Eilen iltapäiväkerhossa oli Shantin leipomisvuoro. Saimme sämpylöitä, jotka hymyilivät siemensuin.

Kävitte koulupäivänne aikana myös mäkeä laskemassa ja retkellä kirjastossa, ja heti kun olimme Dharmapatin kanssa hakeneet teidät iltiksestä, kiipesimme kaikki neljä läheisellä kukkulalla sijaitsevalle luistinkentälle. Dharmapati teki läpimurron, ensimmäistä kertaa voin sanoa hänen todella luistelleen eikä vain tasapainoilleen jäällä :-D Illalla vielä saunoimme ja katsoimme leffaa. Minä sammuin ensimmäisenä, olin jo unessa kun ipanat vielä keksivät tikusta asiaa sängyssä ja Dharmapati kävi rauhoittelemassa... hän valvoi myöhempään ehtiäkseen päntätä suomea. Hän on todellakin aatelistoa, hallitsijoiden jälkeläinen joka haluaisi olla paras kaikessa mihin ryhtyy ;-) Suomenopiskelijana, aviomiehenä ja isäpuolena hän ainakin loistaa niin ettei paremmasta väliä.

Kirjoitin eilen tekstin joka julkaistaan joskus helmikuussa ja sen tekeminen oli Kirjoittamista parhaimmillaan: sitä että unohdan kokonaan itseni, teksti vain hyppelee tai pikemminkin tanssii lävitseni arkille, ja kun aihekin oli kiva, ihmisenä kasvaminen, minulla oli koko illan ja vielä tänäänkin Jumalan koskettama olo. Tänään täytyisi kuitenkin jo keskittyä seuraavan artikkelin teemoihin eli opiskella historiaa aiheesta josta en vielä paljonkaan tiedä. Ja hakea mies koulusta, koska menemme poliisiasemalle jättämään oleskeluluvan jatkolupahakemusta. En jaksa uskoa että sen kanssa voi enää tulla mitään ongelmia, jatkojen pitäisi olla läpihuutojuttu. Käytiin tätä tarkoitusta varten viime viikolla ottamassa siipasta uusia passikuvia, ja valokuvaaja kertoi seikkaperäisesti tiukoista passikuvasäädöksistä. Onneksi Dharmapatilla ei ole afrotukkaa, koska valokuvaaja ei ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt sitä koskevia sääntöpykäliä: yhtäällä lukee kuulemma ettei afrokampauksen tarvitse mahtua kuvaan vaan osan siitä voi jättää kuvan reunojen ulkopuolelle, mutta toisaalla taas sanotaan että hiusrajan ja kuvan yläreunan välissä pitää olla niin ja niin monta millimetriä!

Hauska yksityiskohta oli sekin miten erään vauvan passikuvassa näkyi hieman häntä pystyssä pidelleen vanhemman kättä, vauva kun oli liian nuori istumaan vielä... ja poliisi oli palauttanut passihakemuksen kommentilla "kuvassa mukana tunnistamattoman henkilö".



Minusta on viime aikoina ihmeellisesti alkanut tuntua siltä kuin ajankäyttöni olisi tehostunut, kuin minussa olisi enemmän energiaa ja vähemmän lamauttavaa halua jämähtää tekemään omia asioitani, joita sitten kumminkin teen, mutta silti tuntuu löytyvän tarpeeksi aikaa sekä töille kotitoimistossa että kodinhoidolle. Samaa gurua seuraavalle uskonsisarelle vastaamiseen, (sähköpostikirjeenvaihtomme on kestänyt kaksi viikkoa ja ollut ihan päivittäistä). Jopa seuraavan päivän vaatteitten valmiiksi silittämiselle jo ennen kuin kukaan muu ehtii kotiin. Liikun keveämmin ja yleinen kärsivällisyyskin tuntuisi (vähän) lisääntyneen, käsikynkkää yleisen luottavaisen olotilan kädessä. Maailma voi olla turvaton ja elämä alati muutoksessa, mutta Jumalasta ja Hänen omistaan saamme tarpeeksi turvaa.