Pikkujumalat lähettivät kerran Bhrigumuni-nimisen miehen selvittämään, kuka on mahtavin: Brahma, Shiva vaiko Vishnu.

Bhrigumuni tallusti ensin Brahman luokse. Eikä kumartanut, ei edes tervehtinyt. Tämä oli ennenkuulumatonta ja luojajumala Brahmasta aivan pöyristyttävän huonoa käytöstä, olihan hän sentään luonut koko maailman. Brahma loukkaantui pahemman kerran ja alkoi kiukutella.

Bhrigumuni jätti hänet marisemaan ja jatkoi tyynesti matkaansa ja tallusti Kailash-vuorelle, missä Shivan tiedettiin asustavan. Shiva juoksi iloisena kädet ojossa häntä vastaan, sillä he olivat vanhastaan läheiset ja Shiva tahtoi rutistaa ystäväänsä.

- Näpit irti! Sinähän olet likainen kuin mikäkin ja kaulassasikin roikkuu yököttäviä käärmeitä, Bhrigumuni soimasi Shivaa.

Tuhoajajumala Shiva ei voinut sietää moisia solvauksia ja torjutuksi tulemista. Hän raivostui niin, että oli vähällä surmata tuhovoimillaan Bhrigumunin siihen paikkaan. Vain Parvati-vaimon paikalletulo pelasti Bhrigumunin; Parvati tarrautui Shivaan ja vakuutti että tämä tulisi vuorenvarmasti myöhemmin katumaan, jos tappaisi vihapäissään rakastamansa Bhrigumunin.

Shiva lauhtui vaimonsa kosketuksesta ja järkevistä argumenteista sen verran, että päästi Bhrigumunin jatkamaan matkaansa sinne, missä Vishnu lepäilee mukavasti Shesh-käärmeensä päällä. Nytkin Vishnu nukkui.

Bhrigumuni käveli nukkuvan Vishnun rinnan kohdalle ja suuntasi siihen mojovista mojovimman potkun.

Vishnu avasi silmänsä ja kysyi huolissaan:

- Bhrigu, ei kai sinuun sattunut? Rintani on niin vahva ja sinun jalkasi niin heikko.


Ihmisen hengellisen edistyneisyyden voi päätellä siitä, kuinka kärsivällisesti ja myötätuntoisesti hän suhtautuu niihin, jotka kohtelevat häntä huonosti. Loukkaantuuko hän kuten Brahma, vai raivostuuko kuten Shiva? Se, ken on Vishnun, Korkeimman, oma, se huolehtii sorrettunakin eniten sortajansa tilasta.

Lastenkasvatuksellisen itsetutkiskelun tuloksena meikämamma tunnustaa olevansa todella, todella kaukana Vishnusta.

sheshilla-normal.jpg

Kuvassa Vishnun jalkoja hieroo Lakshmi, kaiken vaurauden ja maallisen onnen jumalatar. Metafora sille, miten Jumala ei palvo vaurautta ja katoavaisia nautintoja, mutta ne seuraavat Jumalaa.