Kun vauva vie aikani varsin perusteellisesti öin ja päivin, haluaa olla minussa kiinni, enkä yöunistani tinkimättä pääse tekemään sitä mitä parhaiten osaan eli kirjoittamaan mitään mukahassua pikku vauva-aiheista FB-päivitystä pitempää, muistelen, että guruni guru ei osannut kirjoittaa ollenkaan.

Silti tuo vanha nainen Keralasta valaistui. Rouva Eknath Chippu Kunchi Ammal, guruni Eknath Easwaranin isoäiti, täydellistyi hoitaessaan suurperhettään ja auttaessaan kyläyhteisöään niin että hänestä tuli sen tärkein tukipilari. Hän kun teki kaiken pyhistä tarinoista oppimallaan tavalla, epäitsekkäästi, vailla kaunaa ja katkeruutta, vankassa uskossa Jumalaan kaikissa ja kaikkialla.

Hän ei ollut käynyt kouluja, mutta kun modernin koulutuksen saanut guruni yritti lapsena häikäistä häntä kertomalla että maa kiertääkin aurinkoa, hän totesi, ettei sillä ole väliä, miten taivaankappaleet liikkuvat. Riippumatta siitä, mikä on planeettamme rata, meidän sen asukkaitten on opittava kohtelemaan muita eläviä olentoja kauniisti ja oikein.

aitikiinni%20%281%29.jpg

Lootus on oppinut kääntymään sekä masulta selälleen että selältä masulleen. Ja hoksannut, että kun tätä tekee vuorotellen, pääsee kierien paikasta toiseen! Jos yritän saada hänet pysymään viltillä lelujensa luona, hän lähtee livohkaan, kierii luokseni vaikkapa huoneen toiseen päähän.

Minä voisin heittäytyä kiukuttelemaan perheelleni että minun on saatava omaa aikaa, ja sitten kirjoittaa kaikenlaista nokkelaa, kalastella teksteilläni pisteitä loputtomiin, mutta perheeni on paljon iloisempi, jos teen sille ruokaa.

Eknath Chippu Kunchi Ammalia muistellen olen viimein myöntänyt itselleni, että tietsikalla istuminen ja kirjoittaminen ovat aistinautintoja joihin olen koukussa ja että minulle tekee hengellisesti hyvää paastota. Myöntää mitä eroa on hyödyllisillä, virkistävillä, voimavaroja antavilla iloilla, sekä itsekkäällä jämähtämisellä omien juttujen pariin. Tarttua tilaisuuteen kun sellainen tulee, kuitenkin tilaisuutta odottamatta, pyrkien pitämään keskittymiskyky nykyhetkessä ja lapsissa, aviomiehessä ja kaikissa niissä askareissa jotka koetan saada tehdyiksi. 

En taida osata selittää miten kivalta se on alkanut tuntua.

Kun se on vapaaehtoinen päätös.

Miten paljon kevyempi on olo kun niin iso pala painavaa minäminäminunpitääsaada-egonmöhkälettä on saatu päiväunille.

Elämä on hyvää kun poimin luokseni kierivän lapsen lattialta enkä juokse häntä karkuun.

aitinluokierin%20%281%29.jpg