Aina joskus harvoin välillä saan muistutuksen siitä, että riittävä määrä hyvälaatuista yöunta on eräs mielenrauhan rakennuspalikka. Nimittäin kun se otetaan pois, sitä voikin yhtäkkiä tulla äreäksi kuin karhu ja pauhata pikkuasioista niin että mieskin jo aivan kyllästyy. Normaalisti osaan muistuttaa itseäni, että jos minulle käy kaltoin, olen itse aiheuttanut samanlaista kärsimystä jollekulle toiselle vähintäänkin edellisessä elämässäni. Väsyneenä tällaiset järkeilyt jäävät merkityksettömäksi sanahelinäksi pääkopassa.

Olen kahtena peräkkäisenä yönä herännyt aamuneljältä ja kuunnellut puoli kuuteen asti naapurini herätyskelloa. Sellaista melodista, mukamasrauhoittavaa pilipalipimpom-musakkia soittavaa vempelettä, jolla on niin kova ääni, että rappu kaikuu ja, tosiaan, naapuritkin heräävät. Tai siis tuskinpa heräisimme jos herättimen omistaja viitsisi sammuttaa kellonsa heti, mutta tässä tapauksessa mainitut naapurit lienevät lähteneet lomamatkalle. Annas kun arvaan: heränneet sen johdosta klo 4 lauantaiaamuna. Ja unohtaneet kertoa herätyskellolle, ettei sen palveluksia tarvita.

Viime yönä hiippailin rapussa ja kuuntelin naapureitteni postiluukuista, kuka on syypää. Syypää elää yhtä kerrosta alempana meitä vastapäätä. Odotan isännöitsijätoimiston aukenemista, vaadin että huoltomiehet menevät yleisavaimella mainittuun asuntoon ja nirhivät möykänlähteen!

Itse suosin vanhanaikaista, ruumiitkin haudastaan pystyyn hätkähdyttävää pirisijäherätyskelloa. Pidän sitä aina niin kaukana pedistäni että joudun nousemaan saadakseni sen sammuksiin. Sillä tavalla vuoteesta nouseminen ei vie puolta minuuttiakaan. Nukun vielä hetken -torkkutyylillähän pystyyn pomppaamisesta ei tule niin mitään!

Koska painun yleensä pehkuihin viimeistään iltakymmeneltä, ja koska yritän kaihtaa mieltä kiihdyttäviä virikkeitä pari kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja ylipäätäänkin lepuuttaa mieltäni pitkin poikin päivää sen sijaan että ajattelisin sataa asiaa yhtä aikaa, nukun yleensä sikahyvin ja tarpeeksi eikä aikaisin herääminen ole vaikeaa. Nukahdankin nopeasti, usein jopa nopeammin kuin lapseni vaikka olen päässyt sänkyyn vasta heidän jälkeensä. Huonosti nukun harvoin, käytännössä tätä huolimattomien naapurien episodia lukuunottamatta joko lasten yöheräilyiden takia (jotka nekin ovat harvinaisia) tai silloin jos on jotain kärhämää jonkun kanssa eli jos tunnen huonoa omaatuntoa.

Se onkin yksi parhaista kannustimista pyrkiä toimimaan mahdollisimman hyvin ja oikein :-P Opittuani neljä vuotta sitten kypsässä 30 vuoden iässä guruni kirjoista mitä minun pitää tehdä nukkuakseni hyvin vain ani harva asia saa minut nykyään niistä edes yhdeksi yöksi luopumaan!

Kuinka te lukijat nukutte? Millä asioilla on vaikutusta yöunienne laatuun?