Järkyttävyysvaroitus tästä blogituksesta kaikille, jotka rakastavat jotakuta tyttölasta.

Joka vuosi 900 000 vauvaa murhataan Intiassa ennen syntymäänsä siksi, että he ovat tyttöjä. 

150kadonnutta-normal.jpg

 

Asialla on tietenkin siunaus nimeltä nykyteknologia. Sehän tästä mahdollista tekee. Sikiön sukupuolen selvittäminen on Intian laissa kielletty, joten sukupuoliperusteisiin abortteihin syyllistyvät ne vähän varakkaammat, joilla on rahaa maksaa luihuille lääkäreille pimeästi.

 

tyttotilasto-normal.jpg

Syntymään päästettyjä tyttöjä kuolee heitäkin paljon enemmän kuin poikia, koska heitä ei hoideta yhtä hyvin.

Lisäksi 10 000 - 100 000 vaimoa murhataan vuosittain Intiassa, koska aviomiehen perheen mielestä he eivät ole tuoneet taloon mukanaan tarpeeksi suuria myötäjäisiä. Tai mitä siitä vaikka olisivatkin, kun kuolleen vaimon tilalle voi kätevästi naida uuden uusilla myötäjäisillä. Tähän päälle 25 000 alle 30-vuotiasta avioliitossa elävää intialaisnaista tekee, ainakin virallisesti, itsemurhan.

Jos mukaan lasketaan vielä väkivallasta ja laiminlyönneistä johtuvat kuolemantapaukset (kuten leskinaisten potkaiseminen pyhille paikoille kerjäläisiksi ja lääkärilaskuissa säästäminen silloinkin kun nainen / tyttö on hengenvaarassa), murhattujen naispuolisten intialaisten määrä vuodessa ainakin nousee reippaasti yli miljoonan. Eipä ihme, että Intiassa on pahimmilla seuduilla reilut 600 naista tuhatta miestä kohden. Näin pitkälle väkivaltaan ja tappamiseen asti menevä naisten ja tyttöjen syrjintä koskee nimenomaan pohjoista ja läntistä Intiaa, mutta etelässä ja idässäkin, missä esim. tyttöjen murhaamista pidetään yleisesti kenties jopa yhtä hirveänä ja barbaarisena ajatuksena kuin meilläkin, naisten asema ja liikkumavapaus on muun muassa seksuaalisen väkivallan uhan takia varsin huono.

Naiskato on lisännyt seksuaalisen väkivallan määrää huimasti. Sen sijaan, että "ylijäämämiehet" kunnioittaisivat ja arvostaisivat naisia harvinaisina aarteina, he pyörittävät tai kannattavat ihmiskauppaa. Intian tyttölapset eivät kulje vapaina ulkona niin kuin omat tyttäreni juuri nyt, sillä Intiassa tyttölapsia kidnapataan ja pakotetaan seksityöhön. Jotkut miehet myyvät myös ihan tieten tahtoen seksityöhön omat sukulaistyttönsä.

Jokainen normaali nainen vastustaisi kiihkeästi kaikkea tällaista, mutta monessa suvussa täydellinen taloudellinen ja kulttuurillinen riippuvaisuus aviomiehestä ja tämän suvusta polkee naisten vaikutusvallan perheen sisällä ja määräysvallan omasta ruumiista ja lapsista minimiin. Osa naisista vaikuttaa niin masentuneilta, että he ihan vilpittömästi uskovat että kuolema sikiönä on tytölle naisen elämää armollisempi kohtalo.

ruralindiancry-normal.jpg

Näillä alustuksilla esittelen lyhyesti viimeksi loppuun lukemani romaanin, Kishwar Desain kirjoittaman Pimeyden lapset.

Kirjan keskiössä on 14-vuotias Durga, jota syytetään suurperheensä murhaamisesta. Syytteet kuulostavat absurdeilta, onhan tyttö raiskattu ja mykäksi traumatisoitunut, mutta syytöksiä levittelevät pikkukaupungin kermaan lukeutuvat kihot, kuten poliisipäällikkö. Kuoliaaksi myrkytetty perhe tunnettiin oikein hurskaana ja hyväntekeväisyydestään kuuluna mahtiperheenä, joka oli perustanut alueelle köyhäinapuna äitiysneuvoloita. Ainoa, joka on Durgan puolella, tuntuu olevan romaanin kertojaminä, sosiaalityöntekijä Simran - 45-vuotias kyyninen vanhapiika, jolle maistuvat niin alkoholi kuin tupakkakin.

En viitsi kirjoittaa sen enempää juonipaljastuksia kuin että perheensä näkökulmasta Durgan ei alun perin olisi kuulunut olla olemassa. Minusta kirjassa on parasta ja karmivinta se, miten se pikku hiljaa panee tajuamaan, millaisia tyttölasten joukkomurhaajia (ja poikalasten ihan överiksi pilalle hemmottelijoita) monet intialaiset ovat. Miten tytär, tekemällä saman teon kuin saman perheen poika, voi saada siitä kuolemaakin pahemman rangaistuksen, vaikka poikaa autetaan vain tekemään samaa lisää.

Minulle uutta kauhutietoa kirjassa oli se, miten helppoa Intiassa on sijoittaa miehelle taakaksi (esim. pettämissuhteen takia) muuttunut vaimo, tai kapinallinen tytär, mielisairaalaan, missä hoitomuodot ovat sellaiset, että tervekin tulee hulluksi. Suomessakin ei-toivottujen naisten elävältä mielisairaalaan hautaamista on harrastettu ennen vanhaan esim. Seilin saarella, jonka uhrien muistoksi Jenni Vartiainen nimesi menestysalbuminsa.

Mikä tapahtuu perheen sisällä, se koskee yleisellä tasolla koko yhteiskuntaa. Ehkä parhaassa Intia-aiheisessa artikkelissa, jonka olen vuosiin lukenut, pohditaan kipeän oivaltavasti sitä, miten eriarvoisuus ja rankaisemattomuus tarvitsevat toisiaan. "Jos toisella pyyhkii hyvin, niin myös toisella", kirjoittaa Mikko Zenger.

Erään aihetta käsittelevän dokumentin iskulause kuuluu, että maailman vaarallisimmat sanat ovat "se on tyttö".

Nyt silmät kiinni ellet kestä enempää.

Tässä on nimittäin tyttösikiö. Hänet löydettiin intialaisesta roskiksesta.

murhattutyttosikio-normal.jpg