Kaksosten ollessa siinä iässä, missä vauvat eivät vielä osaa liikkua ja leikkiä vaan kaipaavat lähinnä tissimaitoa, syliä ja valoja joita tuijottaa, minä hurahdin Bollywoodiin. Aloin tilata netistä sokkona englanniksi tekstitettyjä hindinkielisiä musikaaleja, joitten biiseistä maailmanmusan harrastajana kovasti pidin, ja pikku hiljaa opin, keiden filmeistä pidin ja keiden en. Opin ja hurahdin Bollywoodiin sohvalla imetellen.

Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin imettelen sohvalla ja toljotan Bollywoodin syvällistä rönsyä, intialaista telkkarisarjaa nimeltä Satyamev Jayate. Sen yli tunnin mittaiset jaksot käsittelevät viihdyttävästi mutta syvältä kouraisevasti ja muutokseen ja hyvään toimintaan kutsuen Intian ongelmia. Sarjan takana ja sen vetäjänä loistaa Aamir Khan, eräs Bollywoodin suurimmista megatähdistä, jonka jokainen intialainen tunnistaisi unissaankin. Niin nöyrästi ja kaikkia kunnioittaen hän sarjaansa tekee, ettei todellakaan ole syytä epäillä hänen yrittävän pönkittää tällä mainettaan ja uraansa. Mies tekee tätä sarjaa aivan häveten sitä miten hyvin hänellä menee samaan aikaan kun 3/4 Intian kansasta elää köyhyydessä ja kokien että hänen on tehtävä edes jotakin.

satyamevjayate.jpg

Satyamev Jayaten kaikki jaksot löytyvät englanniksi tekstitettyinä mm. Youtubesta.

Koska filmitähtiä palvotaan ja jumaloidaan Intiassa enemmän kuin Jumalaa, se, että Aamir Khan käskee lopettaa tyttölasten abortoinnit ja kohdella vammaisia ihmisinä aiheuttaa epäilemättä sen että ainakin miljoona ihmistä tottelee. (Valitettavasti Intiassa on melkein puolitoista miljardia ihmistä joten rikokset ihmisyyttä vastaan jatkuvat.) Hän tekee sen vieläpä todella tunteisiin vetoavalla tavalla. Hän kutsuu keskusteluvieraakseen eläytyvän live-yleisön eteen tavallisia intialaisia kaikista yhteiskuntaluokista ja heidän tarinansa ovat toinen toistaan riipaisevampia. Välillä samalla vieraspenkillä istuu ylhäisiä valtion virkamiehiä ja Aamir Khan hiillostaa heitä ystävälliseen sävyyn yksinkertaisilla kysymyksillä. Kuten esimerkiksi, miksi yhdenkään intialaisen lääkärin toimilupaa ei ole viety pysyvästi. Intiassa näyttäisi olevan satoja tuhansia lääkäreitä, jotka vedättävät potilaita saadakseen rahaa pelottelemalla heitä ja diagnosoimalla pikkuvian leikkausta vaativaksi hengenvaaraksi ja veloittavat sitten leikkauksesta rahasummia jotka ovat jopa suurempia kuin potilaan monen vuoden palkka. Minkä lisäksi he määräävät sikakalliita lääkkeitä, jotka ovat köyhille tavoittamattomissa, vaikka saman lääkkeen halpisversio ei olisi, koska saavat lääketehtailta provikat, ja kieltäytyvät ohjaamasta potilaitaan niihin laboratorioihin, jotka eivät maksa heille provikoita; provikoitten takia useimpien laboratorioitten hinnat ovat pilvissä. Julkisen sektorin terveydenhuolto pelaa joillain Intian alueilla ja joillain taas ei ollenkaan eli oikean hoidon saaminen halvalla on täyttä arpapeliä.

Sarjan ihan ensimmäinen jakso - tulkitsen että Aamir Khan pitää tätä Intian ongelmien alkujuurena - käsitteli sitä että tyttölapsia pidetään monissa perheissä niin suurena taakkana ettei heidän anneta edes syntyä. Arvatkaa pillittääkö tyttölastaan imettävä katsoja, kolmen tyttären äiti, kuunnellessaan oikeitten ihmisten kertomuksia siitä miten heidät tainnutettiin ultraäänitutkimuksen päätteeksi ja miten heille tehtiin pakkoabortti koska aviomiehen suku oli näin lahjotun lääkärin kanssa sopinut. (Tämä kaikki on tietenkin Intiassa laitonta mutta kuten terveydenhoitoa käsitellyt jakso paljasti, yksikään intialaislääkäri ei ole menettänyt vielä toimilupaansa kuin korkeintaan väliaikaisesti ja sekin on harvinaista - näitä asioita valvova taho on läpeensä korruptoitunut.) Itse asiassa Intiassa on laitonta jopa selvittää lapsen sukupuoli etukäteen, mutta lääkärit tarjoavat yksityisklinikoilla tiskin alta käteviä paketteja: tule rakenneultraan tarkistamaan lapsesi terveys, maksa paljon, abortti saman tien samaan hintaan jos lapsi on tyttö.

Olen katsellut jo ties miten monta jaksoa sekaisin sieltä täältä, mutta ykköstuotantokauden kakkosjaksoa en ole vielä kyennyt katsomaan. Itkeä vollotan muutenkin yleensä jaksot läpi, ja pelkään että kun katson kakkosjakson, jonka aiheena on lapsiprostituutio, en vain itke vaan oksennan ja näen painajaisia.

Silti aion katsoa sen ja kaikki muutkin jaksot, ja katsottavaa riittää, sillä meneillään on jo Satyamev Jayaten kolmas tuotantokausi.

Synkistä aiheista ja aivan kauheista elämäntarinoista huolimatta sarja ei ole ollenkaan synkkä. Huumori kukkii kun sitä vähiten odottaisi, rento Aamir houkuttaa vieraansa puhumaan hauskoja ja saa kaikki nauramaan, usein juuri niille absurdeille tavoille ja asenteille, joita vastaan jaksot hyökkäävät. Satyamev Jayate sykkii myös toivoa. Joka kerta Aamir Khan kiskoo esiin positiivisia esimerkkejä siitä, miten ihmiset ovat oikeasti selättäneet mahdottomilta vaikuttaneet ongelmat. Esimerkiksi intialaisiin häihin ja myötäjäisiin käytettyjä poskettomia summia suomineessa jaksossa tapasimme Ranin, urhean nuoren naisen, jonka kohtaloksi oli koitua se, että mukavalta vaikuttaneen sulhasen perhe päätti (siinä vaiheessa kun sikakalliit häät olivat jo ovella ja niihin liittyvät laskut maksettu ja kutsukortitkin postitettu) yllättäen vaatia myötäjäisiksi kallista autoa tai muuten häät peruttaisiin. Rani ei alistunut moiseen järjestettyyn avioliittoon, vaan meni tapaamaan sulhasen perhettä piilokameran kanssa. Sitten hän meni paikalliselle televisioasemalle, ja piilokameraotokset sulhasen perheestä vaatimassa myötäjäisiä julkaistiin telkkariohjelmassa (kuvanlaatu oli niin huono ettei siinä puhuvia henkilöitä voinut tunnistaa mutta äänet kuuluivat hyvin). Tämän jälkeen Ranin perhe toivoi telkkarissa että tälle löytyisi vielä pika-aikataululla sulhanen sovituksi hääpäiväksi, heillä kun ei olisi ollut varaa uusien häitten järjestämiseen myöhemmin. No, telkkarilähetyksen katsoi nuorukainen, joka perheineen inhosi ahneutta ja myötäjäiskäytäntöä, ja tämä nuorukainen oli suunnitellut menevänsä naimisiin heti kun sopiva tyttö löytyisi. Hän rakastui Ranin asenteeseen ja tämän silmiin ja lähti sukulaisineen neuvottelemaan avioliitosta Ranin sukulaisten kanssa. Naimakaupat lyötiin lukkoon ja Rani meni naimisiin, jo maksettuja häitä ei tarvinnut perua! Rani ja aviomies Pawan olivat kumpikin Satyamev Jayaten vieraina ja vaikuttivat erittäin onnellisilta yhdessä, Pawan pisti jopa loppumusaesityksen aikana tanssiksi vetäen Aamir Khanin tanssimaan kanssaan.

murha.jpg

Murhatun miehen sisar ja äiti. Mies murhattiin, koska hän solmi rakkausavioliiton. Palkkamurhaajan palkkasivat morsiamen lähisukulaiset. Myös morsian murhattiin. Yhteisö ympärillä tuomitsi rakastavaiset, ei murhaajia. Jakson nimi on "Onko rakkaus rikos?"

Keuhkotautijaksossa vieraili toinen megastara Bollywoodista, Salman Khan, ja yleisö nousi osoittamaan palvovaa kunnioitustaan niin kuin ei kenenkään muun kohdalla. Salman kävi kertomassa miten hänen isoäidilläänkin oli ollut keuhkotauti ja miten kipeältä tästä oli tuntunut viettää pitkät ajat sairaalassa saamatta edes halata lapsiaan kotiinpaluun jälkeen. Keuhkotaudin sairaalabakteeriversio leviää Intiassa pelottavaa vauhtia ja Aamir Khan halusi omistaa tälle jakson sarjastaan muistuttaakseen rikkaita, joitten vallassa on muuttaa asiat, että ellei julkiseen terveydenhoitoon ja köyhien keuhkotautisten auttamiseen löydy lisää rahaa, koko maa sairastuu rikkaita myöten, onhan moni rikas saanut tartunnan köyhältä palvelijaltaan tai vaikkapa työpaikan hissipojalta.

Sarja on mannaa eksoottisen kuvamateriaalin ystäville, sillä keskustelut katkaistaan sopivin väliajoin ihmisläheisillä ja koskettavilla videoilla eri puolilta Intiaa. Ne valottavat ja syventävät aihetta, eikä katsoja pääse kyllästymään studioon. Videoitten ja keskusteluitten ja live-yleisön kommenttien ohella tarjolla on usein myös musiikkia ja tanssiakin. Oli aikamoista katsoa raajarikkojen luovaa ja rajoja rikkonutta pyörätuolitanssia intialaiseen tyyliin, suufilaispyörähdykset varsinkin sykähdyttivät.

Monen jakson jälkeen minulle on syntynyt kokonaiskuva siitä, miten Mahatma Gandhin Intiasta on voinut tulla sellainen ahneuden ja julmuuden ja eriarvoisuuden pesä. Yksityistäminen ja rahaa kumartava politiikka voivat pilata maan kuin maan. Teknologinen kehitys ei aina auta ihmisiä; keksintöjä voidaan käyttää ja käytetäänkin murhiin.

Kauneinta on miten Aamir nostaa sarjassaan sankareiksi Intian todelliset sankarit. Ne, jotka todella auttavat sairaita, köyhiä, hylättyjä, kaltoin kohdeltuja, mitä surkeimpiin oloihin syntyneitä. Ne, jotka ovat oikeasti, käytännössä, kiinnostuneet siitä mitä heidän uskontonsa yrittää sanoa ja kulkevat tarvittaessa vastavirtaan Dharman nimissä.