättävän vähän; luullakseni kasvissyöjäyhteisö ei halua pitää lihaa syöviä kotieläimiä.

Almvik%20045-normal.jpg

Lehmiä kuitenkin piisasi. Ja voi ihmettä - me opimme lypsämään niitä! Almvik Gårdissa palvotaan lehmiä, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki hoitavat ja hemmottelevat niitä, ne lypsetään käsin, eikä sairaita tai lypsämättömiä yksilöitä totisesti teurasteta. Eipä ihme, että lehmät suhtautuvatkin vastalahjaksi ihmisiin kuin halinallet. :-) Lapset oppivat saamaan utareista maitoa nopeammin kuin minä. Nopeiksi ja tehokkaiksi lypsäjiksi emme kuitenkaan vielä oppineet. Siihen vaadittaisiin kahden viikon ahkerat harjoitukset, kertoi navetalla työskentelevä teinipoika.

lypsyll%20%281%29-normal.jpg

lypsyll%20%282%29-normal.jpg

lypsyll%20%283%29-normal.jpg

lypsyll%20%284%29-normal.jpg

Fotografera inte barn, ilmoitettiin leirintäalueen säännöissä. Tämän vuoksi festariviikon kuvasaalis jäi turhan laihaksi. Almvik Gård nimittäin aivan vilisee lapsia, ipanoita kiipeili, juoksi ja möykkäsi kaikkialla ja kaikissa tapahtumissa. Ota siinä sitten tunnelmakuvia! Aikuisia sai toki kuvata vapaasti.

Almvik%20041-normal.jpg

Mutta hetkonen! Miksi aakkosjärjestystä seurataan aina aasta ööhön? Sukunimeni alkoi lapsuudessani W:llä ja arvatkaa vaan harmittiko minua olla aina viimeinen, paitsi silloin, kun luokallani oli eräs Yletyinen! Nyt kyllä pompataan ööhön ja tullaan sieltä takaisinpäin!

Öisin kävin uimassa. Ensimmäinen temppelin kahdesta aamujumalanpalveluksesta alkoi nimittäin säännönmukaisesti aina kello 4.30 ja sinne tulevien oletettiin peseytyneen ennen temppeliin astumistaan. Koska koko festarialueella oli vain viisi suihkua, joista kaksi sukupuolisidonnaisia, kiersin jonot hyödyntämällä kykyäni uida kylmässä vedessä. Pulahdin siis neljän aikoihin aamuisin lumoavaan Ogan-järveen! Itse asiassa vain yhtenä aamuna oli niin kylmä, että minun piti hokea aaltojen alle päästäkseni itsepsyykkauksena Bhagavad Gitaa: Krishna rakastuu niihin palvojiinsa jotka käyttäytyvät samoin kuumassa ja kylmässä...

Ai että oliko pakko herätä niin aikaisin? Ei ollenkaan. Dharmapatikin viitsi kokeilla ekaan aamujumalanpalvelukseen osallistumista vain kerran ennen kuin luovutti. Mutta minä rrrakastan herätä ennen kuutta ja kun kerrankin samoilin samanhenkisessä seurassa niin minähän tartuin tilaisuuteen! Aamuhartauden, johon sisältyi myös Tulasi-puun palvontaa ja hoitoa, jälkeen oli vuorossa mantrantoistelua rukoushelmillä, mikä olikin mystistä touhua kun iso joukko ihmisiä toistelee yhtä aikaa samaa mantraa ääneen omaan tahtiinsa temppelin rauhassa. Kuuden paikkeilla siirryin yleensä takaisin makuupussiini herätäkseni uudelleen myöhemmin yhtä aikaa lasten kanssa. Dharmapati puolestaan heräsi minun palatessani nukkumaan ja hän edusti perhettämme toisessa joka-aamuisessa jumalanpalveluksessa, joka käynnistyi ponnekkaalla simpukkatorven puhalluksella klo 7.30.

Älä kajoa puolisoosi. Dharmapati ilmoittikin minulle jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, ettei perillä sitten pussailla, että hän haluaa kunnioittaa Almvik Gårdin luostarihenkeä. Alueella on paljon munkkeja ja nunnia. Selibaatti on yleinen hyve, vaikkei kukaan kai valvokaan, mitä siellä asuvat avioparit keskenään tekevät. Eikä kukaan siitäkään motkottanut, vaikka se navetalla työskennellyt teini-ikäinen lypsäjäpoika kiikuttikin mukanaan vähäpukeista tyttöystävää. Tytöllä oli siis yllään ihan normaalit tämän kesän muodin mukaiset hellevaatteet, mutta sikäläinen naisten pukukoodi oli 90-prosenttisesti sari siveästi suloja suojaamassa, joten siinä seurassa tuo yksi ainukainen poikkeus pisti kirkuvana silmään.

Rakastan intialaisia vaatteita, mutta rajansa näköjään pukuleikeilläkin. Kun palasin Suomeen, minuun iski vimmainen halu ottaa päivän toinen suihku (ekan otin paluulaivan hytissä) ja vaihtaa ylle käytännöllisen vilpoisat sortsit ja t-paita. Aaaah sitä autuuden ja rentouden tunnetta kun sain tallustaa niissä Alepaan kenenkään kiinnittämättä minuun minkäänlaista huomiota! Sitä paitsi minä haluan pitää miestäni kädestä julkisella paikalla!

teltaneessa-normal.jpg

Hän muuten näyttää mielestäni tavallistakin komeammalta intialaisissa perinnevaatteissa, eikös näytäkin! :-D Tuo alaosa tuossa on nimeltään dhoti.

Åker till Järna. Jouduin lopulta kerjäämään kolmesti joltakulta kyydin Järnaan. Kahdesti tein sen nostaakseni rahaa pankkiautomaatista; selvisi, että automaattivaihtoehtoja on kaksi, vähän niin kuin Suomessakin on Otto ja Nosto, ja että Ruotsin rahaseinistä vain Bankomat-niminen antaa rahaa minulle. Kolmas reissu juontui siitä että vaikka olinkin mielestäni tunnollisesti pakannut Shantin diabetestarvikkeet matkalle mukaan, yksi puuttui. Nimittäin noin kerran viikossa vaihdettava verensokerimittauskynän neulapyörä! Järnan apteekista ei sellaista tietenkään löytynyt, eikä löytynyt viereisestä terveyskeskuksestakaan. Krishna järjesti kuitenkin tämänkin asian; eräällä paikallisen krishnalaisyhteisön jäsenperheellä on diabeetikkotytär, ja tämän perhe lainasi meille tytön varamittauskynää niin että selvisimme lopulta ongelmitta. Säästimme siis neulapyörän viimeistä neulaa niin että sillä selvittiin paluumatkasta.

Järnan kyläkeskus on muuten niin pieni paikka, että osaan jo suunnistaa siellä yllämainittujen pikku pyrähdysten perusteella. Kiehtovuutta ei Järnasta kuitenkaan puutu. Maalaispitäjässä on peräti kolme Steiner-koulua sekä Steiner-opettajaopisto, sillä krishnalaisten lapsiperheitten lisäksi alue tunnetaan perinteikkäänä antroposofien asuinalueena, jonne heitä virtaa muualta Euroopasta.

Zapa-helminauha kourassani toistelin mantraani ahkerammin kuin koskaan, koska niin kaikki muutkin koko ajan tekivät. Se oli puhdistavaa, mutta myös eristävää. Onhan vaikeaa ellei mahdotonta olla läsnä toisille jos yrittää keskittyä toistamaan antaumuksella Herran nimiä ja pitää oikean käden sormet tietyssä asennossa helminauhapussissa. Yhtälö ratkaistaan vain siten, että ihminen ottaa omaa aikaa tälle puuhalle, ja jos päämääränä on toistaa mantra 108-helmistä rukousnauhaa käyttäen 16 kierrosta, ei siinä sitten paljon muuta ainakaan perheellinen ihminen vapaa-ajallaan ehdi tehdäkään.

Kunnioitukseni oman guruni käytännöllisyyttä kohtaan roihahtikin festivaalin aikana uusiin liekkeihin. Hänkin painottaa mahdollisimman runsaan mantrantoiston tärkeyttä ja hyödyllisyyttä, mutta hänen mielestään antaumuksella mantraa tulisi toistella mielessään lähinnä silloin kun mielellä ei ole muuta tekemistä, esimerkiksi muita hyödyttäviä kotiaskareita tehdessä tai odotellessa, ettei mieli silloin karkaa karauttaisi halujen ja pelkojen loputtomiin sfääreihin. Toisille läsnä oleminen on gurulleni hyvin tärkeä arvo. Siksi hän ei puhu rukoushelminauhoista tai optimaalisista toistokertalukemista yhtään mitään.

Todettakoon kuitenkin vielä, että guruni on osoittanut tietoisesti opetuksensa nimenomaan tavallista elämää eläville ihmisille perheineen, töineen, opintoineen - ei niille, jotka elävät luostariyhteisössä!

Okei, köh köh, se on kylläkin japa- eikä zapa-helminauha, kömpelö yritys täyttää kaikki aakkoset... Mutta jos japa lausutaan oikeastaan dzapa niin emmekös me suomalaiset voikin huoletta lausua sen pieleen tsapana, ja ts-äänteenähän me zetan eli tsetankin yleensä artikuloimme... 

Jatkanen tätä aakkostelua joku toinen kerta, nyt pitää huolehtia lapsille lounasta. Kipittivät naapurin tytön kanssa leikkimään ennen Mummulaan lähtöään, yökylään menevät...

Almvik%20107-normal.jpg