Ke 10.9. rv 39+0

Käsittämätöntä: olen laihtunut kaksi ja puoli kiloa viikossa, enkä suinkaan tullut entistä painavammaksi, kuten neuvolassa kauhisteltiin tapahtuvan vielä ennen synnytystä. Säikäyttikö se neuvolantäti viikko sitten kehoni isommalle kalorinkulutusvaihteelle?


To 11.9. rv 39+1

Anandi kysyi, onko vauva ollut jo kovinkin kauan kauemmin masussani kuin hän ja kaksosensa. Vastasin, että joo, jo yli kolme viikkoa kauemmin.

Maha lysähti eilen entistä alemmas. Eilisiltapäivästä asti on supistellut melkein tauotta (ei tosin kovin kipeästi), eikä lonkkakipujakaan ole nyt ollut, joten tänään aion marssia halki kaupungin supistuksia voimistaakseni. Aion käydä ostamassa uuden mp3-soittimen ja kurahousut isoille lapsille ja viedä heidät ulos syömään ja tanssitunnille Suvilahteen. Olen samalla sitten kätevästi lähempänä Kätilöopistoa kuin kotona olisin, jos alkaisikin tapahtua. Nuhani on talttunut, ja neuvolan raskausviikkokirja tiesi kertoa riemastuttavan lohdullisia uutisia: elimistöni pumppaa parasta aikaan vauvaan kaiken sen tiedon, kaikki ne vasta-aineet, jotka elimistöni suinkin on kehittänyt tauteja vastaan. Tuo suoja tulee pitämään monta kuukautta ja vain vahvistumaan imettämisestä (ja tietenkin alatiesynnytyksestä, toivottavasti ei jouduta yllätyssektioon).

Ensin pitää vaan saada pyykkitupavuoro päätökseen. Dharmis vie pyykkiaamuina vaatelastin perille minua odottamaan ja vippaa pyykkituvan avaimen postilaatikkoomme niin, ettei minulle jää taakaksi ja painolastiksi kuin sen takaisin kotiin kantaminen. Päiväunillekin pitäisi kai malttaa mennä ennen lähtöä että jaksaa iltamyöhään asti, sillä supistusten ja Dharmisten murheitten miettimisen takia en nukkunut kuin kuutisen tuntia, nekin vessatauoilla.

Dharmis vuodatti meillä eilen vierailleelle intialaiselle ystävättärelleni, miten ikäviä kahdeksantuntiset työpäivät voivatkaan olla, kun niin monet suomalaiset eivät ole huomaavinaan toisia ihmisiä, eivät puhu kollegojen kesken kuin kuivasti työasioista eivätkä suo tunnelmaa kevennettävän huumorilla tai hauskemmilla puheenaiheilla. Työajan hiljaisten, tapahtumaköyhien hetkien käyttäminen hyödyksi hengellisiin asioihin, esimerkiksi mantran toisteluun, voi saada osakseen jäätävää, paheksuvaa hiljaisuutta. Kaikki tämä saa suomalaiset tuntumaan Dharmiksen silmissä suorastaan vammaisilta mitä sosiaalisuuteen tulee. Toivon hänen fiilistensä paranevan, kun harjoittelijan toisista niin riippuvainen asema aivan kohta vaihtuu työsopimukseen ja hän saa työskennellä itsenäisemmin.

Meillä kyläillyt, alunperin temppelistä tuttu tamiliystävättäreni teki jotain, mitä en ollut itse edes tajunnut ajatella: hän kiillotti intialaiset metalliset alttariastiamme! Sen hän teki sitruunamehun ja suolan, sekä tamarindipastan ja suolan sekoituksilla. Puhdasta tuli :-) Kapistusten oikeat värit olivat tuskin yhtä hyvin esillä ostohetkelläkään!


Pe 12.9. rv 39+2

Ei muutoksia täällä päässä ainakaan näin aamuyhdeksään mennessä, vaikka reippailinkin suunnitelman mukaisesti kaupungilla koko eilisen. Supistuksia ei ole sen enempää kuin ennenkään. Sen sijaan ystävättäreni synnytti eilen yksin kotiinsa, vauva tulikin niin vauhdilla sitten kun alkoi yliaikaisena tulla ettei mitään muuta ollut tehtävissä. Hurjaa! Mutta kaikki hyvin, vauva on aivan terve ja sen isosisko on saanut kaksoset vihreiksi kateudesta kuvailemalla heille pikkusiskonsa söpöyttä. Kaksoset haluaisivat että meidänkin vauva syntyisi nyt heti.

En melkein löytänyt etsimääni, pläräsin monta kauppaa läpi, mutta mp3-soittimet eivät kuuluneet valikoimiin paitsi joissain kaupoissa korkeintaan kalliimpien mallien osalta. Mitä ihmettä minä tekisin melkein 300 euroa maksavalla, puhelintani isommalla soittimella? Kun olin jo aivan luovuttanut ja menossa ihan toiseen kauppaan, huomasin sivusilmällä kojumaisen elektroniikkaliikkeen täynnä nuorisoa ja piipahdin sielläkin. Ja sieltäpä uusi iPod sitten löytyikin, ohjehintaan.

Panin sen lataukseen myöhään illalla (minulle yhdeksän jälkeen on myöhään) ja tuhmasti taistelin asetusten kanssa vielä kymmenen jälkeenkin sekä koko tämän aamun, en vielä ole meditoinutkaan. iPod on varmasti teknisesti hyvä ja kestävä kuten kaikki sanovat, mutta minua pännii, että sitä on aivan pakko käyttää iTunes-ohjelman kautta. Meni pari tuntia opiskeluun ja kikkailuun ennen kuin edes keksin, miten lataan aiemmin lataamani mutta vielä kuuntelemattomat potkat ensin iTunesiin ja sitten itse kuuntelulaitteen sisään - ja iTunes piti asentaa kahdesti koska ekalla kierroksella erehdyin antamaan sille valtuudet lisätä uumeniinsa kaikki kovalevyni tiedostot, minkä jälkeen en löytänyt kasasta yhtään mitään, niin epäloogisesti se ne lajitteli noin miljoonaan genreen ja sarjaan. Wanhassa wara parempi, paljon nopsemmin ja kätsymmin minä käyttelisin mp3-soitintani Resurssienhallinnan kautta siirtelemällä pikavauhdilla haluamiani tiedostoja paikasta toiseen! Puhumattakaan siitä, etteivät kaikki seuraamani podcastit edes löydy iTunesilla niin että joudun joka tapauksessa ensin imaisemaan ne eri tietä ja sitten hankalasti synkronoimaan iTunesiin, joka ei sitten edes tunnista niitä potkiksi vaan leimaa musaksi. Ehkä kaikkein tylsintä on kuitenkin se, että tiedostojen nimet vaihtuvat esim. joksikin käsittämättömäksi kirjainsotkuksi, tai sitten toinen toistaan muistuttaviksi, kun itse nimettyinä tunnistaisin ne tuosta vaan heti.

Korkeasaaressa on tänä iltana Kissojen yö, en ole siellä käynyt kuin kerran ennen lasteni syntymää. Ajateltiin mennä tänään, Dharmapati on sellainen isokissafani että jättää squashinkin väliin tämän takia. Sitä ennen vanhempani aikovat hakea lapset koulusta ja ostaa heille synttärilahjaksi uudet lenkkarit. Kovin lähellä tuleekin pikkuisemme syntymään isosiskojensa syntymäpäivää, joka on lokakuun alussa.


La 13.9. rv 39+3

Aamulla korjasimme Dharmapatin opinnäytetehtävää kaksi ja puoli tuntia. Dharmis demonstroi minulle mistä hänen stressinsä johtuu: kun ryhdyimme toimeen, hänen verenpaineensa oli hälyttävän korkea, mutta kun saimme työn valmiiksi, se palautui normaaliksi. Viisi minuuttia myöhemmin meille tuli vieraita, pari ystävätärtä lapsineen, ja kävimme oman kaupunginosan markkinoilla ja naapurikaupunginosan tivolissa. Kävelin, kestitsin ja siivosin koko päivän ja meditointi jäi päivän viimeiseksi askareeksi. Se oli vaikeaa kipeitten supistusten takia.


Su 14.9. rv 39+4 aamu:

Lapsivesi lorisee, lapsivesi lorisee! Tosin niin pienenä purona ja ilman supistuksia ja kipuja etten kyllä vielä soita minnekään synnärille. Joka tapauksessa katson että jotain on alkanut nyt tapahtua. Synnytänkö tunnin vaiko päivien päästä, sitä en vielä tiedä. Kunnon supistuksia oli tosiaan eilen illalla mutta ne loppuivat kun menin nukkumaan ja nukuinkin hyvin yhdeksän tuntia. Olen valmistautunut tänään mihin vaan lähinnä ilmoittamalla etten lähde vuotavana temppeliin, mutta lapset voivat sinne mennä, ja tuoda sieltä tullessaan uskonsisaren, sen ystävättären, joka asuu meiltä kävelymatkan päässä, hän kun on lupautunut meille lapsenvahdiksi synnytyksen yli. Muut kuin lapset, Dharmis ja tuo ystävättäreni - sekä tietysti Lootus itse - eivät vielä tiedäkään mitä täällä tapahtuu :-)

Viimeksi kaikki oli paljon selkeämpää, ensin meni limatulppa ja seuraavana päivänä, tai siis sen yönä, lapsivedet lorahtivat lattialle kerralla ja oikeat synnytyssupistukset alkoivat siitä heti.

Olisikin aivan ihanteellista jos vauva syntyisi kun olen nukkunut hyvin ja pitkään eikä synnytys veisi yksiäkään yöunia ;-) Tämä olisi hieno päivämääräkin synnyttää kun 14 on jostain syystä aina ollut onnenlukuni nelosen ohella... Mikä tuntui saavan selityksensä alkuraskaudessa kun tajusin asianlaitojen näyttävän siltä että saan lapseni vuosina 2004 ja 2014.

Sunnuntailapsia sanotaan sitä paitsi siunatuiksi. ;-) Tosin päässäni on tällä viikolla soinut loru syntymäviikonpäivistä noitia käsitelleestä lasten huumorikirjasta, josta pidin lapsena:

Maanantain noita on ruma akka
Tiistain noita kuin variksenkakka
Keskiviikon noita nenäkäs on,
Torstain noita hampaaton
Vaan perjantain noidalla varpaat on kuudet,
Lauantain noita myrkkyjä paistaa
Ja sunnuntain noidalla tuoksut on uudet,
niitä nenäsi tuskin kestäisi haistaa.

Ihan rehellisesti minusta tuntuu ettei minua "rumaa akkaa" jännitä synnytys yhtään. Dharmapatia sen sijaan taitaa jännittää ja aika lailla, vaikkei hän paatuneena alfauroksena mitään myönnäkään. Hän kun ei ole sanonut lapsivesiuutisiini juuta eikä jaata vaan ne ovat saaneet hänet vaikenemaan ja kuuntelemaan diskojytää korvalapuista niin että talo tärisee ;-) Saapa nähdä lähteekö hän jo nätiksi intialaisittain laittautuneitten lasteni kanssa temppeliin vai jääkö minua vahtimaan.

Iltapäivä:

Lapsiveden lorina ehtyi, eikä mitään uusiakaan synnytyksen merkkejä, kuten jykeviä supistuksia ole tullut, joten minä lähetin tympääntynyttä tekstaria muutamalle ystävättärelle, jotka kärkkyvät koko ajan, mitä kuuluu. Yksi heistä vastasi kokeneensa saman lorinailmiön, ja että minun pitäisi 12 tunnin sisällä vuodon alkamisesta käydä näyttäytymässä synnärillä varsin korkean tulehdusriskin vuoksi, jos kerran kalvoihin on tullut sellainen reikä että lapsivettä pääsee ulos. Soitinkin sitten Kätilöopistolle ja siellä vahvistettiin ystävättäreni sanat ja kehotettiin ilmaantumaan tutkittavaksi ennen iltayhdeksää. Nyt odottelenkin, että mies palaa ostamasta pysähtyneeseen rannekellooni uutta patteria, hän lähti hermostuksissaan pyöräilemään kun ei muutakaan keksinyt, niin voidaan lähteä. Kaksoset puolestaan menivät kahdestaan täpinöissään temppeliin pakattuaan ensin kanssani sairaalakassiin lisää kaikenlaista.

Joten silläkin uhalla että palaamme Kättäriltä vain bumerangina takaisin, laitettakoon nämä uutiset nyt tänne...