Ystävättäreni vauva Mauritiuksella voi huonosti. Toinen ystävättäreni, suometar Irlannissa, otti asiakseen tehdä kaikkensa jotta vauvan leikkaukseen voisi kerätä rahaa netin kautta. Tasan eivät käy onnen lahjat; osoittautui mahdottomaksi avata Paypal-keräys, jonka kautta rahat ohjautuisivat Mauritiukselle. Viimeisenä oljenkortena Stella  laati blogikirjoituksen jota koettaa levittää, ja minäkin koetan, sieltä löytyvät yhteystiedot miten vauvaa voi auttaa.

Eipä tässä oikein muutakaan voi tehdä. Kun tämän asian päästää lähelleen, iholle tunkevat saman tien ne miljoonat lapset jotka kuolevat vuosittain hoidettavissa olevien tautien takia, ja heidän mukanaan kimppuun käy myös heidän vanhempiensa suru.

Hengellisen tien kulkeminen kuorii sydämen esiin niin että sitä haavoittuu ja sattuu entistä helpommin. Ei vain myötätunnon ja maailmantuskan kasvamisen myötä, vaan myös siksi että huomaa koko ajan lisää puutteita ja heikkouksia omassa itsessään, tajuaa, miten helposti itse tulee satuttaneeksi muita - sanoillaan, asenteillaan, ruumiinkielellään. Äitinä tunnen esimerkiksi kasvavassa määrin raastavan huonoa omaatuntoa joka kerta kun olen vastannut vihaisen lapsen vihaiseen ärinään vihaisesti sen sijaan että olisin tehnyt kaikkeni rauhoittaakseni tilanteen ja näyttänyt toisenlaista epävihaista mallia.

Samaan aikaan onneksi lääkärinlaukun koko kasvaa, Jumala laittaa sinne entistä enemmän instrumentteja, joilla voi parannella haavojaan ja omia heikkouksiaan.

Siihen laukkuun on alkanut luottaa. Silti joskus sitä vaan toivoisi ehtivänsä lepuuttaa niitä haavoja vähän kauemmin, että ehtisivät kunnolla arpeutua ennen seuraavaa testikoitosta. Itsekasvatus on usein rääkkitreeniä ja jos jossain alkaa vähänkin pärjätä niin että tunnelma kohoaa, Taivaallinen Valmentaja viskaakin saman tien seuraavaan, vielä vaativampaan harjoitukseen.



Tänään yritän kuitenkin vääntää äidinrakkausvimpulaani pienemmälle ja keskittyä muuhun elämään. Minä ja Dharmapati vietämme yhtä päivää neljästätoista - siis sitä kun saamme olla aamusta iltaan KAHDEN! Lähdemmekin tästä Pirkkolaan pelaamaan pingistä ja uimaan, aamupäivä vierähti jo hengellisissä merkeissä :-) Eilen illalla täällä oli muutama ystävä syömässä Dharmapatin tekemää ihanaa ruokaa ja katsomassa kanssamme elokuvan Oh My God, siitä ja erinäisistä muistakin pitäisi yrittää ehtiä kirjoittaa Bollywood-elokuva-arvioita.