Insuliinit, diabetesneulat, apteekin tarjoama viritelmä insuliinien pitämiseksi jääkaappikylmänä, diabeetikkomuksun matkustusasiakirjat joilla saadaan mainitut jutskat lentokoneeseen.

Kannettava tietokone, kamera ja jokunen kirja. Mp3-soitin hengellisiä luentoja ja radio-ohjelmia ja -dokumentteja täyteen. Vaikka luultavasti en juurikaan ehdi lukea ja kuunnella.



Vaatteet ja hygieniatarvikkeet kolmelle mimmille kuukaudeksi. Okei, eipäs liioitella. Meillä on perhemajoitus ja pesukone pyörii.

Tuliaiseksi mölkkypeli. En oikein muutakaan keksi, sitten kun opin tuntemaan Dharmapatin perheenjäsenet osaan paremmin keksiä persoonallisia lahjoja. Mölkkysessio vapauttaa tunnelman tehokkaammin kuin alkoholi, jota minä ja mieheni emme sitä paitsi pisaraakaan juo.

Nämä kaikki mahtuisivat käsimatkatavarareppuun ja valtavaan räikeänpinkkiin (eli helposti erottuvaan) matkalaukkuuni, mutta otan silti jokaiselle matkalaukun tuliaisten varalle. Hä hää, kun vastanaineet lähtevät häämatkalle kahden lapsen kanssa, kantamuksiakin saa olla yli 80 kilogrammaa!



Tämä ei nyt oikein vetele. Mieli joka huitelee jatkuvasti tulevaisuudessa on rauhaton ja suistaa levottomuuteen koko ruumiin, ja ennen pitkää tästä kaikesta seuraa vain onneton olo. Olen joutunut myöntämään että kyllä, gurut, näin se vaan on. Kolme vuosikymmentä siihen meni, mutta nykyään vietän valtaosan ajastani nykyhetkessä, mikä on oikeastaan uskomaton saavutus ottaen huomioon millainen mielikuvitusmaailmojen matkailija ja lukutoukka olen ylivoimaisesti suurimman osan elämästäni ollut. Arvostan kuitenkin mielenrauhaani enkä oikeastaan kaipaa minnekään. Elämä on hyvää juuri näin, yritykset kasvaa ihmisenä tekevät jokaisesta päivästä seikkailun vaikkei kävisi lähi-Alepaa pitemmällä.

Krishna näyttää kuitenkin kyllästyneen leikkimään tällä nukella aina samoissa ympyröissä. Avioliitto Hänen valitsemansa miehen kanssa tekee matkustamisesta dharman. Lähes kuukausi mieheni kotimaassa hänen sukulaistensa seurassa onkin kiva velvollisuus :-)